Tässäpä pähkinä purtavaksi. Kuinka hallitsette omaa elämäänne ollaksenne tyytyväisiä siihen. Tiedän, että ollaan masennuspalstalla, mutta masentuneilla ja masennuksesta parantuneilla varmasti löytyy hyviä ideoita elämänhallintaan. Syy miksi tällaista kyselen, on oma elämäni ja sen hallinta.
Minulla menee ainakin paperilla ihan hyvin. Opiskelen ammattikorkeassa kolmatta vuotta, minulla on vakituinen työpaikka koulun ohella ja ystäviä, mutta minulla menee silti todella huonosti, tai no on mennyt jo todella kauan.
Vaikka olen tyytyväinen elämääni em. mainittujen asioden ohella, niin suurin kompastuskiveni on elämänhallinta, tai pikemminkin omien tekemisten hallinta.
Onko teillä ollut koskaan tunnetta, että tiedätte tarkkaan millainen ihminen haluaisitte olla, mitä haluatte tehdä aikuisena ja mitkä asiat tuovat elämäänne intoa ja iloa. Minä luulen tietäväni omat tavoitteeni elämälle. Mutta olenkin aivan toivomieni asioiden vastakohta.
Minä toivon, että olisin ahkera opiskelija, aloitekykyinen kouluasioiden suhteen, hallitsisin talouttani, en pelaisi uhkapelejä, en polttaisi tupakkaa, tykkäisin työstäni ja harrastaisin liikuntaa säännöllisesti.
Mahtavia unelmia, mutta mistä motivaatio ja kärsivällisyys asioiden hoitamiseen?
Opiskelen, mutta en jaksa juurikaan käydä koulussa, harjoitustyöt kaatuvat niskaan.
Käyn töissä, mutta kaikki palkat menee lainojen lyhennykseen, joita olen ottanut muutaman vuoden aikana peliongelmastani johtuen.
Pelaan ja en hallitse sitä.
En osaa hahmottaa rahan arvoa. Satasen farkut ovat todella sikahintaiset, mutta satanen pelikoneeseen ei ole mitään.
Minua ärsyttää kyllä suuresti, että en hallitse elämääni. Vaikka edellämainittujen asioiden perusteella voisi luulla, että olen tyhmä, niin sitä en täysin ole. Mielestäni olen älykäs, mutta en osaa valjastaa sitä oikeisiin asioihin. Yläaste, lukio ja ammattikorkeakoulu on mennyt tähän mennessä läpi lukematta tentteihin ja tekemättä kotitehtäviä.
Tiedostan kyllä kaikki heikkouteni ja osaan ajatella järkevästi miten minun pitäisi alkaa toimimaan, mutta en vaan pysty.
Huomenna, huomenna, aina sama laulu. Itsetuntoni on nolla, koska olen omilla toimillani aiheuttanut itselleni tällaisen tilanteen. Aloitekykyni on nolla, en vaan jaksa aloittaa, ei kiinnosta. Minusta tuntuu, että tällä hetkellä on liikaa asioita käsiteltävänä ja täten ei pysty sitten keskittymään edes yhteen asiaan kunnolla. Tätä varmaan voisi kutsua oravanpyöräksi.
Kuinka te olette päässeet oravanpyörästä irti. Lääkkeillä, terapialla, apinanraivolla, mielikuvaharjoituksilla tms.. ?
Kertokaa salaisuus tai oma kokemuksenne, miten teistä tuli oman elämänne herra?
Minulla menee ainakin paperilla ihan hyvin. Opiskelen ammattikorkeassa kolmatta vuotta, minulla on vakituinen työpaikka koulun ohella ja ystäviä, mutta minulla menee silti todella huonosti, tai no on mennyt jo todella kauan.
Vaikka olen tyytyväinen elämääni em. mainittujen asioden ohella, niin suurin kompastuskiveni on elämänhallinta, tai pikemminkin omien tekemisten hallinta.
Onko teillä ollut koskaan tunnetta, että tiedätte tarkkaan millainen ihminen haluaisitte olla, mitä haluatte tehdä aikuisena ja mitkä asiat tuovat elämäänne intoa ja iloa. Minä luulen tietäväni omat tavoitteeni elämälle. Mutta olenkin aivan toivomieni asioiden vastakohta.
Minä toivon, että olisin ahkera opiskelija, aloitekykyinen kouluasioiden suhteen, hallitsisin talouttani, en pelaisi uhkapelejä, en polttaisi tupakkaa, tykkäisin työstäni ja harrastaisin liikuntaa säännöllisesti.
Mahtavia unelmia, mutta mistä motivaatio ja kärsivällisyys asioiden hoitamiseen?
Opiskelen, mutta en jaksa juurikaan käydä koulussa, harjoitustyöt kaatuvat niskaan.
Käyn töissä, mutta kaikki palkat menee lainojen lyhennykseen, joita olen ottanut muutaman vuoden aikana peliongelmastani johtuen.
Pelaan ja en hallitse sitä.
En osaa hahmottaa rahan arvoa. Satasen farkut ovat todella sikahintaiset, mutta satanen pelikoneeseen ei ole mitään.
Minua ärsyttää kyllä suuresti, että en hallitse elämääni. Vaikka edellämainittujen asioiden perusteella voisi luulla, että olen tyhmä, niin sitä en täysin ole. Mielestäni olen älykäs, mutta en osaa valjastaa sitä oikeisiin asioihin. Yläaste, lukio ja ammattikorkeakoulu on mennyt tähän mennessä läpi lukematta tentteihin ja tekemättä kotitehtäviä.
Tiedostan kyllä kaikki heikkouteni ja osaan ajatella järkevästi miten minun pitäisi alkaa toimimaan, mutta en vaan pysty.
Huomenna, huomenna, aina sama laulu. Itsetuntoni on nolla, koska olen omilla toimillani aiheuttanut itselleni tällaisen tilanteen. Aloitekykyni on nolla, en vaan jaksa aloittaa, ei kiinnosta. Minusta tuntuu, että tällä hetkellä on liikaa asioita käsiteltävänä ja täten ei pysty sitten keskittymään edes yhteen asiaan kunnolla. Tätä varmaan voisi kutsua oravanpyöräksi.
Kuinka te olette päässeet oravanpyörästä irti. Lääkkeillä, terapialla, apinanraivolla, mielikuvaharjoituksilla tms.. ?
Kertokaa salaisuus tai oma kokemuksenne, miten teistä tuli oman elämänne herra?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Jossain 3-kympin tietämillä elämäni ajautui täysin umpikujaan, mutta sieltä se nousu alkoi. Silloin aloin tajuta, kuka ja millainen Oikeasti olen, ja aloin pyrkiä olemaan juuri se oma itseni. Siihen asti olin elänyt kuin robotti (vaikken sitä tietysti silloin tiedostanut); hukassa ja piilossa omalta itseltäni, yritin kovasti toteuttaa päämääriäni (mielihalujani?) ja suorittaa asioita, niin että voin arvostaa itseäni.
Sinun kirjoituksessasi pisti silmään:
"Minä luulen tietäväni omat tavoitteeni elämälle." Kas, ninnhän minäkin luulin - eikä niissä tavoitteissa objektiivisesti katsoen ollut mitään huonoa tai väärää. Minusta(kaan) vain ei ollut niiden saavuttamiseen, koska olin sisältä niin rikki. Älystä ei ollut kiinni, tai motivaatiosta.
"Yläaste, lukio ja ammattikorkeakoulu on mennyt tähän mennessä läpi lukematta tentteihin ja tekemättä kotitehtäviä." Näinhän se minullakin meni; en ollut oppinut tekemään työtä ja näkemään vaivaa menestyksen eteen. Tämänkin asian hypettäminen kääntyi itseään vastaan; jos koulunkäynti olisi vaatinut edes jotain ponnisteluja, seinä olisi tullut vastaan jo aiemmin - ja olisin ehkä päässyt oikeille raiteille pikemmin.
Minulla ei ollut tupakkaa ja pelejä, mutta roikuin kai jossain muissa epäterveissä jutuissa.
Addiktiot on aina merkki pahasta olosta, jota yritetään hallita hukuttamalla se erilaisiin riippuvuuksiin, on siis Pakko tehdä jotain, että pysyisi kasassa.
Minä kyllä suosittelisin sinulle terapiaa. Itse en aikoinani saanut mitään kelvollista, mutta tiedän monia, jotka ovat aukoneet onnistuneesti elämänsä solmuja terapiassa.
P.S. Elämää ei kyllä oikeastaan voi hallita, mutta sitä pystyy elämään ihan tyydyttävästi, kun hyväksyy tämän tosiasian. Riippuvuuksista kannattaa hankkiutua eroon!!
Jos on jokin riippuvuus, olkoon alkoholi, huumeet, seksi, peli, niin ei voi saavuttaa oman elämän hallintaa.Sinun olisi nyt päästävä tuosta peliriippuvuudesta, olet jo tunnustanut sen, mutta oletko miettinyt sen hoitamista. Siitä on lähdettävä ja oma halu pitää olla kova. Voit selvitä siitä omalla tahdolla, terapialla, vertaisryhmällä, en tiedä mikä sinuun tepsisi.
Jotain olisi keksittävä tilalle ja kun rahaa säästyy, niin sieltä sitä elämän mielekkyyttä löytyy, ensin saa laskut hoidettua ja sitten voi vaikka suunnitella matkaa.
Itselläni on ollut pakko-oireita ja joitakin "koukkuja". Minua on auttanut yksinkertaisesti pääemään irtimja vapaaksi uskoontulo ja rukous. En ole ihan hetkessä vapautunut, mutta nyt voin olla vapaa. Olet varmaankin älykäs ja pystyvä kaveri, kun noin hyvin pärjäät opiskelussasi. Kannattaisi ottaa itseä niskasta kiinni ja hakeutua hoitoon. Itse en kyllä hakeutunut, rukoilin ja etsin voimaa Jumalalta. Toimi, ennen kuin elämäsi on umpikujassa ja mopo karkaa liian kauas altasi.
Kaikki haluaisivat varmasti olla ahkeria, sosiaalisia ja menestyviä, minäkin niin haluaisin olla. Totuus on että olen laiska, saamaton boheemi, haaveilija... näillä ei pitkälle pötkitä. Olisi niin ihanaa saada tehdä luovaa työtä ihan rauhassa, ilman mitään kiirettä ja stressiä ja aikatauluja.
että juuri siksi, koska yritän sopeutua tähän tyypilliseen kiireelliseen muottiin, kaikki menee perselleen ja menetän hallinnan, joka näkyy mm. masennuksena, pakko-oireina ja bulimiana ja jopa itsemurhahaaveina.