Muutama vuosi sitten pohdin vakavasti eroavani hänestä.Pitkän harkinnan jälkeen tulin kuitenkin siihen tulokseen,että elämäni muutos olisi siksi mullistava,että on parempi jatkaa avioliittoa edelleen.
Vaimoni ei ole nalkuttava tai muuten kestämätön.Pesee,parsii,touhuaa keittiössä ja on kaikin puolin ahkera,kunnollinen ja hyvä vaimo.Mutta kun en tunne enään mitään rakkautta häneen.Seksikin sujuu ongelmitta vaikka rakastelenkin hänen kauttaan muita naisia.
Myös omaisuuden jako oli päättävä tekiäni.Samoin epävarmuus uuden parin löytämisestä.Toki idästä saisi nuoria,kerrotaan,mutta ongelmia varmaan syntyisi ajan mittaan.
Elämä on hieman alakuloista enkä haluaisi loukata vaimoani kertomalla hänelle totuutta tunteistani.Jos,niin mitenköhän nainen ottaisi tämänkaltaisen viestin vastaan.
Vaimoni ei ole nalkuttava tai muuten kestämätön.Pesee,parsii,touhuaa keittiössä ja on kaikin puolin ahkera,kunnollinen ja hyvä vaimo.Mutta kun en tunne enään mitään rakkautta häneen.Seksikin sujuu ongelmitta vaikka rakastelenkin hänen kauttaan muita naisia.
Myös omaisuuden jako oli päättävä tekiäni.Samoin epävarmuus uuden parin löytämisestä.Toki idästä saisi nuoria,kerrotaan,mutta ongelmia varmaan syntyisi ajan mittaan.
Elämä on hieman alakuloista enkä haluaisi loukata vaimoani kertomalla hänelle totuutta tunteistani.Jos,niin mitenköhän nainen ottaisi tämänkaltaisen viestin vastaan.
Vastaukset 32
Vanhimmat
Ilo se Hänellekkii olisi , ka luuletko Sinä että HÄN ei tiedä ? oletko ajatellut ; josko HÄNELLÄ samanmoiset aatokset?
Vaimollasi olisi helpotus päästä sinusta.
En nyt ymmärrä mistä sinä tuollaisen ajatuksen olet saanut päähäsi.Katsotko tulevaisuutta kristallipallon lävitse.Mitä näkyy???
Olen melko varma että vaimosi loukkaantuu jos tietää että tunteet ovat kuolleet.Jos kerrot,kannattaa harkita sanat tosi huolella.
Minäkään en rakasta vaimoani. Mutta hän on siitä ihana ihminen että pitää minusta , en nimittäin usko että minussa olisi mitään tavoittelemisen arvoista kenellekkään toiselle.
Eli rehellisen oloisesta kommentistasi.
erottiin sanomisten jälkeen.
vaimosi tunteet sinua kohtaan? Ihmisillä on loistavat vaistot, naisillakin.
Hän tietää toki syvällä sisimmässään tuon. Ihminen huomaa, jos saa osakseen rakkautta.
Jos kerrot, hän todennäköisesti hämmentyy, kun kuule totuuden sanoiksi puettuna, mutta yllätys asian sisältö ei ole.
En taida olla yksin tilanteessa jonka pitkä yhteiselo tuo monille tullessaan.Rakkaus muuttuu ystävyydeksi ja suvaitsevasuudeksi toista kohtaan.Vuodet vierivät ja tilanne vakioituu.Ehkä molemmilla on rinnassa pienoinen aavistus ja pelko,mutta kuitenkin valheessa on niin hyvä elää,että se riittää koko elämäksi ?
Et todellakaan ole yksin, juuri niin minullekin kävi. Yhdessä oli hyvä ja turvallista olla, mutta olimme kuin sisko ja veli, emme kuin mies ja nainen. Molemmat sisimmissämme tiesimme asian, mutta kissan nostaminen pöydälle oli liian pelottavaa. Jos asian ottaa esille, se vaatii jonkinlaista reagointia. Muutos yleensä aina pelottaa, vaikka nykyisyys olisi miten epätyydyttävä tahansa. Kaikesta tutusta ja turvallisesta luopuminen on pelottaa.
Jossain vaiheessa epätyydyttävä tilanne alkaa ahdistaa ja lopulta ahdistuksen pato murtuu ja se kissa on pakko nostaa pöydälle. Ei se ole helppoa eikä tunnu kivalle. Se raastaa ihmistä aika syvältä, mutta se kipuilu on pakko käydä läpi.
Me emme onnistuneet tekemään suhteestamme jälleen parisuhdetta, mutta erosta huolimatta onnistuimme säilyttämään arvokkaan ystävyytemme.
Voimia ja viisautta :)
meille, miten ymmärrät ja määrittelet rakastamisen problematiikan.
Huomaan että sinulla on siihen vastaus.Siksi jätän foorumin sinun käyttöösi.
minähän olen nainen ja sinä olet (kait)mies, joten ei minulla voi olla vastausta pelkästään logiikan takia ja loputhan taas on vain sinun hallussasi.
Muutama vuosi sitten pohdin vakavasti eroavani hänestä.Pitkän harkinnan jälkeen tulin kuitenkin siihen tulokseen,että elämäni muutos olisi siksi mullistava,että on parempi jatkaa avioliittoa edelleen.
Mieheni ei ole nalkuttava tai muuten kestämätön.Pesee,parsii,touhuaa keittiössä ja on kaikin puolin ahkera,kunnollinen ja hyvä mies.Mutta kun en tunne enään mitään rakkautta häneen.Seksikin sujuu ongelmitta vaikka rakastelenkin hänen kauttaan muita miehiä.
Myös omaisuuden jako oli päättävä tekiäni.Samoin epävarmuus uuden parin löytämisestä.Toki treffipalstalta saisi nuoria,kerrotaan,mutta ongelmia varmaan syntyisi ajan mittaan.
Elämä on hieman alakuloista enkä haluaisi loukata miestäni kertomalla hänelle totuutta tunteistani.Jos,niin mitenköhän mies ottaisi tämänkaltaisen viestin vastaan.
surkeaa vuodatusta, ja vielä mieheltä vaikuttavalta.
Minäkin, parka, muinoin tein virheen, ja kärsin siitä monta vuotta, kävi kalliiksi, maksoin kaiken, ...Säälikää minua..
Jos kukaan muu ei sääli sinua ja kohtaloasi niin minä teen sen vilpittömällä ja avarakatseisella sydämmelläni.
tiedän, että vaimosi tietää, koska minäkin tiesin, sama juttu ennen eroa kuin teillä nyt.
Elämä on arkea loppujen lopuksi enimmän aikaa ja sieltä täytyy löytää se hyvä. Jos oikeasti kunnioitat vaimoasi, tiedät mitä pitää tehdä ja sitten teet, tuli mitä tuli.......
Ymmärrän sinua tosi hyvin,itsellä oli muutama vuosi sitten saman tyyppinen tilanne.
Rakkaus vain hiipui vähitellen,en tuntenut häntä kohtaan muuta kun ystävyyttä.
Se oli minulle vaikea ratkaisu,mutta lähdin pois,oli tunne että tukehdun jos vielä jatkan.
Ero toi tunteen voin hengittää vapaasti,en löydä oikeastaan sanoja sille tunteelle,se pudotti ison painon pois.
Minulle ei merkinnyt omaisuus mitään siinä vaiheessa kun lähdin,olemme sopineet kaikki asiat vähitellen vuosien myötä,pääasia se että kumpikin pärjää.
En etsi uutta puolisoa,jos sellainen joskus ilmaantuu,se on sitten uusi asia mikä pitää miettiä.
ja olen varmaan kauhean kamala ihminen, kun sanon, että haluaisin vielä kerran elämässäni kokea suuren rakkauden. Ei vaan ole uskallusta lähteä ja jäädä tyhjän päälle. Olen nelikymppinen ja lapset asuvat vielä kotona. Ehkä sitten, kun lapset muuttavat pois kotoa, myös minä muutan.
ääliö! Siitä tutkimaton katse.
Olet itsekäs paska!!
Muutama vuosi sitten pohdin vakavasti eroavani hänestä.Pitkän harkinnan jälkeen tulin siihen tulokseen,että on paras lopettaa avioliitto, koska se ei vastannut lainkaan haaveitani parisuhteesta ja siinä tilanteessa olisi ollut suuri vaara sortua tilaisuuden tullen salarakkauteen.
Mieheni oli syyttelevä ja uhkaileva, mustasukkainen ja väkivaltainen, ivaten ja halveksien muita perheenjäseniä kohteleva alistava tyranni. Touhusi keittiössä ja oli kaikin puolin ahkera, kunnollisena ja hyvänä ihmisenä tunnettu mies. Kaikkien kaveri, paitsi kotona. Vei roskapussit ja kävi kaupassa. Polttopuita teki ahkerasti. Mutta kun en tuntenut enää mitään rakkautta häneen. Seksikin sujui ongelmitta vaikka rakastelinkin hänen kauttaan omissa villeissä fantasioissani. Jos en joskus suostunut seksiin, mies sai raivarin ja senjälkeen suostuin.
Omaisuuden jako alkoi tuntua pikkuasialta.Samoin epävarmuus uuden parin löytämisestä.Toki treffipalstalta saa nuoria,mutta ongelmia varmaan syntyisi ajan mittaan, joten en huoli heistä. Puutteeseenkaan ei tietääkseni kukaan ole kuollut. Huhujen mukaan parasta seksiä olisi sellainen, jossa sillä osoitetaan hellyyttä omaa kumppania kohtaan. Uskoin huhuun paremmasta, jota ei vain ollut koskaan omalle kohdalle osunut.
Elämä oli hieman alakuloista, mutta kerroin lopulta miehelleni totuuden tunteistani, vaikka hänen reaktionsa pelottivatkin. Puheeni erosta olivat hänelle kuin ilmaa, olihan hän itse uhkaillut erolla jo vuosikausia, mutta asiat alkoivat selvitä otettuani yhteyttä lakimieheen. En jäänyt paikalle todistamaan reaktioita.
Kyllä on vaikeatta, jos on transseuksuaalinen. - Kenties piilohomo tai -lesbo?
tiedät?
Mutta jos olet sinut itsesi kanssa, niin kerro meillekin missä elämäsi vaiheessa tunnustit sen itsellesi ja toisille?
Vai näytteletkö vielä ja sen takia tuomitset kohtalotoverisi?
Mielenkiintoinen tulkinta.
eikös sitä vihkikaavassakin nykyään kysytä,,,
on vaimollaskin vielä elämä edessä pääsee peseen ja parsiin sellaisen kanssa joka arvostaa sitä ja joka rakastelee sen kanssa eikä jonkun naapurin rouvan ota idästä vaimos varamaan löytää lännestä.
Mahdatkohan parka enää edes tietää mitä on rakkaus.
Ja kun vaimosi parsii,pesee,pyykkää ja hoitaa kaiken kuntoon, mitä luulet hänen miettivän sinusta siinä samalla? Sitä omaisuudenjakoa? Ja kun teette aviolliset velvollisuutenne, oletko varma, ettei hänen fantasiat ole sinulle liikaa, sinä idän pikkutytöistä uneksiva ääliö? Taidat olla naimisissa vertaistasi älykkäämmän NAISEN kanssa. Varo vaan, mitä tahansa voi tapahtua!
sie uskallat sanoa suohraan miten tuo asianlaita suurelta osin on.
Väittäsin että kolmannes liitoista on pystysä vaikka asia on justiinsa kertomallasi tavalla.
Roikuthaan niinsanotusa löyhäsä hirresä.
Hyvä kun toit juluki tuonki asian.
Ei ykspuolinen rakkaaus ole häävi olotila, uskosin minä.
Raha kai se tässäki on yks tekijä.
Ei siihen taia sanominen palijon auttaa. Harkihe ite,
panetko ison siivan pääle, ja annat palaa tunteittesi mukhaan, sittehän tiiät teitkö oikhein vai väärin.
Ei nuo naiset kerro kuitenkhaan niinkö asia tojellisuuvesa on ees tällä palstallakkaan, vaan jopa syyttää sinua, ko sie tuommosia puhut.
Täälä taitaa olla joku ihan sillä töin, että yrittää lynkata kaikki miespuoliset.
Onkohan niitä, mitä net on femmakkoja vai vetittissejä, femimissejä jothain sinne päin kuiteski. Vai mitä net on.
En mie kerinny ketjua lukehmaan, kun minua nainen oottaa tuosa jo, mutta noin hätäsesti vain tuli tuommosta miehleeni.
häissä; suuria siinä luvattiin, - tahtoa rakasraa kunnes kuolema erottaa..
Toivottavasti tahtoa riittää, ja ikää.
vähintäänkin hakemassa ellei jo löytänyt uutta seuraa.
Rakkaus on kuollut,mutta vuode vierelläni ei ole kuollut ja tyhjä.On vain tyhjä olo.Väliäkös sillä on,mikä on, mikä on tänään.Voiko tyhjyys täyttää sen pimeän kulman,jonka vuoksi elämä on vain pieni leikki ja haave,joka haihtuu,kun Aurinko nousee ja voittaa pimeän,epätoivon ja eilisen.