Minulla on ollut parin kuukauden ajan hengenahdistusta. Tyyliltään sellaista, ettei saa vedettyä syvään henkeä ja lähes kokoajan on olo että pitäisi saada vedettyä syvään. Haukottelu auttaa hieman ja hetkeksi, mutta joudun haukottelemaan lähes kokoajan, jotta saisi henkeä.
Olen tehnyt pef mittauksia ja astmaa en usko minä eikä lääkäri tämän olevan. Refluksia epäilin itekin ja lääkäri antoi nexium kuurin jota nyt viikon verran syönyt, mutta ei parantavaa vaikutusta ainakaan vielä. Refluksi oireia myöskin ollut....Lääkäri sanoi, että kyse voisi olla myös stressistä mitä mijnulla todella on, mutta voiko stressi aiheuttaa tälläistä ja kuinka tästä pääsisi???
Luettuani juttuja täältä aloin jo miettimään sydämen vajaatoiminnan mahdollisuuttakin...Sydänfilmi minulla otettiin keväällä ja siinä ei ollut mitään poikkeavaa.
Olisi kiva jos joku kirjottelisi ajatuksiaan.... Ja saman kokevat myös kirjottelemaan :)
Olen tehnyt pef mittauksia ja astmaa en usko minä eikä lääkäri tämän olevan. Refluksia epäilin itekin ja lääkäri antoi nexium kuurin jota nyt viikon verran syönyt, mutta ei parantavaa vaikutusta ainakaan vielä. Refluksi oireia myöskin ollut....Lääkäri sanoi, että kyse voisi olla myös stressistä mitä mijnulla todella on, mutta voiko stressi aiheuttaa tälläistä ja kuinka tästä pääsisi???
Luettuani juttuja täältä aloin jo miettimään sydämen vajaatoiminnan mahdollisuuttakin...Sydänfilmi minulla otettiin keväällä ja siinä ei ollut mitään poikkeavaa.
Olisi kiva jos joku kirjottelisi ajatuksiaan.... Ja saman kokevat myös kirjottelemaan :)
Vastaukset 6
Vanhimmat
Jo heti viestisi alussa tuli mieleen jonkin sortin paniikkihäiriöoireet, hyperventilaatio. Ja kun luin pidemmälle ja kerroit kärsiväsi stressistä, ja että kokeitakin on jo tehty, pitäisin melko todennäköisenä, että kyse todellakin on stressiperäisestä oireesta. Ikävä vaiva, mutta vaaraton.
Tietämättäsi hengität liian nopeasti, jolloin veresi hiilidioksidipitoisuus laskee. Hiilidioksidipitoisuuden laskun myötä veren pH-arvo nousee, ja lisäoireina voi tuntua myös käsien ja jalkojen puutumista, heikotusta ja vapinaa.
Itsellänikin haukotteleminen tuntuu auttavan, todellisuudessa se pahentaa tilannetta. Kun tuo tunne iskee ("hengitän, henki kulkee, mutta en silti tunnu saavan happea"), eritä rauhoittua, ja hengittää normaalisti. Olisi hyvä, jos voisit vaikka jutella jonkun kanssa, jolloin hengitys normalisoituisi automaattisesti. Tai tee jotain, mikä vie ajatukset muualle.
Ja ajattele, vaikka ikävältä tuntuu, et ole ennenkään kuollut siihen, tai ole ollut edes vaarassa kuolla. Ja jos et oikeasti saisi happea tarpeeksi, huomaisit pian, kuinka huulesi ja sormesi kävisivät sinertämään.
eikös hyperventilaatio ole sellainen kohtaus....mutta minulla tämä vaiva jatkuvaa....
Välttämättä vaiva ei ole vain ajoittaisia kohtauksia, vaan se voi kroonistua niin, että tunne on jokapäiväinen. Itsellänikin pahimmillaan hapettomuuden tunne kestää useita päiviä putkeen. Se sai välillä minutkin pelkäämään, että kyseessä on jotakin muuta. Kun ajattelet ja pelkäät asiaa, vaiva pahenee, ja kun vaiva pahenee, ajattelet ja pelkäät sitä yhä enemmän. Kinkkinen kierre kerta kaikkiaan.
Mutta ehkä juuri tuon kierteen takia kannattaisi pyytää lisätutkimuksia. Kun selviäisi, ettei vikaa yksinkertaisesti löydy, saisit ehkä mielesi rauhoittumaan ja vaivankin hellittämään.
Minut lääkäri olisi laittanut jopa pään kuvauksiin, mutta en sitten halunnut tuhlata yhteiskunnan varoja, kun tiesin toimenpiteen todennäköisesti olevan turhan. Sain psykologin puhelinnumeron, reseptin rauhoittaviin ja kattavat verikokeet. Niiden voimalla selvisin pahimman yli, vaikka ikinä en terapeuttiin saanutkaan yhteyttä ja lääkkeitä en hakenut. Muutoin olen oppinut hyväksymään, että tällainen olen, ja oireet tulevat jossakin määrin olemaan aina osa elämääni.
Tämä vaiva on kyllä aivan kamala...Tänäänkin kokoajan joutunut haukottelemaan että saa vedettyä syvään henkeä.
Mietin myös sitä vaihtoehtoa voisiko tämä johtua hunosta työasennosta tai ylipäätään istumatyöstä. Jos lihakset on niin jumissa ettei henki kulje. ?
Välillä olo on jo normaali ja varmaan juuri sillon kun asiaa ei sen kummemmin mieti..
Jos olosi on oikeasti niin hankala kuin viestistäsi välittyy, niin mielestäni sinun on syytä käydä asian vuoksi lääkärissä. Toki jo aiemman kirjoittajan mainitsema paniikkihäiriö on mahdollinen, mutta mielestäni se on sellainen diagnoosi että sitä ennen pitää olla lähes kaikki muut vaihtoehdot poissuljettuja. Onko keuhkokuva tarkistettu? Entäs laboratoriokokeita? Jospa niistä selviäisi jotain valaisevaa. Sitä Nexiumia kannattaa vielä hetki jatkaa ja seurata saatko siitä minkäänlaista apua.
Jaksamista! Eiköhän tuo vaiva selviä, kun rohkaistut menemään lääkäriin!
Itselläni jos on rintarangassa pahoja lukkoja niin hengittäminen on vaikeaa. Availen niitä itse ja käyn välillä avaamassa napraatikolla.