raskaudesta kertominen

tuo ystäväsi on niin syvällä lapsettomuuden surussa ja syöverissä..sinä et voi asialle mitään,sinun täytyy nauttuia raskaudestasi eihän se plussa häneltä ole pois,elämä on joskus raakaa,koita puhua hänelle ja anna aikaa hänelle sulatella asiaa,ikävä juttu kyllä..
itse myös kärsin lapsettomuudesta 4 vuotta ja juuri nega inseminaation jälkeen ja todella pahaa mieltä poden,mutta niin syvällä en ole enkä ikinä maailmassa haluisi olla että olisin katkera muille,tutuille jotka raskautuu,itseäni helpottaa tilanteeni että läheisimmät ystävät ovat jo lapsensa saaneet ja tehneet koska ikää minulla on jo 38 vee,ja kun ympärillä rupesi lapsia putkahtamaan maailmaan minulla ei itsellä ollut vauva kuumetta ollenkaan vaan olen näin myöhään vasta lasta ruvennut toivomaan,mutta toivottavasti ajan kanssa saat ystäväsi ymmärtämään sinuakin,aikaa se voi viedä olen pahoillani sinun tunteista ja muista nauttia raskaudestasi jokainen joka sitä haluaa on sen ansainnut sinäkin!!!

Hei!

Vaikea tilanne!

Ymmärrän kyllä ystäväsi tunteet ja sinunkin tunteet. Mutta kun me jokainen käsittelemme omalla tavallamme meille vaikeat asiat ja tämä asia vain voi olla sinun ystävällesi liikaa ja hän ei kestä sitä. Ne tunteet mitkä hän käy läpi on niin suunnaton kirjo ja sinä varmasti ymmärrät häntä tämän suhteen, koska olet itsekin kokenut sen.

Ehkä ystävyytenne voittaa kaiken, kunhan ystäväsi saa hetken miettiä rauhassa tai sitten hän tarvitsee sinun yhteydenottoa ja näin tavallaan saa kokea tunteen, että on edelleen sinulle hyvin tärkeä vauvasta huolimatta.

Itse kärsin myös lapsettomuudesta ja jokainen kerta ystävieni kertoessa raskauksistaan, tulee epätoivoinen, katkera ja vähän kateellinenkin olo. Mutta tämä menee ohi, kun saan asiaa miettiä rauhassa ja tavallaan valmistaa itseni uuteen tilanteeseen. En halua, että ystävyys suhteet menee poikki tämän vuoksi, koska he ovat minulle erityisen tärkeitä. Mutta olen kiitollinen heille siitä, että he ovat voineet asian kertoa minulle suoraan ja ehkä se hömpöttäminen, hössöttäminen ja yletön puhuminen raskaudesta on jäänyt, mutta he ymmärtävät sen ja heillä on eri ystävä tämän asian toteuttamiselle. Minulla on kertakaikkiaan ihania ja ymmärtäväisiä ystäviä! Kiitos heille!!!

Anna ystävällesi aikaa. Mielestäni et voi tehdä oikein muuta. Et voi sille mitään, että hänen tuskansa on niin suuri, ettei hän pysty kohtaamaan sinua kuin kypsä aikuinen. Itse ehkä laittaisin jonkun ajan jälkeen jotain pientä viestiä tai joulukorttia, jos ystävästä ei kuulu ja hän on minulle tärkeä, mutta en mainitsisi raskautta.

Muista myös, että sinulla on oikeus iloita omasta raskaudestasi!

mutta koita olla myös kärsivällinen ystäväsi kanssa.

Itse olen siinä tilanteessa, että kahden vuoden yrittämisen jälkeen ei vieläkään toivoa näköpiirissä ja samalla ystäväpiiri on täynnä onnellisia äitejä, osa jo toisella kierroksella.
Kyllä se katkeralta tuntuu. Juuri kuulin hyvän ystäväni toisesta raskaudesta. Aluks tulee aina vaan itku silmään ja raivo, mutta kirjotin kuitenkin takas onnentoivottelut jne. En siis halua pahoittaa kenenkään mieltä, sillä eihän koko maailman pidä lakata synnyttämästä vaan siks että mä en saa lasta!
Mutta en myöskään kauheesti pysty iloitsemaan ja hehkuttamaan toisten puolesta, vaikka he kuinka rakkaita ystäviä oliskin. Sillä kyllä se tieto toisen raskaudesta sattuu kuin veitsen isku! Eli kyllä myönnän, että vähän etäisyyttä otan. En kuitenkaan missään tapauksessa halua ystävyyden katkeavan!
Tunnen myös syyllisyyttä siitä, että olen niin katkera, enkä aidosti pysty iloitsemaan toisten onnesta. Siksi myös kirjoitin tänne, kun lähipiiri on vaan täynnä äitejä, eikä kenellekään voi oikeita tunteitaan paljastaa!! Onko täällä joku, joka olis samassa tilanteessa!!???? Eräskin äiti sanoi mulle, varmaan ajattelematta tarkemmin, että onneks heidän ei ole tarvinnut kärsiä lapsettomuudesta, vaan hän tuli heti raskaaksi!!!!

Eli koita ymmärtää ystävääsi, jos hän on sinulle tärkeä. Ja anna hänelle aikaa tunteiden rauhoittua ja yritä myöhemmin ottaa yhteyttä. Toisaalta, ei sun myöskään tarvi sit sietää mitään huonoa käytöstä ystävältäsi (loukkaavia sanoja yms.). Eli, jos ei ystäväsi muuta käytöstään, voit ehkä myös vähän ravistella häntä pois omaan (tyhjään) napaan tuijottamisesta, mihin itsekin turhan usein sorrun.
Toivon kovasti, että ystävyytenne säilyy.

itse myös useamman vuoden lapsettomuudesta kärsineenä olen oman osani saanut ystävältä..halusin vaan johonkin purkaa pienoista painetta .. keskustelimme tuossa miehen veljen emännän kanssa avioliitosta (tietää näistä meidän muutaman vuoden kestäneistä lapsettomuushoidoista), että olemmeko ajatelleet mennä vihille, nyt kun on tämä orastava raskauskin meillä..eli siis nyt rv5 2menossa, sanoin että kyllä se olisi tarkoitus mennä, sillä on se itsellekin sellainen pyhä asia perhe yms yms.. johon hän sitten tokaisee että nuo meidän lapsettomuushoidotkin on ns jumalanpilkkaa, ettei se hyväksy tuollaista, joten miten voin avioliittoa pyhänä pitää..joka ei lasta luomusti saa niin sitten ei ole tarkoitettu niin..ja arvatkaa vaan..itkuhan siinä tuli, niin isku vyön alle, että miten voikin ihminen olla ilkeä!! onneks viestiteltiin ettei ainakaa nähny sitä, monotin sitten taholtani takaisin,,ja anteeksi pyyteli mut ne oli kuulema hänen mielipiteitään..ja vielä piristää asiaa se että tulivat luomusti raskaaks yli 2v yrityksen jälkeen tosin, mut ei ikinä, siis ikimaailmassa tulisi mieleenikään loukata ketään tuollatavalla..anteeksi saatan antaa mutta unohda en, paljon paskaa kestän mut en tällaisella asialla vittuilua..että saapa mähdä miten tää menee..niin paha mieli koko ajan, että kai se toivookin et tää menisi kesken kuten edellinenkin..Huoh..ei ne kaikki aina ajattele, itse olin niin iloinen kuitenkin kuullessani että parin vuoden yrityksen jälkeen tärppäsi heillä luomusti..vaan eipä tuo ole eka kerta kun hän mitätöi mun päätöksiäni ja tekemisiäni, että näin