Viimeistä kulunutta vuotta. Siihen on mahtunut turhankin paljon ylä- ja alamäkiä. En ole varma onko se muuttanut mua johonkin suuntaan, mutta jotain opettanut kuitenkin. Olen joutunut miettimään omaa ulosantiani ihmissuhteissa ja sitä miksi käyttäydyn kuin käyttäydyn. En ole niitä ihmisiä joiden elämään kävellään ryminällä kysymättä multa lupaa, vaan mun pitää ensin rakentaa luottamus siihen toiseen, olla varma sen tunteiden aitoudesta. Taitaa juontaa juurensa lapsuuteen, niin kuin sekin että en osaa ottaa oikein kehuja vastaan. Haukkujen osaan käsitellä ja ymmärtää. Eikä se asia varmaan miksikään ole muuttunut, mutta tiedostampahan sen itse ja osaan tarpeen vaatiessa kertoa sen toisellekkin.
Pitäis varmaan keskittyä enemmän omaan henkiseen ja fyysiseen hyvinvointiinsa ja koittaa unohtaa nää saakelin sydänsurut kun ei ne suremalla miksikään muutu. Ei se vaan ole niin helppoa, ihmisiähän tässä kaikki ollaan, toinen toistaan huonompia. Kyvyttömiä tunnustamaan tunteita, laskemaan panssaria. Mä tahtoisin vaan julistaa rauhan sulle, mulle, ja toisille. Antaudun.
http://uk.youtube.com/watch?v=Oixes2IyQC0
Pitäis varmaan keskittyä enemmän omaan henkiseen ja fyysiseen hyvinvointiinsa ja koittaa unohtaa nää saakelin sydänsurut kun ei ne suremalla miksikään muutu. Ei se vaan ole niin helppoa, ihmisiähän tässä kaikki ollaan, toinen toistaan huonompia. Kyvyttömiä tunnustamaan tunteita, laskemaan panssaria. Mä tahtoisin vaan julistaa rauhan sulle, mulle, ja toisille. Antaudun.
http://uk.youtube.com/watch?v=Oixes2IyQC0
Vastaukset 14
Vanhimmat
http://www.youtube.com/watch?v=mb0pSbi9l3A
Sama juttu täällä.. Koko vuos on ollu yhtä vuoristorataa, mutta verrattuna aikasempiin vuosiin oon tän vuoden aikana löytäny itteeni moninkerroin ja oon paljo valmiimpi seuraaviin haasteisiin, koska osaan ymmärtää omaa käyttäytymistäni uusilla tavoilla.. Suurimpia tapahtumia mulle on ollut kun oon käynyt niin pohjalla kuin ikinä oisin uskonut edes voivani, mutta jälkeenpäin se on todella rakentavaa miettiä ja tulla sujuiksi omien heikkouksiensa ja vajaavuuksiensa kanssa. Omien elämiemme sankareitahan me ollaan =)
Julistetaan se rauha yhdessä ja halataan sen kunniaksi, että voitimme kyvyttömyyden tunnustaa...
Tunnustan etten koskaan unohda, olet liian tärkeä tuhlattavaksi unholaan:)
paikka sinulle/hänelle. Mutta.. jokapäivä lyhyempi sellainen..
mutta ihan hirveää musiikkia. Minkä ikäset tällasia kuuntelee????
tää nyt sit joku provo tota kehu asiaa kohtaan minkä kirjoitin. Vanha laulu on, eikä tosiaan kovin hääppöinen mutta muistoja täynnä. Laittaisitko sä mulle jonkun hyvän.???
Ap:n kirjoituksesta kuvastuu elämän kokemus, ei kaikki ole aina ruusuilla tanssimista.
mää
Voihan se olla sitä ruusuillakin tanssimista, mutta ne piikit. Tää elämä ja sen tuoma sisältö, meistä luo sitä mitä meistä muovautuu. Toisinaan pitää hakata sitä päätä useammankin kerran siihen puuhun, mutta pääasia että oppii lopulta. Sitähän tää ilmeisesti lopulta on, opettelua koko elämä. Haluan vielä jatkaa sitä oppimista ja toivottavasti haluutte te muutkin. Onnea isolle elämän hiekkalaatikolle, toivottavasti ei kissat käy.
ihmisiin. Ja siihen, että jotakin kuitenkin opitaan tässä kohelluksessa ja elämänkoulussa.
hyvin tämä teksti eräälle miehelle,johon ihastuin kuukausi sitten aivan älyttömästi,mutta hän oli varatttu ja on edelleenkin.Onneksi älysin lopettaa ajoissa,vaikka vaikeaa olikin ja ikävöin häntä koko ajan,mutta pakko on kai unohtaa.
mutta älä sure ja murehdi, laskee sitä panssaria sitten jos joskus siltä tuntuu, mullahan ei tunnetusti ole kiire ja elämä on liian lyhyt murehtimiseen.
siitä, että tekstissäsi kuuluu ymmärryksen ääni, se jos mikä vie eteenpäin. Itse ajattelen, että elämä on enemmänkin taistelua itsensä kanssa kuin kenenkään tai minkään muun kanssa. Kaikkein tärkeintä on oma suhtautuminen toisiin ja asioihin, ja jos on itsensä kanssa sovussa, niin kaikki muukin on tasapainossa. Tapahtui sitten mitä tahansa. Minäkin olen antautunut, eikö tunnukin mahtavalta. :)
kirjoitukseni sai muitakin pohtimaan vähän eri näkökulmista näitä asioita. Ei niillä liikaa kannata päätään vaivata ettei tule särky. Tää antautuminen on mulle vaan askel siihen mitä tavoittelen elämältä ei itsetarkoitus.