Olen 19-vuotias. opiskelen 1-vuoden 160km päässä vamhempien luota. Sitä ennen asuin 70km päässä vamhempieni luona mutta kävin joka v-loppu kotona koulusta. Sen jälkeen asuin koko kesän kotona. Äitini koko aika sanoo minulle kun koulu loppuu muutat takaisin meidän luo olen silloin 20v en haluaisi muuttaa enää vanhempien luo takaisin asumaan. Ahdistaa kun äiti on jo suunnitellut minun takaisin muuttoani kotiin. Haluaisin aloittaa ihan oman elämän kaukana vanhemmista. En uskalla kertoa suunnitelmista. Meillä ei ole kotona ollut niin ikinä että voisin kertoa ihan kaikesta vanhemmille. Jos kerron unelmista tai tulevaisuuden suunnitelmista äiti sanoo vastaan,että ei käy en saa muuttaa kauas tai rupee sanomaan vastaan. minulla on paljon suunnitelmia,mutta inhottaa valehdella että ei tulisi riitaa. Vamhempani eivät ole oikeastaan missään unelmissa minua koskaan tukeneet.
Emmekä ikinä vietä koko perheen kanssa yhteistä aikaa äiti on aina töissä ja isä vain omissa oloissaan. Olisi todella ihanaa jos pystyisin kertomaan vamhemmille melkeimpa kaikesta ja mihin haluaisin muuttaa ilman että tulisi vasta väitteitä ja riitoja. Tuntuu vaan että en saa elää elämääni niinkun itse haluan.
Emmekä ikinä vietä koko perheen kanssa yhteistä aikaa äiti on aina töissä ja isä vain omissa oloissaan. Olisi todella ihanaa jos pystyisin kertomaan vamhemmille melkeimpa kaikesta ja mihin haluaisin muuttaa ilman että tulisi vasta väitteitä ja riitoja. Tuntuu vaan että en saa elää elämääni niinkun itse haluan.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Heip!
Todellakin teet niinkuin itse haluat etkä muuta vanhemmillesi. Kysy äidiltäsi haluaako h'än sinusta peräkammarin tytön/pojan=)
Joop, kyllä sulla on jo oikeus itse päättää jos haluat muualle kuin kotio., On todella hieno asia, jos sinulla on jo tulevaisuuden suunitelmia.
Hyvää joulua sinulle ja koko perheellesi=)
Tän on pakko olla provo? Jos ei ole niin hoida äidillesi äkkiä apua, hän on vakavasti ammattiauttajan tarpeessa. Hänen ei kannata hävetä tälläistä asiaa, koska on yllättävän yleistä, että vanhemmat eivät osaa päästää irti. Näin on kuitenkin pakko tehdä joskus ja 20 vuotiaan ei kyllä todellakaan kuulu asua kotana
miksei muka 20v saisi asua vanhempien luona? missä niin sanotaan?
Mulla on 16-vuotias kaunis tytär, oikea enkeli.
Ollaan keskusteltu hänen tulevaisuudestaan ja minä haluaisin sydämestäni pitää kultamuruseni täällä hamaan tulevaisuuteen. Mutta koska kunnioitan häntä ja hänen elämästäänhän on kyse, niin hän saa tehdä omat ratkaisunsa. Me molemmat tiedetään, että hänen kannattaa taloudellisessa mielessä ainakin asua kotona mahdollisimman pitkään ja säästää omaan elämään. Mutta me molemmat tiedetään sekin, että äiti itkee kuin Niagaran putous, jos muru päättääkin lähteä ja silti äiti kestää ja muru voi vapaasti lähteä tietäen, että täällä kotona äidin luona on ovi aina auki, tuli mitä tuli.
20-vuotias voi oikein hyvin vielä asua vanhempiensa luona. Kotoa pitäisi muutenkin muuttaa vasta silloin, kun tosiaan tuntee kaipaavansa itsenäistä elämää ilman vanhempia eikä sen takia että kaveritkin muuttavat pois kotoa. Suurin osa nuorista haluaa perustaa oman kodin noin 26. ikävuoteen mennessä. Jos 26-vuotiaana vielä viihtyy vanhempiensa kodissa, voi kysyä, onko kehitys ollut vähän hidasta vai onko vaan siunaantunut loistovanhemmat.
Suomalaisen (äidinkin) on vaikea sanoa: "minä rakastan sinua", vaikka kuinka rakastaisi. Ehkä äitisi vain yrittää estelyllään sanoa: "Olet minulle rakas, haluaisin pitää sinut vielä lähelläni, tiedän, että ennemmin tai myöhemmin lähdet ja tulen kaipaamaan sinua". Ehkä hän on - niin kuin suurin osa nuorten aikuisten äideistä - varautunut siihen, että muutat lopullisesti pois ja ajattelee, että se kuuluu normaaliin kehitykseen. Järjestä sinä vaan oma elämäsi niin kuin parhaaksi näet. Äidit ovat onnellisia, kun tietävät lapsensa olevan onnellisia.
Ehkä äidillesi ei ole vielä täysin valjennut se, että valmistuttuasi olet jo ihan aikuinen nainen ja tottunut itsenäiseen elämään omillasi. Vanhemmille (äideille varsinkin) kun ne lapset tuppaavat aina olemaan ikuisesti niitä pikkuisia. Itse kun aikoinaan erosin entisestä avokkeestani (olin silloin 21), mummoni oletti toki, että muutan takaisin isäni luo. Enkä todellakaan sitä tehnyt, olin jo toista vuotta asunut poissa kotoa ja halusin myös jatkossa elää itsenäisesti. Sanoin sen mummolleni ja kyllä hän sitten ymmärsin - ja samaa suosittelen sinulle, eli puhut äitisi kanssa. Eihän hän voi suunnitelmistasi tietää, jos pidät ne vain omana tietonasi.