Olo tuntuu tyhmältä kun tuun tänne höpöttään ongelmista vaikka tiedän et monella muulla on asias on sata kertaa huonommin.
Mä teen paljon virheitä, töppäilen, oon tyhmä ja enkä oikeastaan ole missään mitenkään hyvä...[joskus tykkäsin piirtää ja luulin olevani hyvä, mutta sitten paikassa joon piirisin sanottiin että kyseinen paikka on vain taitavemmille piirtäjille, eikä tyhertilijoille päätin lopettaa edes yrittämisen [ne myös poisti mun piirrustukset] Kaverit ja poikaystävä pitää mua tyhmänäja kyllä he sanovat sen suoraan ja myönnän sen itsekkin. Oon lukihäiriöinen, eikä koulu oo koskaan menny hyvin. Nyt olevissa kirjoituksissa olin jo iloinen siittä että sain B yhdestä aineesta. Mulla on poika ystävä mutta se mitä kaipaisin häneltä eniten eli tuki, ymmärrys ja turva taitaa puutu kokonaan meidän väliltä. Me tapellaan paljon. Hän nauraa ja ilveilee mun kielioppi virheille ja sanoo jos sen mielestä joku sana mun lauseissa on sen mielestä väärin tai "ei sitä noin sanota pässi" eikä se oikeestaan välitä koskaan mun mielipiteistä jos sanon oman mielipiteeni hän alkaa väitteleen asiasta niin kauan kunnes luovutan, johon ei mene hirveän kauan. Hän myös kiusaa välillä tökkiällä hmm sinne, nuolemalla naamaani tainyppimällä kynsiäni ja kun pyydän lopettamaan ja yritän sanoa että en tykkää siittä, hän suuttuu. Hän saa minut ahdistuneeksi. En oikeestaan ole ikinä voinu kertoa kenellekkään asioistani en edes perheelleni. En edes ala-asteelta ylä-asteelle, koska en silloin omistanu ainuttakaan ystävää. Toimin ihmisten vara kaverina silloin kun he olivat riidoissa oman "parhaan kaverinsa kanssa". Olen vähän niin kuin turha ihminen tässä perheessäkin. Kun olen kotona,minulle huudetaan että olen aina kotona, kun ole kavereila minulle huudetaan että olen aina poissa. En saa olla koneella koska olen muka liikaa, en saa myöskään lukea kirjoja joista pidän tai pelata tai katsoa telkkaria koska teen sitä liikaa, En saa kuunnella musiikkia koska olen omissa maailmoissani ja siittä johtuen olen hajamielinen ja väsyny koko ajan. Isä ei oikeestaan ikinä ole pahemmin välittänyt ja emme lähinnä muuta teekkään kuin tappele. Hän ei pidä minun hiuksista, eikä vaatteista ja harrastukseni ovat hänen mielestään lapsellisia. Tulevaisuudessa olen siivooja koska ei numeroni riitä oikeasti mihinkään minne haluisin, mutta hei odotas sä voisit mennä koti talous oppilaitokseen et oppisit miten joskus oikeesti tehään kotona jotain, kun en muuten mitään ikinä tee. [juuri edellisenä päivänä haravoinu takapihan,pessy vessan, pyykänny, tyhjentäny tiskikoneen ja imuroinu] Ja sit mua kiristetään, vaikka en ole tehnyt oikeasti mitään pahaa. Ensin uhkaa häipyä raha sitten kone ja sitten katto pän päältä. En oo ikinä ollu tottelematon lapsi vaan oon oikeestaan aina esim tullu kotiin kun pyydetään, olin sit vaikka keskellä elokuvaa elokuva teatterissa. Kyllä minut on käsketty kotiin kesken elokuvien kiristämällä. Isä syyttää minua siittä että äitin kaupalla menee huonosti täällä missä me asutaan, koska en suostu opiskelemaan siihen vaadittavaa asiaa ja ryhtymään myyjäksi äitin kauppaan. Ja hän on oikeasti kerran sanonut sen suoraan. Porukat haluavat etä jatkanäitin kaupassa, muta todellisuudessa se ei ole se mitä halua tehdä. en oikeasti tiedä mitä haluan tehdä sillä ne mitä oikeasti haluaisin ovat niin kaukana korkealla tasolla minun tasostani.
Tämmöstä tämä koko ajan mulla on hirveen turhautunu olo välillä iltasin tulee hirveen ahdistavia kohtauksia jolloin on vaikeeta saada henkeä. Itken myös paljon ja ikävä kyllä viiltelen. Kaikki sanoo et se on niin säälittävää, mut mua se rauhottaa kun saa ulkosella kivulla poistettua sen hirveen sisäisen kivun joka valuu loputtomana kyynel vanan ulos silmistä. Kerran porukat huomas
, mut ne piti sitä vain jonain teinejen muotijuttuna ja käski olla tekemättä toiste tai ne lähettää mut mielenterveyslaitokseen. Kyllä olen harkinnut itsaria muutamaan otteeseen, mutta tiedän että olen niin nyhvö etten luultavasti edes pystyisi siihen. Siksi tulen ja kerron pikku tunteistani täällä paikassa, jossa kukaan ei oikeasti edes jaksa tämmöistä stooria oikeasti lukeakkaan.... joten vaikenen.....
Mä teen paljon virheitä, töppäilen, oon tyhmä ja enkä oikeastaan ole missään mitenkään hyvä...[joskus tykkäsin piirtää ja luulin olevani hyvä, mutta sitten paikassa joon piirisin sanottiin että kyseinen paikka on vain taitavemmille piirtäjille, eikä tyhertilijoille päätin lopettaa edes yrittämisen [ne myös poisti mun piirrustukset] Kaverit ja poikaystävä pitää mua tyhmänäja kyllä he sanovat sen suoraan ja myönnän sen itsekkin. Oon lukihäiriöinen, eikä koulu oo koskaan menny hyvin. Nyt olevissa kirjoituksissa olin jo iloinen siittä että sain B yhdestä aineesta. Mulla on poika ystävä mutta se mitä kaipaisin häneltä eniten eli tuki, ymmärrys ja turva taitaa puutu kokonaan meidän väliltä. Me tapellaan paljon. Hän nauraa ja ilveilee mun kielioppi virheille ja sanoo jos sen mielestä joku sana mun lauseissa on sen mielestä väärin tai "ei sitä noin sanota pässi" eikä se oikeestaan välitä koskaan mun mielipiteistä jos sanon oman mielipiteeni hän alkaa väitteleen asiasta niin kauan kunnes luovutan, johon ei mene hirveän kauan. Hän myös kiusaa välillä tökkiällä hmm sinne, nuolemalla naamaani tainyppimällä kynsiäni ja kun pyydän lopettamaan ja yritän sanoa että en tykkää siittä, hän suuttuu. Hän saa minut ahdistuneeksi. En oikeestaan ole ikinä voinu kertoa kenellekkään asioistani en edes perheelleni. En edes ala-asteelta ylä-asteelle, koska en silloin omistanu ainuttakaan ystävää. Toimin ihmisten vara kaverina silloin kun he olivat riidoissa oman "parhaan kaverinsa kanssa". Olen vähän niin kuin turha ihminen tässä perheessäkin. Kun olen kotona,minulle huudetaan että olen aina kotona, kun ole kavereila minulle huudetaan että olen aina poissa. En saa olla koneella koska olen muka liikaa, en saa myöskään lukea kirjoja joista pidän tai pelata tai katsoa telkkaria koska teen sitä liikaa, En saa kuunnella musiikkia koska olen omissa maailmoissani ja siittä johtuen olen hajamielinen ja väsyny koko ajan. Isä ei oikeestaan ikinä ole pahemmin välittänyt ja emme lähinnä muuta teekkään kuin tappele. Hän ei pidä minun hiuksista, eikä vaatteista ja harrastukseni ovat hänen mielestään lapsellisia. Tulevaisuudessa olen siivooja koska ei numeroni riitä oikeasti mihinkään minne haluisin, mutta hei odotas sä voisit mennä koti talous oppilaitokseen et oppisit miten joskus oikeesti tehään kotona jotain, kun en muuten mitään ikinä tee. [juuri edellisenä päivänä haravoinu takapihan,pessy vessan, pyykänny, tyhjentäny tiskikoneen ja imuroinu] Ja sit mua kiristetään, vaikka en ole tehnyt oikeasti mitään pahaa. Ensin uhkaa häipyä raha sitten kone ja sitten katto pän päältä. En oo ikinä ollu tottelematon lapsi vaan oon oikeestaan aina esim tullu kotiin kun pyydetään, olin sit vaikka keskellä elokuvaa elokuva teatterissa. Kyllä minut on käsketty kotiin kesken elokuvien kiristämällä. Isä syyttää minua siittä että äitin kaupalla menee huonosti täällä missä me asutaan, koska en suostu opiskelemaan siihen vaadittavaa asiaa ja ryhtymään myyjäksi äitin kauppaan. Ja hän on oikeasti kerran sanonut sen suoraan. Porukat haluavat etä jatkanäitin kaupassa, muta todellisuudessa se ei ole se mitä halua tehdä. en oikeasti tiedä mitä haluan tehdä sillä ne mitä oikeasti haluaisin ovat niin kaukana korkealla tasolla minun tasostani.
Tämmöstä tämä koko ajan mulla on hirveen turhautunu olo välillä iltasin tulee hirveen ahdistavia kohtauksia jolloin on vaikeeta saada henkeä. Itken myös paljon ja ikävä kyllä viiltelen. Kaikki sanoo et se on niin säälittävää, mut mua se rauhottaa kun saa ulkosella kivulla poistettua sen hirveen sisäisen kivun joka valuu loputtomana kyynel vanan ulos silmistä. Kerran porukat huomas
, mut ne piti sitä vain jonain teinejen muotijuttuna ja käski olla tekemättä toiste tai ne lähettää mut mielenterveyslaitokseen. Kyllä olen harkinnut itsaria muutamaan otteeseen, mutta tiedän että olen niin nyhvö etten luultavasti edes pystyisi siihen. Siksi tulen ja kerron pikku tunteistani täällä paikassa, jossa kukaan ei oikeasti edes jaksa tämmöistä stooria oikeasti lukeakkaan.... joten vaikenen.....
Vastaukset 5
Vanhimmat
Sinun kannattaisi itse hakeutua mielenterveystoimistoon juttelemaan ongelmistasi. Tarviit oikeasti apua. Älä arastele yhteydenottoa. Heräsi kysymys: miksi seurustelen noin julman pojan kanssa, hän vaikuttaa jotenkin sadistiselta. Oletko hänen kanssaan vain siksi että sinulla "on joku". Kyllä minä jaksoin lukea kirjoituksesi loppuun ja tuli aika paha olo, siis sinun puolestasi. Hae tosiaan apua, jos olet vielä koulussa niin kouluterveydenhoitaja varmaan ohjaa sinua oikeaan osoitteeseen. Sinun täytyy saada itsetuntosi kohoamaan. Ajattele että olet ihan yhtä hyvä ihminen kuin kuka muu hyvänsä.
Mieti käyttäytyykö poikaystäväsi niin kuin käyttäytyisi ihminen joka rakastaa ja kunnioittaa toista.
Me kaikki teemme paljon virheitä. Toiset vaan pystyy olemaan mollaamatta itseään liikaa. Kaikesta tapahtuneesta voi oppia mutta mihinkään ei kannata jäädä jumiin. Melkeempä asiasta kuin asiasta löytyy aina myös hyvinkin naurettavia puolia. Itse yritän löytää ne ja nauraa itselleni ja muille. Maailma ei ole kovin herkkä kaatumaan vaikka pimenee usein.
Vähän niin kun loppukevennyksenä voisin sanoa. Jos et ole jo gootti niin ryhdy ihmeessä, sulla on oikea ote. Niistä piireistä löytyis varmaan hyviä kaiffareita myös.
Tässä sen taas näkee kuinka naisille kelpaa vain kusipää äijät, auta armias jos kohtelet tyttöä kuin ihmistä niin ei kiinnosta yhtään.
Oletteko te naiset jotenkin sadistisia ja päästä vähän pipejä kun annatte huomionne vain paskiaisille? Vai vain tyhmiä?
Tässä sen näkee, minulla ikää jo 23v ja ikinä en ole seurustellut kun ei kiltit ja huomaavaiset pojat kelpaa teille!
Sitten vanhempana vasta tajuatte ottaa huomioon ne kiltit pojat... no minuapa ei enään silloin kiinnosta typerät yksinhuoltaja akat...
Olen jo hyväksynyt että olen lopun ikääni sitten yksin... ei tästä tule yhtään mitään.
Näinhän se on.
Luettuani viestin tuli heti mieleen se, että olet joutunut keskelle susilaumaa, siis ihmisiä jotka kohtelevat sinua kaltoin, satuttavat sinua ja pitävät huolen, että pysyt maassa etkä pääse nousemaan ylös.
Varmasti tuo ehdotus ottaa yhteyttä mielenterveystoimistoon olisi aivan ensisijainen asia tilanteessasi. Mutta sitten tulee kysymys, että miten voisit päästä sellaiseen ympäristöön mikä on terveellinen ja turvallinen sinulle. Poikaystävästäsi voit aina erota, jos vain viitsit, ei se paljoa vaadi (kannattaako oikeasti olla sellaisen ihmisen kanssa joka kohtelee sinua kuin roskaa), mutta kaltoin kohtelevien vanhempien kynsistä ei ihan noin vain nuori taidakaan päästä eroon. Tai ainakin todella vaikeaa se on.
Jonkun viisaan terapeutin kanssa jos pääsisit pohtimaan niitä keinoja miten saisit elämäsi paremmaksi, olisi se varmasti aika hieno juttu. Mutta tosiasia on, että siinä vaiheessa kun muut ihmiset alkavat haukkua sinua tyhmäksi ja kohtelemaan muutenkin kuin roskaa, olet joutunut aikamoiseen suohon. Ja ainoa keino siitä suosta pois on päästä eroon tuollaisista tyypeistä jotka noin sinua kohtelevat.
Noh, koita jaksaa ja muista että kenelläkään ei ole oikeutta haukkua toista ihmistä tyhmäksi!