Ihan aluks voin kertoo että oon 17 vuotias tyttö.
Eli siis mulla on kadonnut kokonaan elämänilo,tuntuu etten jaksa enää mitään.Asun tällä hetkellä laitoksessa sen takia ku kotitilanne on nyt mitä on eli vähän huono.Muutenkin mulla on mieli ihan surkee koko ajan,jos joku joku vaikka kertoo jonkun hauskan jutun niin mua ei vois pätkän vertaa naurattaa,väännään vaan tekohymyä että kaikki luulis että mulla on kaikki hyvin.Mun todelliset itsemurha ajatukset alko silloin ku jouduin tuonne laitokseen.Sen jälkeen kunnon alamäki on alkanut mun elämässä,ei sinne mun mielestä kuuluisi laittaa nuorta joka on muuten kunnollinen mutta vanhemmat ei. Siellä laitoksessa on muutenkin niin paska tunnelma kokoajan kun ne työntekijät huutaa mulle suoraansanottuna vaikka en oo mitään tehny väärin.Oon kyllä suunnitellu itsemurhaa oikeestaan jo vuoden verran joka päivä ja miettinyt miten sen toteuttaisin.Oon aatellu tyyliin vedän viinaa pään täyteen viillän valtimot auki ja hukuttautuisin unilääkkeiden avulla tms..en vaan jaksa enää..Miks mun on pitänyt syntyä tähän julmaan maailmaan edes?
En kaipaa mitään helvetin jumalapaskaa enkä mitää et mee ammattiauttajalle.Ei,en todellakaan mene.Kuolen ihan oman käden kautta ihan omalla vastuulla.Ei siinä kukaan mitään menetä kun vanhemmatkaan ei välitä eikä mulla oo yhtään ystävää..ei mulla kyllä ois voimiakaan tutustua uusiin ihmisiin,oon niin väsynyt kaikkeen..
Haluaisin vain mielipiteitä tästä mun jutusta teiltä ihmisiltä jotka tän nyt luki =)
Eli siis mulla on kadonnut kokonaan elämänilo,tuntuu etten jaksa enää mitään.Asun tällä hetkellä laitoksessa sen takia ku kotitilanne on nyt mitä on eli vähän huono.Muutenkin mulla on mieli ihan surkee koko ajan,jos joku joku vaikka kertoo jonkun hauskan jutun niin mua ei vois pätkän vertaa naurattaa,väännään vaan tekohymyä että kaikki luulis että mulla on kaikki hyvin.Mun todelliset itsemurha ajatukset alko silloin ku jouduin tuonne laitokseen.Sen jälkeen kunnon alamäki on alkanut mun elämässä,ei sinne mun mielestä kuuluisi laittaa nuorta joka on muuten kunnollinen mutta vanhemmat ei. Siellä laitoksessa on muutenkin niin paska tunnelma kokoajan kun ne työntekijät huutaa mulle suoraansanottuna vaikka en oo mitään tehny väärin.Oon kyllä suunnitellu itsemurhaa oikeestaan jo vuoden verran joka päivä ja miettinyt miten sen toteuttaisin.Oon aatellu tyyliin vedän viinaa pään täyteen viillän valtimot auki ja hukuttautuisin unilääkkeiden avulla tms..en vaan jaksa enää..Miks mun on pitänyt syntyä tähän julmaan maailmaan edes?
En kaipaa mitään helvetin jumalapaskaa enkä mitää et mee ammattiauttajalle.Ei,en todellakaan mene.Kuolen ihan oman käden kautta ihan omalla vastuulla.Ei siinä kukaan mitään menetä kun vanhemmatkaan ei välitä eikä mulla oo yhtään ystävää..ei mulla kyllä ois voimiakaan tutustua uusiin ihmisiin,oon niin väsynyt kaikkeen..
Haluaisin vain mielipiteitä tästä mun jutusta teiltä ihmisiltä jotka tän nyt luki =)
Vastaukset 7
Vanhimmat
Laitos ei ole kiva paikka aina.
Se on totuus.
Mutta just tää ammattiauattaja kielteisyys.
Mistä se tulee?
Kun kaikki itsemurhaa ajatelleet sanoo että on hyvä mennä puhumaan ammattilaiselle.
Kristian Meurmanist lähtien.
Kun ihminen ajattelee synkkiä niin tietenkin on vaikeata huomata edes että tilanne on parantunut.
Just tän takia puhuminen ammattilaiselle auttaa.
Jos joku tyyppi kouluttautuu auttamaan sinua ja muita apua tarvitsevia niin tottakai hänelle on hyvä mennä puhumaan.
Harva pystyy samaan kuin ammattiauttajat.
Ja onneksi heitä on.
Tämä maailma tarvitsee heidän kaltaisiaan.
Maailma osaa olla ei niin hyvä mutta on täällä muutakin.
voisit olla siitä iloinen että oot muuten kunnossa, mut ilmeisesti sun huonot kotiolot on saaneet sun elämänilon tuhottua. Kyl sitä tollasista jo kuuluukin tulla mielenterveydellisiä ongelmia. Ei toi ainakaan sun vikas ole. Älä toisten takia itsemurhaa tee.
Muista,ettei mikään vastoinkäyminen johdu susta.
Muista että laitoksen on tarkotus auttaa,joku sentään välittää.
Muista että aina on valoa elämän kapeella tiellä.
Muista että mitä enemmän on vastoinkäymisiä, sitä enemmän ymmärrät parantaa maailmaa.
Muista, että ainakin minä olen lukenut ja ymmärtänyt.
Muista ettet ole turha.
Koita jaksaa,niin kaikki muutkin.
ota kaikki irti ja sellanen asenne ettei sulle kukaan mitään voi!
ja jos et ymmärtänyt niin lue toiseen kertaan,tarkotan mitä kirjotan.
tunne ei ole mitään mukavaa ja on vaikea löytää elämän iloa kaiken keskellä. Olet vielä nuori ja sulla on kaikki edessä... joo kaikkihan niin sanoo, mutta niin se on. Ei kannata luovuttaa, vaan ottaa päivän kerrallaan tuntui miltä tahansa. Kannattaa liikkua luonnossa ja tutkia maailmaa ympärillään: auringon nousua järvellä usvan takaa, sadepisaroita hämähäkin seitissä.. ym.pieniä luonnon ihmeitä, tämä voi kuulostaa tyhmälle, mutta minulle luonnossa liikkuminen on "terapiaa" koska on tapahtunut paljon minusta riippumattomia asioita,jotka haluaisin unohtaa
Alle 10 vuotiaat asuu yksin,nälissään ja rahattomina kaduilla. Niillä ei ole mitään. On nekin masentuneita kun niillä kerta kaikkiaan ei oo mitään. Mut ne ei tee itsaria.
Mäkin vihaan just noita kommentteja, et 'hae apua.' Vitut mäkään haluais kertoa mun ongelmia jollekki psykiatrille. Tää on mun elämä ja sillä siisti. Pidän sen itte koossa.
Uskon, että laitoksessa ei oo kiva asua. Mutta mä uskon, että kaikki järjestyy aikanaan. Jatka vaan elämää äläkä mieti itsareita. =)
Nyt varmaan aattelet, et 'hyvä ton on puhuu ku sillä on varmaan kaikki hyvin'. Joo, ei todellakaan oo. Issee ja äitee eronnu, kummatki suunnillee juoppoja eikä niillä oo mulle mitään annettavaa. Huomaa kun kirjoittaja on todella nuori.
Hei sinä 17-vuotias tyttö! Minä otan todella osaa sinun suruusi. Voi olisipa sinulla äidin ja isän syli, mihin mennä kun maailma murjoo. Voin kyllä luvata sinulle yhden asian, mitä et nyt usko, mutta tiedän sen kokemuksesta: jos jaksat tästä eteenpäin minuutti kerrallaan, niin tulee päivä, jolloin näet että kannatti elää. Tulee myös se päivä, jolloin sinä ajattelet, että yhtäkään elettyä päivääsi et antaisi pois..Tiedätkö että vaikeuksissa meitä koetellaan ja meistä jalostuu ihania ihmisiä. En voi muuta sinulle vakuuttaa, olen itse elänyt ilman vanhempien tukea ja selvinnyt. Mutta ei se ole helppoa ollut, ei todellakaan. Jos haluat, voin sinulle vielä kirjoittaa lisää, sillä minä en sinua unohda, sinun tarinasi kosketti sydäntäni. Voimia sinulle!
Älä tapa itsees, ongelmat ei ratkee sillä (:
Kuten edellinen vastas., tulee olemaan ihaniakin päiviä edessä. Mulle on hoettu mont kertaa et luonto haluu tasapainoon. Jos sul on nuoruus ollu iha paskaa ni aikuisuus tulee olee sun elämän parasta aikaa, usko !
Sun täytyy vain odottaa ja yrittää jaksaa elää. Minäkää tunne sua, mut tunnen suurta myötätuntoo :) Itselki ni lähel et olisin joutunu suljetulle. Oon kuullu et se on kauhee paikka. Mut jos alat aatella positiivisest elämää, ni ne päästää sut pois sielt. Koht aikunenki oot, ni elämä alkaa hymyileen, usko (: