On ollut jo monta viikkoa että on puhti ihan pois ja saan kauheita tunteen purkauksia,yleensä se alkaa sillä että hermostun jostai pienestä asiasta miehelleni ja sitten lopetan siihen kun rupean itkemään ja tuntuu ettei jaksais enää edes elää..
Ikinä ei ennen tälläistä ole ollu nyt sitten on ruvennut tulemaan kauheasti itku iltoja ja aamuja :P
Ei ole kiva miehenkää lähteä töihin ku jään yksin kotia itkemään.Kaverit ei juurikaan käy luonani.
Tunnen itseni jotenkin hylätyksi ja yksinäiseksi pitäisikö tästä puhua neuvolassa?
Yöt on koko ajan heräämistä ja en ole nukkunut pitkiin aikoihin hyvin :P rv 10 6 nyt :P
Onko muilla ollut samoja tuntemuksia,miten olette päässeet ylitse??Onko tämä jtn "raskauden ajan masennus"??
Ikinä ei ennen tälläistä ole ollu nyt sitten on ruvennut tulemaan kauheasti itku iltoja ja aamuja :P
Ei ole kiva miehenkää lähteä töihin ku jään yksin kotia itkemään.Kaverit ei juurikaan käy luonani.
Tunnen itseni jotenkin hylätyksi ja yksinäiseksi pitäisikö tästä puhua neuvolassa?
Yöt on koko ajan heräämistä ja en ole nukkunut pitkiin aikoihin hyvin :P rv 10 6 nyt :P
Onko muilla ollut samoja tuntemuksia,miten olette päässeet ylitse??Onko tämä jtn "raskauden ajan masennus"??
Vastaukset 4
Vanhimmat
mutta hormoonit peuhaavat aika lailla alkuvaiheessa. minäkin itkin millon mistäkin. raivareita saan vielkin vaik loppuraskaues jo.. kyllä ne siit tasottuupi.minäkin alussa luulin et ukko katuu lasta mun kans kun olin kun mielipuoli.itkin,nauroin,välil samaan aikaan molempia :) kyllä ne rauhottuu ne hormikset ajallaan..viimeistään 9 kk päästä =D
ainoa. Täälä kans yks "mielipuoli".:D rv nyt 27 ja tuntuu että hajoan tänne kotiin. työttömänä olen ja työkkärin listalla kylläkin jotta saa edes päivärahaa, mut jos töitä tarjotaan niin tuskin voisin tehdä, ainakaan oman alani töitä (hoitoala)kun selän kanssa on ongelmia. Väkisin saa vääntäytyä esim. lenkille, ja muita asioita hoitamaan.
Tääläkin mies varmaan ihmettelee mikä mun on, mutta ymmärtää kyllä varmaan, on jopa kerran sanonut minulle " että älä nyt itke, ne on niitä naisten hormoonijuttuja" :D meinasin revetä tuolloin :D
Kavereita kyllä on, mutta kun kukaan ei asu samassa pitäjässä, eikä edes kovin lähelläkään.
Olen myös huomannut itsessäni yhden oudon piirteen, minusta on tullut todella arka sille että pitäisi soittaa johonkin jostain asiasta. Esim eläinlääkärille oli erittäin vaikea soittaa kissoistamme ja tilitoimistoon myös:D me ollaan ihmeellisiä :)
Hyvä kuulla että täällä muutkin saa raivareita ja on "samanlaisia milipuolia"..Välillä helpottaa ja taas sitten tulee yhtäkkiä joku "pimahdus" esim.mies on jättänyt sukat lattialle niin siitäkin voin saada jonkun viha/itku kohtauksen :D noh tällästä tää on :D
Ihan normaalia raskautta taidat potea:) Tietysti kannattaa mainita neuvolassa tunteistaan jos huolestuttaa tai kaivelee. Täällä kanssa sellasta tunnemyrskyä, että ei kyllä ollut viime raskaudessa. Toissa yö meni kokonaan itkiessä. Seuraavana päivänä olin täynnä energiaa ja iloa. Sitten taas kun mies tekee jotain..tai ei tee(!) niin johan suutun tulisesti. "Ärsyttävää" on varmaan eka sana jonka esikoinen oppii sanomaan..