Heleän kirpeä
syksyinen päivä -
sateen jälkeen
talvea enteilevä.
Kimallus auringon
kultaa maiseman
horrokseen jo
vaipuneen.
Pilvenriekaleet -
taivaan vaeltajat,
äänettöminä kuin
valkeat haamut,
äärettömyyden
merellä seilaa.
Pihakoivut, pihlajat,
jalopuut, kaikki muut;
riisutuin kesäpuvuin,
väsyneet ja alastomat,
vilusta väristen
huojuvat kuin
humalaiset,
luojan asunnoissa,
avarissa, hatarissa.
Ensilumi niille
asun uuden antaa
suojaksi rungon ja
oksien hauraan, kun
valkoista palttoota
jokainen kantaa,
ei tunnu viima,
tuisku, eikä
pakkanen pureva.
syksyinen päivä -
sateen jälkeen
talvea enteilevä.
Kimallus auringon
kultaa maiseman
horrokseen jo
vaipuneen.
Pilvenriekaleet -
taivaan vaeltajat,
äänettöminä kuin
valkeat haamut,
äärettömyyden
merellä seilaa.
Pihakoivut, pihlajat,
jalopuut, kaikki muut;
riisutuin kesäpuvuin,
väsyneet ja alastomat,
vilusta väristen
huojuvat kuin
humalaiset,
luojan asunnoissa,
avarissa, hatarissa.
Ensilumi niille
asun uuden antaa
suojaksi rungon ja
oksien hauraan, kun
valkoista palttoota
jokainen kantaa,
ei tunnu viima,
tuisku, eikä
pakkanen pureva.
Vastaukset 2
Vanhimmat
ja jäin miettimään. Hyvä se oli näinkin, talvinen maisema yhdistettynä omaan mielentilaan; vaikuttavina kuvina.
Tuntien kykysi mmitallisenkin runon puolella ja ajatellen tämän runon oman taipumusta kallistua siihen suuntaan itsestään, ajattelin, millainen siitä olisi tullut sellaisena. Runon sisältö olisi antanut siihen vapautta. Aina se ei anna.
Tuo "runo" on jo vuosi sitten kyhäilty,
otin sen joskus pois, mutta kun on nyt
ajankohtainen, ajattelin laittaa sen muiden
kirjoitelmieni joukkoon.
Niin, välillä tulee niitä mitallisiakin,
mutta ovat minun mielestäni jotenkin
yksitoikkoisia, joskus on hyvä kirjoittaa
ihan kuin sillä hetkellä tuntuu ajattelematta
sen kummemmin sitä "muodollisuutta" :))
Kiitos kuitenkin, että vaivauduit lukemaan ja
antamaan palautettakin ne ovat aina tervetulleita.
Mukavaa Joulunalusaikaa sinulle toivottaa,
*merluza*