hei te kaikki

Minulla on lapsena ollut koti jossa pelko ja epävarmuus oli alati läsnä. Isäni oli lähes sadistinen rangaistuksineen jotka tulivat epäoikeudenmukaisesti ja mielivaltaisesti. Uskon että tämä on ollut minun kohdallani alkusysäys tapahtumaketjulle jossa kaikki on jäänyt kesken, koulut, monet työpaikat, ihmissuhteet jne. Olen hyvin hauras ja herkkä, pelkään arvostelua, pelkään virheitä, enkä anna itselleni anteeksi omia virheitäni vaan vajoan masennukseen ja sulkeudun lähes erakkomaiseen elämään. Nuorena olin äärimmäisen impulsiivinen, sain raivareita, tein äkkinäisiä päätöksiä ilman harkintaa joita sitten olen saanut katua monet kerrat. Hakeudun esim. ihmissuhteissa sellaisten miesten seuraan joissa tulee turpiin sekä henkisesti ja fyysisesti. Tunnen etten kelpaa ns. kunnon miehelle kumppaniksi, johtuen alhaisesta itsetunnosta. Nykyään elän yksin, olen eläkkeellä. Aika ajoin ajaudun vieläkin hankaluuksiin jos erehdyn käyttämään vähänkin alkoholia, se laukaisee impulsiivisen käytöksen minussa ja yleensä silloin aina tapahtuu jotakin pahaa. Esim. yksi itsemurhayritys on takana alkoholin vaikutuksen alaisena. Olen enimmäkseen aika yksinäinen, käpertynyt itseeni, koen että elämäni on mennyt pieleen, mikä on kyllä osin täysin tottakin. Jossain vaiheessa käännyin "sisäänpäin", eli en enää näytä tunteitani samoin kuin ennen. Minulla ei edelleenkään ole kovin pitkää pinnaa, tosin en raivoa vaan jätän asian kesken, oli se sitten ihmissuhde tai mikä tahansa juttu. En tiedä mitään parannuskeinoa tähän, eikä tiedä lääkärinikään, ainut on että tiedostan ongelmani ja yritän ymmärtää itseäni ja antaa sitä kautta anteeksi itselleni.