Olen aloittanut sijaisena minulle uudessa pk:ssa, olen vain siellä kuukauden. Minua mietityttää yksi lapsi 3,5v. Lapsi on ollut kesästä asti pk:ssa ja aiemmin perhepäivähoidossa. Kun tulin pk:tiin, niin lapsi heti otti minuun fyysisesti kontaktia ja hymyili ihanasti. Tämä lapsi ei montaa sanaa puhu, ei koskaan itke tai kiukuttele, hymyilee ihanasti, syö itse, osaa piirtää ja tottelee ohjeita. Mutta hän menee usein vähän minne sattuu, käyttää vaippaa ja hoitajat sanoo, että sitä pitää kokoajan vahtia. Mua ärsyttää, että muut hoitajat tavallaan hylkivät ja vähättelevät tätä lasta ja sanovat että ei se osaa muiden kanssa leikkiä ja ei oo ikäisensä oloinen. Minusta lapsi vaan tarvitsisi enemmän huomiota ja tukea vai osaisiko joku sanoa onko tällä lapsella jokin pielessä?
Hänellä ei kuulemma ole mitään diagnoosia. Itse mietin jatkuvasti tätä lasta ja annan työssäni hänelle paljon tukea. Mutta kyllä multa itku pääsee kun työt loppuu, koska ajattelen miten hänen kehityksensä käy, jos kukaan ei auta häntä esim. löytämään kavereita pk:sta.
Hänellä ei kuulemma ole mitään diagnoosia. Itse mietin jatkuvasti tätä lasta ja annan työssäni hänelle paljon tukea. Mutta kyllä multa itku pääsee kun työt loppuu, koska ajattelen miten hänen kehityksensä käy, jos kukaan ei auta häntä esim. löytämään kavereita pk:sta.
Vastaukset 10
Vanhimmat
ammattitaito vai onko sulla sitä? On ihan oikein, että huomioit lasta mutta on ammatillista pitää tietty välimatka lapseen, et voi tunteilla mennä mukaan siten, että murehdit asioita kotonakin.
että tuolle lapselle on löytynyt noin ihana hoitaja! Tsemppiä aloittajalle.
Pidetään vaan ammatillista kylmää ja etäistä minä tiedän kaiken-profiilia yllä ja mietitään mikä vanhemmissa on vikana...
lapsi tarvitsee kehitykselleen. Erityislastentarhanope paikalle jos kerta muutkin hoitajat ovat sitä miletä että lapsi ei ole ikäisensä oloinen .
Minkälainen perhetausta lienee ?
Ei ole pakko suostua mihinkään.
Ei ole pakko suostua tietenkään. Mutta henkilökunta on niin ammattitaitoista väkeä että jos ne suosittelee silloin no syytä tarkistaa asia vaikka kelton näkökulmasta katsottuna. vanhempien asiahan se on ottaako apua vastaan ja pystyykö hyväksymään lapsensa erillaisuuden
Ala leikkiä lapsen kanssa esim. jollain eläimillä, autoilla, palikoilla tms. Varmaan joku muukin lapsi kiinnostuu, mitä teette... Ota toisia lapsia mukaan leikkiin ja yritä vaivihkaa vahvistaa lasten keskinäistä leikkiä. Ota tämä lapsi ja muutama muu lähellesi ja luette yhdessä kirjaa tai vaikka laulatte. Mistä sitten tykkäätkin. Ohjeista lapselle siirtymätilanteita. Esim. ota kädestä ja sano, että nyt mennään vessaan. Nyt puetaan. Nyt syödään jne.
Luulisi, että vakihenkilökunta huolehtii siitä, että lapselle saataisiin apua esim. erityislastentarhanope seuraamaan ryhmään. Aavistus mulla on, mikä lapsella voisi olla, mutta en sitä tähän laita, kun pohjatiedot on nyt niin vähäisiä, eikä koskaan saa vetää hätäisiä johopäätöksiä :)
t. elto
kuitenkin aavistuksesi .Minullakin hoidossa laspi joka ei oikein muista lapsista piittaa .Mistä lie mahtaa johtua ?
näin heppoisin tiedoin veikata, mutta jos lapsi ei yhtään ole kiinnostunut toisten seurasta ja toiminnanohjaus eli esim. siirtymätilanteet ovat hankalia, niin kannattaa kertoa vanhemmille ja mahdolliselle erityislastentarhanopelle tai vaikka ohjata vanhempia neuvolaan juttelemaan... Voihan olla, että lapsi on vaan yksnään viihtyvää tyyppiä, mutta varhainen puuttuminen on aina silti parempi (vaikka turhaankin) kuin se, ettei puututa ollenkaan.
Jos lapsi on perheen ensimmäinen ja ainokainen, eivät vanhemmat osaa välttämättä arvioida lapsen kehitystä oikein. Ilman muuta neuvolan ja päivähoidon tehtävä on huomata, puuttua ja osallistua lapsen mahdollisten kehityshäiriöiden toteamiseen ja hoitoon.
Jos ryhmän lastentarhanopettaja ei uskalla ottaa asiaa esille vanhempien kanssa, on se viimeistään päiväkodin johtajan tehtävä.
Lapsen kehitys voidaan hyvin tarkistaa ylimääräisellä neuvolalääkärikäynnillä tms.