Miksi diabetikoilla juuri jaloissa olevat haavat paranevat huonosti?
miksi jalat?
hölöömööö
111020
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Tauti aiheuttaa verenkierron huononemista ja ensimmäisenä se tietysti vaikuttaa ääreisverenkiertoon, eli juurikin jalkoihin. Mitä huonompi verenkierto, sen huonompi paraneminen.
Yllä jo vastattiin kysymykseen. Käytännössä kun se jalkojen verenkierto huononee mikro- ja makroangiopatian seurauksena niin alkaa ilmaantua säärihaavoja. Näitä hoidellaan paikallishoidolla, antibiootilla, lääkityksillä ja tarvittaessa tekemällä verisuonileikkauksia joko ohitusten tai pallolaajenusten muodossa. Vihonviimeinen keino on amputaatio.
Kiitos teille molemmille asiallisista vastauksista :)
PIRULLISEMPI VAIVA ON NEUROPATIA ,SE EI PARANE MILLÄÄN
Liian korkeat verensokerit aiheuttavat ajan mittaan kuvattuja ongelmia.
Eikä muuta kuin kahdeksan vuotta vanha kommentti.
Saammeko nyt "ihastella" näitä ikivanhoihin ketjuihin vastattuja itsestäänselvyyksiä Veijon häiriköinnin lisäksi.
Toistakymmentä vuotta on siitä, kun sain diagnoosiksi D2. Jaloista oli ohjeena mm., että paljain jaloin ei tulisi kulkea ja olisi tarkistettava, että jalkineissa ei olisi sisällä pieniä kiviä tms. Nämä oli selitetty aivan yleispätevänä neuvona. Myöhemmin kuitenkin selvisi, että on kysymys siitä, että monella diabeetikolla jaloista on tunto hävinnyt enemmän tai vähemmän. Ei tunnista haavojen syntymistä jalkapohjissa.
Tuo tunnottomuus jaloissa on merkki äärihermoston vaurioitumisesta, joka taas johtuu ääreisverenkierron heikkenemisestä. Haavojen paraneminen heikkenee, koska verenkierto jaloissa on huono. Lisäksi korkea verensokeri pitkittää tulehdusten paranemista. Näihin johtaa ajan mittaan korkeat verensokerit. Verensokereiden normalisoinnilla voidaan tuntoa saada palautettua monissa tapauksissa tai ainakin pysäytettyä tunnottomuuden eteneminen.
Jalkojenhoitaja tai lääkäri voivat testata jalkapohjan tuntoherkkyyden. Jos se on tallella, tuntee itse helposti esimerkiksi terävän hiekoitushiekkamurusen olon kengässä. Tällöin paljain jaloin kulkeminenkaan ei ole sen kummempi riski kuin terveillä. Paljain jaloin kulkeminenhan on sinänsä edullista jalkapohjan lihaksien kannalta.
Varsinkin kakkostyypin diabetes havaitaan usein vasta niin myöhään että vaurioita on ehtinyt jo tulla. Esimerkiksi oma hoitoni alkoi tehokkaasti niin myöhään että neuropatia on jo vienyt osan jalkojen tunnosta. Ensimmäisenä huomasin jalkapohjien lämmöntuntemusten katoaminen, sen jälkeen jalkahoitaja on havainnut vähittäisen tunnon häviämisen testeillään, vaikka verensokerit onkin nykyisin kutakuinkin normaaleissa arvoissa. Tunto ei ole siis palannut eikä häviäminen täysin pysähtynyt.
Paljain jaloin kävely ei sovi minulle plantaarifaskiitin vuoksi (uusiutuu jos kävelee paljon ilman kenkiä).
Oletko kokeillut benfotiamiinia? Moni on saanut sillä neuropatiaoireet häviämään tai ainakin helpotusta. Voi tosin olla, että pitkälle kehittyneesiin ongelmiin se ei auta. Tällöin on ääreisverenkierto ja -hermosto jo peruuttamattomasti heikentenyt. Suomessa sitä ei ole enää myynnissä. On tilattava esimerkiksi tunnetusta USA:n verkkokaupasta. Ei ole luokiteltu lääkkeeksi, joten tuonti omaan käyttöön on sallittua. On sen verran edullista, että kokeilu ei maksa paljon.
Miten vaikutuksen pystyy varmistamaan pitävästi? Nytkin minulla neuropatiaoireet vaihtelee selvästi. Välillä on kipuja, välillä pitkiäkin aikoja kivuttomia. Jos tuollaisena kivuttomana aika sattuisi käyttämään benfotiamiinia, se saisi ansiottoman maineen.
Jotkut kertovat, että lopullinen vaikutus voi olla jopa vasta 2 - 3 kuukauden päästä havaittavissa. Määrät, joita on käytetty ovat usein olleet normaalin 150 mg kapselin/tabletin sijasta aina 600 mg asti päivässä. Benfotiamiiniahan tulee nauttia jatkuvasti, jos sen tuntee tehoavan. Riittävän määrän selvittäminen voi viedä aikaa. Loppujen lopuksi voi tietysti käydä niin, että benfotiamiini ei auta. Joka tapauksessa on syytä kokeilla tarpeeksi pitkään.
Benfotiamiinin vaikutus neuropatiassa ja muissa ääreisverenkierto- ja -hermosto-ongelmissa perustuu AGE:n (Advanced glycation end-product) estämiseen ja poistamiseen.
https://en.wikipedia.org/wiki/Advanced_glycation_end-product
Yleensä benfotiamiinin kerrotaan lisäksi parantavan verensokeritasoja. Vaikutus on kuitenkin heikompaa kuin lääkkeillä ja ehkä hankalammin todettavissa.
Benfotiamiini on erikoismuoto B1-vitamiinista, joka on vesiliukoinen. Benfotiamiini on rasvaliukoinen. Myös isoilla annoksilla tavallista B1-vitamiinia on todettu olevan samanlaisia vaikutuksia kuin benfotiamiinilla. Puhutaan luokkaa 1 gramma tai enemmänkin vuorokaudessa. Teho on kuitenkin huonompi kuin benfotiamiinilla.
Suomi24:ssä ja Kohtauspaikalla on kerrottu diabeetikkojen kokemuksista benfotiamiinista.