Heippa ! Meillä on 6-vuotiaat identtiset kaksospojat. Pojat ovat vilkkaita ja todella vikkeliä rientämään paikasta toiseen. Heidän on välillä vaikea keskittyä toistensa seurassa, sillä he suorastaan villitsevät toisiaan erilaisiin tempauksiin, varsinkin silloin kun minä tai mieheni ei olla paikalla.
Koska kaksosten kouluunmeno alkaa pikkuhiljaa lähestyä, niin olemme miettineet pitäisikö kaksoset laittaa samalle vai eriluokille? Voiko siihen ylipäätään vaikuttaa?
Koska kaksosten kouluunmeno alkaa pikkuhiljaa lähestyä, niin olemme miettineet pitäisikö kaksoset laittaa samalle vai eriluokille? Voiko siihen ylipäätään vaikuttaa?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Tuplatytöt menivät samalle luokalle, koska myös kaverit ovat tälla luokalla. Rinnkkaisluokkia on kaksi (siis A ja B -luokka).
Vilkkaudella ei ole mitään merkitystä - sitä vanhempien ei tule miettiä, vaan on opettajan "päänsärky" käyttää sellaisia pedagogisia menetelmiä, että saa oppilaat motivoiduiksi. Tulevalla luokalla on varmasti muitakin vilkkaita lapsia. Pojat ovat poikia.
Jos toinen kaksosista on psyykkisesti, fyysisesti ja sosiaalisesti merkittävästi voimakkaampi kuin toinen siten, että toinen kaksonen on toisen varjo ja seuraaja, tulisi eri luokkia harkita.
Tytöt ovat nyt 4. luokalla ja ratkaisu on ollut hyvä. Sama aikataulu, samat läksyt ja tekevät paljon yhteistyötä.
Mutta jos laitatte samalle luokalle, muistakaa: älkää koskaan vertailko heidän menetysmistä ja edistymistä ja kieltäkää tämä vertaileminen myös opettajalta. Myös kaksoset oppivat eri tahtiin ja heillä on siten omat vahvuutensa (ja heikkoutensa). Näin tein, kun ilmoitin heidät samalla luokalle. Ja hyvin on mennyt.
Samassa luokassa ovat kaksoset ovat usein mukava alku luokan yhteishengen syntymiselle. En erottaisi lapsia näin aikaisessa vaiheessa.
--Vilkkaudella ei ole mitään merkitystä - sitä vanhempien ei tule miettiä, vaan on opettajan "päänsärky" käyttää sellaisia pedagogisia menetelmiä, että saa oppilaat motivoiduiksi. Tulevalla luokalla on varmasti muitakin vilkkaita lapsia. Pojat ovat poikia. --
Näin rivivanhempana toivon, ettei tarvitsisi moista ylimielistä ja tunteetonta paskaa lukea. Luokkatoverit käy sääliksi jos näin ajatellaan. Oman lapseni luokalla (3.lk) on muutama ylivilkas ja muutama räjähdysherkkä oppilas. Koko luokka siitä kärsii. Opettaja ei pysty hyvästä yrityksestä huolimatta "motivoimaan" muksuja koko ajan. Nämä vekkulit laukkovat välillä kesken tunnin pitkin käytäviä tai konttailevat pulpettien alla tai kopittelevat tuntien alussa roskapöntöillä, kiljahtelevat terveisiään tai liimailevat paperilappuja pulpetinkanteen. Tälle syksylle on jo muutama ylimääräinen vanhempainilta työrauhan nimissä pidetty. Säälin lapsia, luokkatovereita ja opea. Erityisopetuspäätöksiä odotellessa, huh huijaa.
Mä jouduin koko peruskoulun ajan pitämään huolta siskostani. Siskoni oli ujo ja minä sosiaalisempi. Äiti selitti jotain, että on sitten toisistaan tukea ja turvaa samalla luokalla, kissanviikset! Äiti esti toiminnallaan minua ja siskoa kasvamasta erilleen, kun vastuu sysättiin minulle ja siskoni sai rauhassa leikkiä avutonta. Se oli todella rasittavaa. Onneksi lukiossa ainevalinnat aiheutivat sen, että vihdoinkin "jouduimme" eri luokille! Se oli minulle helpotus, mutta siskoni putosi tyhjän päälle ja lukiossa olikin siskollani vaikeaa sosiaalisesti, kun mä en ollut enää tasoittamassa tietä samalla luokalla.
Identtiset kaksoset saavat omaa identiteetiään, kun ovat erossa toisistaaan eikä heitä niputeta kaikkialla yhteen tyyliin "Virtasen kaksoset". Mä sentäs olin onneks epäidenttinen kaksonen.
Minulla on tosin kaksosveli, mutta olimme 1-6. luokat samalla luokalla ja koska veljeni oli vilkkaampi ja sosiaalisempi kuin minä jäin veljeni varjoon. Kaksosveljeni piti ns. minunkin puoliani - tosin hyvää tarkoittaen, mutta oman itsenäistymiseni kannalta se ei ollut hyvä
Opettajat suosittelivat eri luokille laittamista ja tämä oli itseni kannalta paras ratkaisu. Jopa kokeisiin vastasimme likipitäen samalla tavalla ja arvosanat olivat samoja vaikka istuimme eri puolilla luokkaa.
Vaikka kaksoslapsilla on oma identiteetti, on side toiseen kuitenkin aika vahva ja sen herkemmän ja hiljaisemman kaksosen kannalta ei ole hyvä, jos toinen on ns. niskan päällä.
Tarpeeksi ajoissa meidät laitettiin eri luokille. Olen itsenäinen, sosiaalinen ja ulospäinsuuntautunut - onneksi.
Eipä ole helppoa olla se hiljaisempi osapuolikaan kaksosista. Hyvä että teillä eri luokille laitto tapahtui yläasteella ja saitte nuoruutenne jo kehittyä itsekseen.
Siskoni ei ole reippassa aikuisiässäkään vielä päässyt ujoidestaan yli ja edelleen äitini yrittää vierittää mulle vastuuta, että enkö mä voisi joustaa siinä ja tuossa ja tässä asiassa, vaikka molemmilla on jo omaa perhettä eikä sisko todellakaan mene oman perheeni edelle tarpeineen. Siskoltani ei tietenkään vaadita mitään (hänhän on niin ujo, arka ja vaikka mitä) ja minä olen se hankala, jos joku asia ei vaan millään onnistu enkä pysty siskoni pillin mukaan hyppiä.
Meillä pojat on molemmat yhtä puheliaita ja vilkkaita. Ei ole juuri minkäänlaista eroa havaittavissa sosiaalisuudessa, joten en usko toisen jäävän toisen varjoon.
kohdella parina, jota ei voi erottaa? He tulevat kuitenkin jossain vaiheessa elämään erillään ja ovat kouluaikanakin illat ja vkoloput kotona myös yhdessä.
Anna lapsillesi mahdollisuus hakea oma identiteetti ilman toista. Ja kun lapset ovat kerta vilkkaita ja sosiaalisia, niin he kyllä pärjäävätkin eri luokilla.
Tottakai se sama luokka helpottaisi aikuisen näkökulmasta asioita, yksi opettaja, yksi vanhempainilta jne..., mutta kannattaisi miettiä lapsien kannalta asioita.
Meidän kaksoset ovat todella tyytyväisiä samalla luokalla. Heitä ei ole koskaan "niputettu" yhteen saati yhdeksi. Heitä kutusutaan omilla nimillään.
Ainoat tahot, jotka ovat kutsuneet heitä nimellä "kaksoset", ovat entinen naapurin täti, ammatiltaan psykologi, ja eräs opettaja.
Samalla luokalla on alusta lähtien olleet jo päiväkotiaikaiset ystävät. Osaatko näin jälkikäteen sanoa, kumpi olisi saanut säilyttää nämä ystävyyssuhteet ja kumman olisi pitänyt luoda sosiaalinen verkosto uudestaan?
Jokainen perhe osaa arvioida lapsensa itse.
P.S. Vielä tänäkin päivänä näkee kaksosia, jotka on puettu täsmälleen samanlaisiin vaatteisiin jopa koulussa.
Toivottavasti nämä lapset ovat eri luokalla.
Kyllä meilläkin ihan omat etunimet oli käytössä koko ajan, mutta taustalla ajatuksena oli (ainakin vanhemillani)että olemme kumpikin samassa paikassa yhtäaikaa. Tämä "nippu"ajatus on siitä.
Meillä olisi tarhakavereita riittänyt rinnakkaisluokallekin. (teillä ehkä vain yksi aloittava eka luokka?)
Meillä oli lapsena välillä kausia, jolloin halusimme laittaa samat vaatteet päälle ja välillä kausia, jolloin emme missään nimessä halunneet pukeutua samalla lailla.
Jokainen perhe osaa varmastikin arvioida itse mikä on heidän perheelle paras, mutta itse kaksosena kerronkin sen näkemyksen, että jos mitään estettä ei ole, niin eri luokille olisi parempi lapset laittaa.
Olipa hyvin perusteltu näin kaksosten äidin milelestä.
kaksosten vanhemmat. Aikuinen tupla täälläkin.
Kun aloitimme koulumme, olimme luokalla, jossa oli identtiset poikakaksoset, tyttö- ja poikakaksoset sekä me epäidenttiset tyttökaksoset. Olimme kuin biologian oppikirjasta konsanaan.
Pari vuotta meni kohtuullisen hyvin, mutta sitten alkoi tulla koulusta johtuvia ongelmia keskinäisiin suhteisiimme sisareni kanssa. Minä sain aina syyt päälleni tein mitä tahansa. En edes ymmärtänyt sisareni kiukkukohtauksia, raivoamisia, sylkemistä, raapimista jne., kunnes syy moiseen selvisi. Opettaja arvosteli ja vertasi meitä keskenämme! Tästä joku muukin mainitsi kieltäneensä opettajaa tekemästä. Minä olin vain sen plussan verran parempi kuin sisareni, mutta sain sen sitten tuta sisareni käyttäytymisenä minua kohtaan.
Olimme pari vuotta jopa eri paikkakunnan kouluissa, koska silloin ei ollut kaksisarjaista koulua. Oppikoulukin alkoi eri paikkakunnilla, kunnes tilanne rauhoittui. Eihän oppikoulussa aineenopettajilla välttämättä juolahtanut edes mieleen vertailla meitä toisin kuin lapsettomalla neiti-ihmisellä kansakoulussa.
Ystävättärelläni on identtiset kaksospojat, kohta parikymppiset, jotka ovat aina tehneet kaiken yhdessä. Koulut ja harrastukset. Asuvat jopa yhdessä, menevät armeijaan yhdessä... Ystävättäreni on yrittänyt saada heitä jo omille poluille, mutta ei oikein hyvältä näytä.
Alkuperäiselle viestinkirjoittajalle sanoisin, että molemmilla tulisi olla niitä omia hyviä kavereita sen kaksossisaruksen lisäksi. Oma koululuokka luo siihenkin oivan mahdollisuuden. Tilanne on kimurantti ja mielenkiintoinen ;)
Niin, myös sisarellani on kaksostytöt, jotka menevät kouluun ensi syksynä. Saas nähdä laittaako eri luokille. Molemmilla on omia kavereita ja harrastuksia, ovathan kaksosetkin yksilöitä.
Minulla on ollut opetettavana erinäisiä kaksospareja, nytkin kolmet. Oppilaat tulevat minulle ysillä, neljä rinnakkaisluokkaa kerrallaan (n. 95 uutta naamaa siis joka syksy). Voin rehellisesti sanoa, että viime vuonna en koko vuonna oppinut erottamaan yhtä mukavaa kaksosparia. Pojat eivät olleet edes identtisiä, mutta hyvin saman näköisiä. Yritin kyllä kaikkia muistisääntöjä, mutta joulun jälkeen en kehdannut edes kysyä kumpi on kumpi.
Tänä vuonna tuli identtiset kaksoset oppiin. Ovat eri luokilla. Tiedän kumpi on a:lla, kumpi b:llä. Kun tulevat käytävällä yksin vastaan, tiedän ketä tervehdin. Myönnän, että yhdessä oleillessaan en heitä erota ennen kuin keskustelen heidän kanssaan. Mutta pääasia: tunnilla en kompastu tunnistusongelmiin.
Tämä on tietysti minun ongelmani, rajallinen nimimuisti ja joka vuotinen uusien oppilaiden määrä. Silti alkuperäisessä kirjoituksessa jäi närästämään poikien vaikeus keskittyä. Jos veljesten istuminen eri luokissa auttaisi heidän oppimistaan niin eikö se olisi hyvä asia? Yleensä ihmettelen tuota "tukea toisesta" -ideaa. Eihän yksöslapsetkaan tukeudu koulussa sisaruksiinsa tunneilla. On varmaan myös hyvä hankkia omia ystäviä ja olla ihan oma itsensä muutama tunti päivässä.