Hei. Viime viikolla kirjoitin tänne kysymyksen siitä automatkasta. Matka ei ollut ku 200 km ja itse siis olinkin menossa, mutta joka paikassa vanhemmat ihmiset varottelivat, joten päätin kysyä varmistusta täältä siihen, uskallanko lähteä ja olenko nyt riskeeraamassa kaiken. Sain paljon kannustavia viestejä ja kiitos siitä. Matka menikin ihan hyvin, ei mitään ongelmia, kuten olin arvellutkin..:) Jotkut vastaukset taas olivat erittäin loukkaavia ja aloin katumaan sitä, että edes kirjoitin. Miksi joidenkin pitää käyttäytyä niin loukkaavasti? Saavatko he siitä jotenkin pönkitystä heikolle itsetunnolleen, kun saavat mollata toisia nimimerkin takaa, vai mikä siinä on ideana? Eikö voisi joitakin asioita jättää sanomatta, jos ei ole mitään järkevää sanottavaa. Sarkastiset kommentit, kuten "raskaushan on sairaus" ovat todella törkeitä, eikä auta yhtään varsinaisen ongelman ratkaisemisessa. Luulin, että tänne palstalle voi kirjoittaa kaikista mieltä askarruttavista asioista, mutta vastaanotto on kaikkea muuta kuin suopeaa joidenkin kirjoittajien osalta. Mihin ihmisten ymmärtäväisyys ja suvaitsevaisuus on kadonnut?
Eräs saamani vastaus alkoi näin: "Kyllä odottavan äidin pitää itse tietää mitä uskaltaa tehdä ja mitä ei."
Olen ollut taipuvainen masennukseen ja koko odotusaikani olen ollut äärimmäisen stressaantunut ja ajoittain olen ajatellut myös itsetuhoisesti, koska minulle on tapahtunut paljon asioita, joiden vuoksi tunnen, ettei minulla ole oikeutta olla olemassa. Ainoa syy, miksi olen jaksanut tätä paskaa elämää, on vauva, jota odotan ja jolle yritän olla hyvä äiti. En halua lapseni joutuvan kokemaan samoja asioita, kuin itse olen kokenut. Haluan olla parempi äiti kuin omani on ollut minulle. Tarkoitukseni ei ole syyllistää ketään, mutta toivoisin, että ihmiset ajattelisivat, mitä tuollaiset kommentit vastaanottajassa aiheuttaa. Tuo kyseinen kommentti viilsi syvältä. Se vääntyi mielessäni muotoon: "sinusta tulee huono äiti, kun tuollaisia kyselet". Lukiessani kyseisen lauseen, minulta pääsi itku. Itkin katkerasti ja ajattelin taas: "kunpa en olis koskaan edes syntynyt". Sit heti perään ajattelin, että jos en olis syntynyt, ei vauvanikaan tarvitsisi nähdä tätä julmuutta. Tunnen syyllisyyttä siitä, että minulla on paha mieli, koska silloin myös vauvani voi huonosti. Tunnen syyllisyyttä siitä, että en ole pystynyt tarjoamaan vauvalleni parasta mahdollista tunnetilaa ja rauhaa kehittyä, vaan äärimmäisen kova stressi, uupumus ja masennus ovat seuranneet koko ajan. Niitä tunteita vaan pahentaa syyllisyys siitä, mitä tämä aiheuttaa vauvalleni. Ikuinen oravanpyörä, josta en pääse irti.
Anteeksi kun kirjotin, mutta tunsin, että oli pakko saada purkaa tuntojani johonkin. Muuten ne vaan kalvaa sisälläni ja helpottaa, kun ne saa ulos.
Toivon, että tällä palstalla käyttäjät tuntisivat myötätuntoa toisiaan kohtaan, eivätkä aina olisi piikittelemässä. Raskaus nostaa monia tunteita pintaan ja ensisynnyttäjälle kaikki on uutta. On hyvä saada lukea muiden kokemuksista ja mukavaa, kun on paikka, josta voi epäselviä asioita kysyä. Toivoisin vain, että vastaukset olisivat asiallisia ja ne, joilla ei oikeasti ole mitään sanottavaa, jättäisivät asiansa omaksi tiedokseen. Tyhmiä kysymyksiä ei ole, on vain tyhmiä vastauksia.
Eräs saamani vastaus alkoi näin: "Kyllä odottavan äidin pitää itse tietää mitä uskaltaa tehdä ja mitä ei."
Olen ollut taipuvainen masennukseen ja koko odotusaikani olen ollut äärimmäisen stressaantunut ja ajoittain olen ajatellut myös itsetuhoisesti, koska minulle on tapahtunut paljon asioita, joiden vuoksi tunnen, ettei minulla ole oikeutta olla olemassa. Ainoa syy, miksi olen jaksanut tätä paskaa elämää, on vauva, jota odotan ja jolle yritän olla hyvä äiti. En halua lapseni joutuvan kokemaan samoja asioita, kuin itse olen kokenut. Haluan olla parempi äiti kuin omani on ollut minulle. Tarkoitukseni ei ole syyllistää ketään, mutta toivoisin, että ihmiset ajattelisivat, mitä tuollaiset kommentit vastaanottajassa aiheuttaa. Tuo kyseinen kommentti viilsi syvältä. Se vääntyi mielessäni muotoon: "sinusta tulee huono äiti, kun tuollaisia kyselet". Lukiessani kyseisen lauseen, minulta pääsi itku. Itkin katkerasti ja ajattelin taas: "kunpa en olis koskaan edes syntynyt". Sit heti perään ajattelin, että jos en olis syntynyt, ei vauvanikaan tarvitsisi nähdä tätä julmuutta. Tunnen syyllisyyttä siitä, että minulla on paha mieli, koska silloin myös vauvani voi huonosti. Tunnen syyllisyyttä siitä, että en ole pystynyt tarjoamaan vauvalleni parasta mahdollista tunnetilaa ja rauhaa kehittyä, vaan äärimmäisen kova stressi, uupumus ja masennus ovat seuranneet koko ajan. Niitä tunteita vaan pahentaa syyllisyys siitä, mitä tämä aiheuttaa vauvalleni. Ikuinen oravanpyörä, josta en pääse irti.
Anteeksi kun kirjotin, mutta tunsin, että oli pakko saada purkaa tuntojani johonkin. Muuten ne vaan kalvaa sisälläni ja helpottaa, kun ne saa ulos.
Toivon, että tällä palstalla käyttäjät tuntisivat myötätuntoa toisiaan kohtaan, eivätkä aina olisi piikittelemässä. Raskaus nostaa monia tunteita pintaan ja ensisynnyttäjälle kaikki on uutta. On hyvä saada lukea muiden kokemuksista ja mukavaa, kun on paikka, josta voi epäselviä asioita kysyä. Toivoisin vain, että vastaukset olisivat asiallisia ja ne, joilla ei oikeasti ole mitään sanottavaa, jättäisivät asiansa omaksi tiedokseen. Tyhmiä kysymyksiä ei ole, on vain tyhmiä vastauksia.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Olen kanssasi samaa mieltä, että täällä saa joskus tosi pahoja kommentteja niskaansa! Aivan pahaa tekee lukea, vaikka ei välttämättä jokin asia millään tavalla muuten kosketa. Olen ihmetellyt, että miksi pitää olla niin mahdottoman ilkeä, odottava äiti odottavalle äidille.??.. Monella on tunteet todella herkässä raskausaikana ja haluaa jakaa muiden kanssa murheitaan ja mahdollisesti kysyä neuvoa johonkin asiaan, kuten sinä reissuunlähdöstä, niin sitten haukutaan pystyyn tai jollain muulla tavalla loukataan. Jos ei ole OIKEASTI mitään järkevää sanottavaa, niin jättäisi sanomatta! Eräs viisas ihminen sanoi, että yhtä pahaa sanaa vastaan tarvitaan kaksi hyvää sanaa.
Mukava kuulla, että reissusi meni hyvin!! Koitahan nauttia raskautesi viimeisistä hetkistä ja sitten tulevasta vauvastasi, ei täällä(kään) kaikki ole niin kamalia! =D
se on totta että täällä on aika lailla sellasia joilla vaan ei ole enää muuta tekemistä kun takertua pikkuseikkoihin.. mutta,kuten sinäkin olet erilainen odottaja,niin on moni muukin. meillä jokaisella on omat taakkamme harteilla.voin vannoa että vain hyvin harva niist tääl puhuu..itse kuulun myös siihen sakkiin joka miettii ettei olis ees ansainnu tätä lasta.minä en normaalisti lapsia saa edes,hed.hoidoilla saatiin,mulla paljon ikää ym ym. mun tuttavat ovat niin nuijia ettei niillä ole minkään näköstä tajua siitä mitä olen käyny läpi.kyselevät niin tyhmiä ettei tekis mieli ees tutuiksi tunnustaa. se lyö minua lattiaan. en hanki nimimerkkiä tänne koska en halua et minua leimataan mikskään.varmasti mun tutut tavalla tai toisella sen selvittäs.kun ovat niin saatanan uteliaita.
uskon että sinulla on ollut vaikeaa,ja toivotan voimia sulle. itse saan tästä vauvasta myös niin paljon etten osaa sanoin kuvailla tunnetta. eka kertaa eläissäin mulla on jotain jota ei viedä ikin multa pois niikun kaikki muu on viety. toivottavasti omasi antaa sulle samalla lailla. hyvä se on olla varuillaan jossain asioissa. ei kukaan voi kaikkea tietää.keep going :)
Noinhan se on. Ihmisillä on liian jyrkkiäkin mielipiteitä ja ne ilmastaan täällä tosi töykeästi.
Mesennuksesta. Mulla on joulukuussa 2 v täyttävä poika ja tammikuussa syntyy toinen lapsi. Itse olen kärsinyt masennuksesta jo 11 vuotta. lääkkeitä en oo synny raskaus aikana mutta mieli on ollut välil aika maassa. Mä pelkäsin myös et se vaikuttais lapseen. (Sitä kun toitotetaan )Mut nyt ku katsoo poikaa niin ei hätää. Hän on tosi iloinen, rakastava, sosiaalinen yms. En ois uskonut et mä voin saada noin ihanan lapsen. Nyt en enää stressaa asiaa.Kävin juttelee psyk polilla vähän ennen pojan syntymää ja vuoden sen jälkeen. Hoitajakin sanoi että ei ole poikaan vaikuttanut. Hyvin ottaa kontaktia jne.
Hyvää loppuraskautta. Muista että leikkipuistoissa yms. paikoissa saattaa olla välillä aika tuimiakin äitejä. Ei kannata välittää niistä.