Meidän (ainoa) lapsi on jo parivuotiaasta asti kertoillut jonkinlaisia hirviöjuttuja. Olen aika ymmälläni miten niihin pitäisi suhtautua, ja mitä sanoa. Itse muistan, että pelkäsin noin 12 vuotiaaksi asti pimeää, ja kummituksia.
Meidän lapsi väitti viimeksi eilen, että pimeässä eteisessä on hirviö joka huokailee, ja häntä pelottaa. Sanoin vain, että älä höpsi, ei siellä mitään ole. Monesti hän valittaa, että iso hirviö tulee sängyn viereen kun hän nukkuu, ja häntä pelottaa (hän nukkuu n. metrin päässä minun sängystäni!).
Neuvoja?
Meidän lapsi väitti viimeksi eilen, että pimeässä eteisessä on hirviö joka huokailee, ja häntä pelottaa. Sanoin vain, että älä höpsi, ei siellä mitään ole. Monesti hän valittaa, että iso hirviö tulee sängyn viereen kun hän nukkuu, ja häntä pelottaa (hän nukkuu n. metrin päässä minun sängystäni!).
Neuvoja?
Vastaukset 8
Vanhimmat
että suhtaudut vakavasti lapsen kertomuksiin. Et vähättele, et naura vaan asennoidut niin, että hän vastakin kertoo sinulle näistä asioista luottamuksellisesti.
Koeta eläytyä hänen mielikuvitusmaailmaansa omissa ajatuksissasi pysyen itse kuitenkin ulkoisesti asiallisena ja tyynenä.
Ehkä voisit kysyä myös as-palstalta kannanottoja tuohon mielikuvitusrikkauteen.
http://keskustelu.suomi24.fi/terveys_show.fcgi?category=97&conference=4500000000001302
Älä naura, äläkä vähättele. Lapsen pelot ovat hänelle todellisia.
Käykää yhdessä katsomassa eteisessä, ettei siellä ole hirviöitä tai muuta pelottavaa.
Ja laittakaa himmeä yövalo makuuhuoneeseen.
Lapsen pimeän pelkoa, tai muita pelkoja, ei pidä vähätellä,
koska vaikkei hirviöitä olekaan, pelko on lapselle todellista.
yst. terv. Toinen Entinen Säikky, nykyinen Pienen Säikyn Äiti
Eli, hankitaan joku turvahahmo. Mikä lapsen mielestä on esimerkiksi eläimistä vahvin ja pelottavin. Sitten vaan yhdessä valitsemaan kaveri, joka yöllä vahtii, ja ajaa kaikki pelottavat jutut pois. Ja se aina siihen sängylle aina. Norsu esimerkiksi on monelle lapselle se kaikkein vahvin... Voitetaan mielikuvitus mielikuvituksen avulla.
Hyi kamalaa! Kuulosti ihan kauhu-leffalta! Mua kyllä pelottais itseänikin jos lapsi kertoisi tuommosia. Onneksi oma kuvittelee vielä vaan leijonia ja norsuja ovien taakse ja pimeisiin huoneisiin. :D Niitä ollaan sitten yhdessä menty tarkistelemaan ja laitettu valot päälle.
ja keinoja on monenlaisia, mutta Jeesus on hyvä ja vahva ja voittanut kaikki pahan vallat ja voimat, ja aina ja joka tilanteessa ja paikassa voi rukoilla parasta ystävää ja auttajaa-oli sitten kyse mistä tahansa. Taivaan Isä turvallinen apu! Olen samaa mieltä edelllisten kanssa siinä, että tosissaan pitää lapsen pelkoihin suhtautua, eikä vähätellä.
Muutaman kerran on muksut heränneet alakerrassa ihan paniikissa itkemään eikä siihen pelkotilaan auttanut muu, kuin että rukoilin Jeesusta paikalle ja ajamaan kaiken pahan ja pelottavan pois. Sitten vielä silittelin ja juttelin rauhoittavasti ja vakuutin, että Taivaan Isä on kaiken yläpuolella ja itse suojelee teitä nyt. Joskus, kun lapset olivat pienempiä ja väittivät että yläkerrassa on mörköjä, avasin alhaalta ulko-oven ja menin sitten ylös ja hätistelin ne "kummitukset" ovesta ulos - ja ovi kiinni. Ja sanoin, että ne ei ikinä enää tule takaisin. Lapset uskoivat! Viimeinen mörkö laskettiin vielä yhdessä vessan viemäristä alas :)
kaikki jutut jeesuksesta, möröistä ja muistakin kummajaisista. Ja kyllä auttoi.
"Meidän lapsi väitti viimeksi eilen, että pimeässä eteisessä on hirviö joka huokailee" Tuo pisti kyllä kylmät väreet minunkin selkääni vaikka pitäisi olla jo aikuinen :D Ei ihme jos pelottaa, hui... Meilläkin muksu kertoilee möröistä ja kummituksista, sanon että ne lähtivät pois omaan kotiinsa, eivätkä tule enään kylään, ja jos sellaissen tapaa niin ei tarvitse pelätä ollenkaan, ne ovat ihan kilttejä, eivät tee pahaa.