Olin surullinen ja masentava seurareissu, itkevä saarnamies. Ja fraaseja päästeli suustaan itkuisena.
Kyllä elämä on surkijaa.
Kyllä elämä on surkijaa.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Juuri tuon liiallisen näyttelemisen takia minä olen lopettanut tykkänän seuroissa käynnin. Kun joka seurapuheen 'asia'osuuden jälkeen alkaa voivottelu siitä kuinka kurja puhuja onkaan, alkaa kyllästyttää. Niinkuin vakioretoriikan sanamuoto 'saanko minäkin uskoa....'. Niin kuin joku joskus sen kieltäisi! Tosin vanhoillislestadiolaisiin kliseisiin kuuluu myös uskon kieltäminen, mutta sillä tarkoitetaan sanahelinässä jotain muuta kuin mitä sanat faktisesti tarkoittavat.
Kyllä monesti alkaa säälittää puhujaveli, kun se yrittää saada käsiä nousemaan. Moneen kertaan pitää lopussakin vielä pelotella ja surkutella, ehkä vähän itkeä tirauttaakkin. Käsiä ei vaan nouse.
Moni puhujaveli on tämän huomannut ja saarnaa kaikille "sille paikalle missä olet" synnit anteeksi.