Lukisin suurella mielenkiinnolla siitä, miten kukin on päätynyt omalle opiskelualalleen. Tai siihen alaan, mihin olette hakemassa.
Onko/oliko ko. ala ollut pitkään suunnitelmissa?
Vaikuttiko työllistymistilanne valintaan?
Mikä omassa alassa kiinnostaa? Onko se kiinnostuksista ylitse muiden? Vai haitteko asenteella "kunpahan nyt jonnekin pääsis"?
Kirjoittakaa kaikki, ihan mitä vain mieleenne putkahtaa! Kiiiiitän!
Onko/oliko ko. ala ollut pitkään suunnitelmissa?
Vaikuttiko työllistymistilanne valintaan?
Mikä omassa alassa kiinnostaa? Onko se kiinnostuksista ylitse muiden? Vai haitteko asenteella "kunpahan nyt jonnekin pääsis"?
Kirjoittakaa kaikki, ihan mitä vain mieleenne putkahtaa! Kiiiiitän!
Vastaukset 7
Vanhimmat
Itse valitsin opiskelupaikan hyvin pitkälti hyvien ansaintamahdollisuuksien takia. Toki myös kiinnostavuus oli tärkeä tekijä, mutta en kyllä millekkään matalapalkkaiselle alalle olisi voinut lähteä. Myös se oli tärkeää ettei työ ole fyysisesti raskasta.
- mahdollisuudet kehittää itseään
- mahdollisuus toteuttaa itseään
- työllistymistilanne
- työstä saa rahaa, mutta raha oli oikeasti se heppoisin peruste. olen kokenut sen, ettei raha yksinään millään tavoin motivoi työntekoon pitkässä jaksossa.. raha ei vaan teen onnelliseksi. mutta mielekäs työ tekee.
Täytyy olla aika hyvä itsetuntemus jotta tietää miten voi toteuttaa itseään... Tähän meni minulta aikaa vuosia, ennen kuin keksin sen! Ja nyt olen alalla, josta kiitän itseäni joka päivä, että toteututin unelmani.
Olisi kiva tietää tarkemmin valinnastasi.. Itsellä ei ole hajuakaan mitä haluan OIKEASTI tehdä isona? Olen jo 24.. Miten löysit itsesi?
Ihan vain ja ainoastaan sen perusteella valitsin, että tiedän jaksavani kanssa. Ilman korkeaa motivaatiota ei millään alalla kannata haaveilla mistään urakehityksistä ja korkeista palkoista.
Lähdin alalle, jota harrastin muutenkin. Työllistymistilanne ei mietityttänyt pätkääkään, vaikka media ja tilastot toitottavat pöyristyttäviä lukemia. Kiinnostavaa alaa oli todella mielenkiintoista opiskella. Opiskelu tuntui palkitsevalta ja jopa helpolta. Syvennyin touhuun niin perinpohjin, että valmistuin runsaat vuosi ennen kurssikavereitani - jopa niin, että suoritin kolmen ainekokonaisuuden syventävät opinnot tuossa ajassa, vaikka pakollisia olisi ollut vain yksi. Maisterin papruissani opintoviikkoja on melkein 20 enemmän kuin muilla.
Koska motivaatio oli korkea, arvosanat olivat sitten sen mukaiset. Työllistyin alalle jo viimeisenä opintovuotenani, jonka jälkeen en ole juurikaan vapaapäivistä päässyt nauttimaan. Ja tämä ala, jos mikä, on sellainen missä taistelu työpaikoista on kovaa.
Oman alani löytäminen meni suurinpiirtein näin:
1. Halusin opiskella tietyssä kaupungissa
2. Sattumalta löysin nykyisen pääaineeni tutkiessani kaupungin vaihtoehtoja, tämä tapahtui lukion toisen vuoden keväällä
3. Pyrin opiskelemaan, mutten päässyt
4. Vietin kaksi vuotta alaa avoimessa yliopistossa opiskellen
5. Tänä syksynä aloitin pääaineeni opinnot ja ainakin tämän syksyn ajan on suunta tuntunut minulle oikealta
Kiinnostus ehti kasvaa kolmen vuoden aikana ja olen hyvin innoissani, kun nyt vihdoinkin olen sitä oikeasti opiskelemassa. Työllistymistilanne alallani ei ole kovin hyvä, mutta työllistymiseen vaikuttaa aina myös oma itse. Sivuainevalinnoilla yritän laajentaa osaamistani ja siten mahdollisia ammatteja olisi enemmän kun valmistun.
..kiinnostus alan oli ainut vaikuttava tekijä, ja kun tämä ala löytyi juuri samasta kaupungista, missä opiskeluaikani haluan asua, valinta oli selvä. Koko lukioajan tämä ala oli suunnitelmissani, opiskelen siis matkailualaa amk:ssa. Työllisyystilanne ei ole kylläkään kovin hyvä, varsinkin kun nyt on tämä lama. :/ Mutta mielestäni mielenkiinto on se suurin kriteeri alaa valittaessa, ei sitä muuten jaksa koko elämäänsä tehdä kyseistä työtä, jos ei kiinnosta tippaakaan.
Aine jota nyt opiskelen oli minun kolmas vaihtoehto. Ekat kaksi oli tieteellisiä ja tämä on humanistinen. Päätin koitta millaista se on ja olen hyvin pärjännyt eli kyllä minä ainakin kandin aineesta hankin. Aina voi kouluttautua eri alalle :)