Minulla n20v historia panikoimisesta.Alko perheestä,koulu,työpaikka jne kiusattu oikein huolella.
Saanut aikanaan lääkityksen, kallista terapiaa.
Nyt olen psyykannut itseäni etten välittäisi muista ihmisistä paskan vertaa,tietysti pitää osata käyttäytyä,mutta luulen tähän sairauteen kuuluvan jatkuvaa peilaamista ihan vieraisiinkin ihmisiin.
Nyt on lääke annokset alkaneet pienentyä,itseluottamus palailee,toki vieläkin on huonoja päiviä tää on hidasta toipumista.
Luulen nyt vihdoin löytäneeni oikean polun pois tästä helvetistä.
Saanut aikanaan lääkityksen, kallista terapiaa.
Nyt olen psyykannut itseäni etten välittäisi muista ihmisistä paskan vertaa,tietysti pitää osata käyttäytyä,mutta luulen tähän sairauteen kuuluvan jatkuvaa peilaamista ihan vieraisiinkin ihmisiin.
Nyt on lääke annokset alkaneet pienentyä,itseluottamus palailee,toki vieläkin on huonoja päiviä tää on hidasta toipumista.
Luulen nyt vihdoin löytäneeni oikean polun pois tästä helvetistä.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.