Hei!
Haluan kannustaa muita uusperhe tilanteessa olevia miehiä ja naisia jutullani.
Meillä alku hankaluuksien jälkeen on lähtenyt sujumaan elämä uusperheenä hyvin.ALku oli hankalaa mutta nyt kaikki on hyvin:)
Lähtökohta oli se, että ex vaimo jätti nykyisen mieheni ja ajatteli, että käy tyttöjen kanssa vähän bailailemassa ja palaa takaisin miehensä luo...hän ajatteli, että mieheni ottaa hänet takaisin...näin ei käynyt. Mieheni teki eron heti ja minä astuin mukaan kuvioon kuukausien eron jälkeen...ero ei ollut kylläkään vielä virallinen.
On tärkeää hoksata se, että uusperhe on kokonainen, sen eteen on tehtävä työtä ja hyväksyttävä muutama tosiasia.
Mieheni lapsella on jo äiti. En ole ikinä ollut ns. äitipuoli ja en ole puhunut pahaa lapselle hänen äidistään ikinä. Kyselen aina miten äidin luona aika sujui ja mitä he tekivät yhdessä.Kunnioitan hänen kasvatustaan vaikka ne joskus saattavatkin riidellä omien kasvatusmetodien kanssa...minä en puutu asiaan. Opetan kyllä lapsella hyviä käytöstapoja, suvaitsevuutta yms.
Aluksi ex:n kanssa välit olivat todella kireät...kuulin haukkumista minusta ja syylistyin myös siihen itse. Tilanne alkoi helpottamaan, kun kerran menin ex:lle kertomaan, että hän on lapsensa äiti ja minä kunnioitan sitä. Sen jälkeen tilanne vähän rauhoittui.
Toinen asia on se, että minun on täytynyt hyväksyä se, että en saa samaa tunnesidettä kuin omaan lapseeni mieheni lapsen kanssa. Hän ei ole minun lihaani eikä vertani. Toki välitän hänestä aidosti ja hän minusta. Tosiasiat on vain myönnettävä itselle ja niistä on uskallettava puhua puolison kanssa.
Lapsilla kestää eron käsittely pitempään kuin meillä aikuisilla. Lapsilla saattaa tulla vasta vuoden päästä pelkoja yms. jotka johtuvat erosta. Itse sanoinkin lapselle, että siinä ei ole mitään pahaa, että toivot äidin ja isän palaavan yhteen ja en ole siitä sinulle vihainen. Itse en puuttunut sitten sen enempää asiaan vaan mieheni ja ex yrittivät keskenään selvittää asiaa lapselle.
Nyt elämme omaa elämäämme ja joskus ns. käytännönasioissa saa kiristellä hampaitaan, mutta muuten menee ihan ok. Minä ja ex:ä tervehdimme toisiamme ja saatamme vaihtaa muutaman sanan. Koen kyllä että hän katsoo ja suhtautuu minuun halveksuvasti, mutta en anna sen haitata. Minulle ja miehelleni syntyi vuosi sitten lapsi ja mieheni lapsi on ottanut hänet sisarekseen ja välittää hänestä todella paljon.
Te ex:ät jotka luitte tätä juttua haluan sanoa pari asiaa. Ymmärrän teitä jos ex miehenne on ottanut toisen naisen...varmasti itse tuntisin samoin, mutta muistakaa, että aina ei ole niin, että mies ottaa ja lähtee vaan se voi olla myös toisinpäin! Jos ex miehenne tai naisenne on lähtenyt toisen mukaan niin ennemmin tai myöhemmin varmasti liittonne olisi kaatunut. Ja voipi olla että hän jättää nykyisensä tai sitten ei. Älkää olko niin katkeria vaan nähkää tämä uusi alku tilaisuutena ja tehkää elämästänne hyvä.Toki lapset kärsii ja sitä ei haluaisi kukaan omille lapsilleen, mutta elämä ei ole aina reilua.
Uskokaa siihen mitä teillä on ja luottakaa itseenne, tulevaisuuteen, toisiinne ja tehkään perheenne eteen töitä.
Haluan kannustaa muita uusperhe tilanteessa olevia miehiä ja naisia jutullani.
Meillä alku hankaluuksien jälkeen on lähtenyt sujumaan elämä uusperheenä hyvin.ALku oli hankalaa mutta nyt kaikki on hyvin:)
Lähtökohta oli se, että ex vaimo jätti nykyisen mieheni ja ajatteli, että käy tyttöjen kanssa vähän bailailemassa ja palaa takaisin miehensä luo...hän ajatteli, että mieheni ottaa hänet takaisin...näin ei käynyt. Mieheni teki eron heti ja minä astuin mukaan kuvioon kuukausien eron jälkeen...ero ei ollut kylläkään vielä virallinen.
On tärkeää hoksata se, että uusperhe on kokonainen, sen eteen on tehtävä työtä ja hyväksyttävä muutama tosiasia.
Mieheni lapsella on jo äiti. En ole ikinä ollut ns. äitipuoli ja en ole puhunut pahaa lapselle hänen äidistään ikinä. Kyselen aina miten äidin luona aika sujui ja mitä he tekivät yhdessä.Kunnioitan hänen kasvatustaan vaikka ne joskus saattavatkin riidellä omien kasvatusmetodien kanssa...minä en puutu asiaan. Opetan kyllä lapsella hyviä käytöstapoja, suvaitsevuutta yms.
Aluksi ex:n kanssa välit olivat todella kireät...kuulin haukkumista minusta ja syylistyin myös siihen itse. Tilanne alkoi helpottamaan, kun kerran menin ex:lle kertomaan, että hän on lapsensa äiti ja minä kunnioitan sitä. Sen jälkeen tilanne vähän rauhoittui.
Toinen asia on se, että minun on täytynyt hyväksyä se, että en saa samaa tunnesidettä kuin omaan lapseeni mieheni lapsen kanssa. Hän ei ole minun lihaani eikä vertani. Toki välitän hänestä aidosti ja hän minusta. Tosiasiat on vain myönnettävä itselle ja niistä on uskallettava puhua puolison kanssa.
Lapsilla kestää eron käsittely pitempään kuin meillä aikuisilla. Lapsilla saattaa tulla vasta vuoden päästä pelkoja yms. jotka johtuvat erosta. Itse sanoinkin lapselle, että siinä ei ole mitään pahaa, että toivot äidin ja isän palaavan yhteen ja en ole siitä sinulle vihainen. Itse en puuttunut sitten sen enempää asiaan vaan mieheni ja ex yrittivät keskenään selvittää asiaa lapselle.
Nyt elämme omaa elämäämme ja joskus ns. käytännönasioissa saa kiristellä hampaitaan, mutta muuten menee ihan ok. Minä ja ex:ä tervehdimme toisiamme ja saatamme vaihtaa muutaman sanan. Koen kyllä että hän katsoo ja suhtautuu minuun halveksuvasti, mutta en anna sen haitata. Minulle ja miehelleni syntyi vuosi sitten lapsi ja mieheni lapsi on ottanut hänet sisarekseen ja välittää hänestä todella paljon.
Te ex:ät jotka luitte tätä juttua haluan sanoa pari asiaa. Ymmärrän teitä jos ex miehenne on ottanut toisen naisen...varmasti itse tuntisin samoin, mutta muistakaa, että aina ei ole niin, että mies ottaa ja lähtee vaan se voi olla myös toisinpäin! Jos ex miehenne tai naisenne on lähtenyt toisen mukaan niin ennemmin tai myöhemmin varmasti liittonne olisi kaatunut. Ja voipi olla että hän jättää nykyisensä tai sitten ei. Älkää olko niin katkeria vaan nähkää tämä uusi alku tilaisuutena ja tehkää elämästänne hyvä.Toki lapset kärsii ja sitä ei haluaisi kukaan omille lapsilleen, mutta elämä ei ole aina reilua.
Uskokaa siihen mitä teillä on ja luottakaa itseenne, tulevaisuuteen, toisiinne ja tehkään perheenne eteen töitä.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Ettei ole enään omaa elämää jos on lapsia tehnyt tai ottaa kumppanin jolla on lapsia.
Niimpä voi omasikin liitto kaatua milloin tahansa ja mitä merkitystä on sillä onko lapset omaa lihaa ja verta? Hetikö teit oman lapsen miehellesi jotta tuntisit itsesi yhtä arvokkaaksi kuin exäkin? Tämähän on erittäin tyypillistä ettei suhde voi toimia ilman yhteistä lasta kun naisten mustasukkaisuus on aivan älytöntön jos miehellä on edellisestä suhteesta lapsia. Tottakai miehesi exä halveksuu sinua kun menit samaan ansaan mitä hän itsekkin aikoinaan.
Olisit tutustunut siihen mieheesi ilman lasta kuvioissa edes ensin viisi vuotta ennenkuin hötkyilet mutta kun kova kiire on niin, on paha tuomita toisiakaan. Lastenhan on pakko hyväksyä kaikki aikuisten oikut ja näkyyhän se lasten ja nuorten pahoinvoinnissa tämä aikuisten, vanhempien uusavuttomuus. Uutta kakaraa vaan putkeen niin johan se siitä helpottuu, vanhat voi heittää jonnekkin...
ap kirjoitti ihan asiallisen viestin ja sinä lähdet heti omalla katkeruudellasi kirjoittamaan tommosia
Missä kohtiin ap kirjoitti että uudet kakarat ja vanhat unohduksiin?
Meitä nyksiä on juuri tuollaisia jotka eivät ole menneet rikkomaan perhettä, jotka eivät puhuu pahaa lapsista tai lasten äideistä, jotka hyväksyvät miehen lapset ja tekevät parhaansa että heillä on hyvä olla.
Joten koita nyt tajuta se että kaikki nyksät eivät ole samanlaisia kuin sinun ex mieheni nykyinen vaimo, meitä on hyviäkin nyksiä, kuten myös toivon että on olemassa hyviä exiä tosin kuin sinä
On se jännä juttu, että vaikka kuinka yrittää kirjoittaa asiallisen jutun niin jotkut ihmiset eivät ikinä osaa keskustella rakentavasti...no jätän ne omaan luokkaansa.
Toivonkin asiallisia kommentteja kaikilta osapuolilta ja lukekaa vain se mitä on kirjoitettu...ei kannata olettaa jotain jos ei tiedä tosi asiaa...niin kuin oletus siitä, että tein lapsen pian mieheni kanssa...se oletus on väärä.
Mutta jaksamista teille kaikille:)
saanut perheellisen miehen, se nostaa itsetuntoa, kun lapsiltakin sydän särkyy!
missä vaiheessa kirjoitusta luki että ap särki perheen?
Ap:n kirjoituksesta kävi ilmi että hänen nykyisen miehensä ex eli lasten äiti jätti tämän miehen, eli ei tullut kukaan nainen sitä särkemään, ellei lasten äiti sekaantunut sitten naiseen...heh heh
Että silleen, ihan hyvä teksti ap:lta ja silti alkaa haukut tulemaan, voitteko ihan oikeasti lopettaa, en tuossa kirjoituksessa nähnyt mitään mitä pitäisi haukkua
Käännys nyt vähän miettimään
Lissu vaan toitottaa yhtä ja samaa täällä joka aloitukseen.
Mistä tietää että Lissu kirjoittaa, hänhän vastaa jokaiseen kirjoitukseen ja välillä vastailee itse itselleenkin.
Lissun tunnistaa kohdista:
"Naikkonen/naikkoset"
"Meillä oli alusta asti selvää"
"ventovieraat ei minun lapsiani"
"uusikot"
"mitäs veit lapsellisen miehen"
"äiti sanelee miten isin luona ollaan"
"heh"
"katkera oot"
"kannattais miettiä ennenkuin..."
ja paras oli ne Lissun 10 teesiä :-))
"Mene hoitoon"
unohdin!! :-))
Sinä itsekkin mm...
Lissun tunnistaa kohdista:
"Naikkonen/naikkoset"
KORJAUS: "nakoinen/nakkoset"
"Meillä oli alusta asti selvää"
KORJAUS: "Meillä olk alsta asti selvääö"
"ventovieraat ei minun lapsiani"
KORJAUS:"vetovirat ei minun lapsusta"
"heh"
XD
Mä käyn jo terapiassa mm. tämän pilkunviilaamiseni takia. ;)
Mutta uusperheethän ovat oikeiden perheiden irvikuvia tosiassa oli lähtökohta mikä tahansa.
Omaa elämää ei ole kenelläkään koskaan , tulikin vaikka yksi kakara. Tämä lasten pahoinvointi näkyykin juuri sen takia kin aikuiset ne hylkäävät omien oikkujensa takia. Aikuisilla näkyy olevan oma elämä edellä ja uusien kakaroiden väsääminen tärkeintä kun hoitaa velvollisuutensa ensimmäisiin lapsiinsa.
Kuinka uskallat heti tehdä kakaran tuntemattoman kanssa jolla on eri lihaa ja verta olevat kakarat? Melkoisen riskin otat ja alkuhuumassa kaikki toimiikin kunnes tulee arki vastaan! Johan siellä edellisessäkin perheessä tuli arki vastaan niin miksi ei sielläkin vaikka kuvitteletko olevasi erilainen poiketen massasta?
"Aikuisilla näkyy olevan oma elämä edellä ja uusien KAKAROIDEN väsääminen tärkeintä kun hoitaa velvollisuutensa ensimmäisiin LAPSIINSA",eli omat LAPSET ja exän ja uusikon KAKARAT..... Hienoa, Lissu!
Miksi lapset jätetään heitteille ja kyhätään uusperhettä kauheaa kyytiä?
Jokaisella vaan oma elämä tärkein välittämättä jälkiseurauksista ja tästähän on hyviä esimerkkejä ja tulee edelleenkin.
hah hah, aviomieheni ex-tyttöystävänä pamahti "yllättäen" paksuksi 2 kk:n tuntemisen jälkeen. Ero tuli kun n. vuoden kuluttua "yllätysvauvan" syntymisestä ex-tyttöystävä päättikin valita sänkykumppanikseen aikaisemman ystävänsä, joka oli menossa naimisiin raskaana olevan morsiamensa kanssa. Vain nainen voi olla noin törppö.
Erohan siitä avo"suhteesta" tuli. Mieheni ei halunnut aisankannattajan rooliin, kun ei enempää kunnioiteta. Ko. tapauksella jo yksi lapsi ennestään, suhteet lapsen biol. isään oli katkaistu ko. tapauksen toimiseta, yritti miehestäni "isää" lapselleen. Niinpä tämä sai lähteä kahden lapsen kanssa, elelemään vapaata elämää ja ***lla kenen kanssa haluaa.
Kumpaakin lasta mieheni tapaa ja huolehtii edelleen, vaikka on vain heistä toisen biol. isä.
Tapauksella on nykyään lapsia viisin kappalein, ja kuvioissa pyörii kolmas isäehdokas...
Me olemme olleet yhdessä seitsemän vuotta, avioliitossa kolme vuotta. Mieheni tapasin vasta n. reilun kahden vuoden kuluttua, kun laittoi jakorasian kävelemään.
Eli en keneltäkään lapsoselta ole isää vienyt, se oli se ihana enkeli oma äiti, joka päätti ajatella haarovälillään, vaikka oli omia suloisia lapsukaisiakin ajateltavana.
Että näinkin päin.
Oli mukava lukea positiivinen kirjoitus.
Miehelläni on lapsi aiemmasta liitosta ( vuosia sitten ero ja ei minusta johtuva mitenkään)
ja nyt meillä on yhteinen lapsi.
Meillä meni miehen lapsen kanssa niin kauan ok;sti kun asuimme miehen kanssa erillämme.
Nyt kun asumme yhdessä ja on pieni vauva kaikki voimani menee sen hoitamiseen enkä jaksa enää leikkiä miehen lapsen kanssa.
Lisäksi koska nýt lapsi on myös minun kodissani ja minä myös joudun jälkiään korjaamaan on suhde muuttunut. Koen hirveän raskaaksi viikonloput joina tulee tänne. Lapsella on vielä oman äitinsä luona erillaiset tavat kuin täällä ( uusioperhettä sielläkin) Lisäksi minua ärsyttää kuunnella kuinka mieheni "kasvattaa" lastaan epäjohdonmukaisesti, manipuloimalla ja on tehnyt lapsesta samanlaisen.
Ihanasta leikkikaverista olen siis muuttunut "hirveäksi" äitipuoleksi joka ärsyyntyy helposti. Lapsi myös toivoo, että saisi olla ykkönen isänsä elämässä ja on vauvalle mustasukkainen. ihan tavallista, mutta kasvattaa kuilua välillämme.
eron usein hyvinkin raskaasti..ainakin itselle se oli sitä.
Kuitenkin tilanteesta selvisin..vaikkakin olin se "jätetty".
Asian kanssa olin siis jo"sinut",mutta nyt kun erostani on jo 5vuotta ihmettelen miksi ex-mieheni vaimo on alkanut lähettelemään murrosikäiselle lapselleni sähköpostia, jossa hän arvostelee minua l. lapsen äitiä ja kertoo tekstissään siitä "millainen oli minun ja ex-mieheni avioliitto,ja kuinka muka olin lapsilleni tunnekylmä vanhempi ja kuinka VAIN mies raatoi perheen eteen jne."..siis elin ex mieheni kanssa liitossa 12v,ja lapsia oli useita..mihin unohtuikaan se minun tekemäni työ kotona lasten,ja perheen hyväksi?
Ja muutenkaan,onko oikein että ex-miehen vaimo alkaa moisia asioita selittämään lapselle,koska eihän hän tiedä totuutta siitä millainen minun ja ex-mieheni avioliitto oli.Lapseni kanssa minulla on hyvät ja läheiset välit,eikä lapsi voinut ymmärtää miksi se isän vaimo hyökkäsi kovin sanoin minua vastaan.
Itse elän myös uusperheellisenä,enkä varmasti ole aina osannut toimia oikein..en edes omien lasteni kohdalla..mutta silti en koskaan kieltäisi mieheni lapsia tulemasta kotiimme..kuten teki tuo ex-mieheni vaimo minun lapselleni.
Ja ex mies vaan ilmeisen tyynesti "allekirjoitti"vaimonsa sanomiset..
Minusta on itsestään selvää että mieheni lapsilla on äiti. En kyseenalaista tätä asiaa mitenkään. Minä olen isän uusi vaimo. Suhtaudun lapsiin kuten kummilapsiini tai työssäni tapaamiin lapsiin. En kysele, mitä miehen lapset ovat tehneet äitinsä kanssa. Koska äiti on ilmaissut, ettei halua, että hänen asioistaan puhutaan. En ole julistautunut äitipuoleksi. Jos joku lapsista alkaa käyttää nimitystä, se on ok. Heillä on varmasti monta asiaa hyvin äitinsä luona. Ja isäpuoli.
Asioita joita en ymmärrä: lasten isää mustamaalataan lapsille, lasten yhteydenpitoa isään ei mitenkään tueta ja meille ollaan kateellisia kaikesta mahdollisesta.
(Lissulle: En rikkonut perhettä, äiti alkoi heilastella nykyisen isäpuolen kanssa).
Toivomuksia ex-vaimolle: suo lapsellesi oikeus isään ja aikaan tämän kanssa, älä puhu isästä pahaa aiheetta tai aiheesta.
että lapset saisivat isän kanssa olla keskenään, ettei uuskoit rynni väkisin häiriköimään ja sekoittamaan sitä arvoskasta aikaa. Katkerana ne useimmiten estävät isän ja lapsen tapaamisen tarmokkaasti.
Siitä ei ole ollut kyse ettei lapset ja isä saa tavata, vaan siitä ettei nämä harhaiset uusikot ole mukana, heitä ei lapset elämäänsä milllään muotoa tarvi.
Niin älkää uusikot puhuko miehen exästä pahaa ja lapsista, se rikkooo monet isä lapsi exä suhteet.
En häiriköi heitä, enkä kiellä tapaamasta. Mutta olen olemassa. Siis ihan laillisesti vihitty vaimo, joka kustantaa oman osuutensa taloudesta. (Ja Lissu: edelleenkään en rikkonut perhettä. Eikä sitä rikkonut miehen ex-vaimon uusi heilakaan. Perhe hajosi, koska puolisojen suhde ei ollut kunnossa). Joskus lapsiviikonloppuina olen omissa menoissani, joskus kotona. Tää "ei ulkopuolisia sotkemaan asioita", lapsilla käy kavereita ja kun he kasvavat seurustelukumppaneita, miksi isällä ei saisi olla uutta vaimoa ? Miksi vaimon täytyisi olla näkymättömissä ?
lastensa kanssa, en voi siihen asiaan vaikuttaa. Jos mies ei kykene ja kehtaa heitä tapaamaan, syytön olen siihen. Mutta uusnaiset ei kuulu meidän perheeseen, eikä lapset halua heitä nähdä, kun isä hylkäsi, niin lapset asettivat myös ehdon. Isään tapaavat jos uusikot ei ole mukana, heitä emme tarvitse. e ovat tarpeeksi sotkeneet elämämme, kun multa miehen veija lapsilta isän, miksi antaisimme anteeksi miehelle asiaan, ja ottaisimmehänen naikkoset kaikki meille? Ehei onnistu.
enkä ymmärrä miksi esim. exäni vaimolle on tärkeä mollata minua lapsilleni..ja sanoa heille "kuinka perseestä te olette"..ja kuinka "paskasti pilasitte mun illan taas"??
Siis se isäviikonloppu tapaaminen kun on VAIN kerran kuussa.
Oikeesti oon onnellinen uusperheessäni,en kaipais entistä elämääni,en mitään exästäni..mutta lapsilleni oisin toivonut läheiset ja hyvät välit isäänsä..joka ei onnistu lasten isän murrosikämäisen käytöksen takia..eikähän tuo vaimo siellä tue isän ja lasten välisiä suhteita mitenkään,päinvastoin.
isän vastuu on huolehtia suhteestaan lapsiinsa ja katkaista suhde jos se sabotoi sairaasti suhdetta omaan lapseen.
Mutta täytyy huomioida se, että mahdollisesti nainen joutuu siivoamaan lapsen sotkut y.m.s ja mahdollisesti töiden takia viikonloppuina isällä on se ainoa hetki olla myös uuden perheen lapsen/lapsien kanssa. jos isä tällöin valitsee ainoastaan aiemmasta liitosta olevan lapsen kanssa olemisen on se epäoikeudenmukaista.
Ymmärrän, että välillä on saatava ainoastaan sitä isä lapsi aikaa ja ainakin itse sen suon mielelläni.
Se voi olla myös se isä joka haluaa koko perheensä olevan kasassa, hänelle kaikki lapsensa ovat sitä perhettä ja haluaa, että kaikki ovat paikalla samaanaikaankin.
Itse olen kieltäytynyt ottamasta kasvatus/ ruokinta vastuuta miehen lapsesta silti samassa kodissa kun ollaan on minulla oikeus laittaa rajoja. Lisksi meillä minä olen ostanut huonekalut lastenhuoneeseen ja pidän sen järjestyksessä joten voin sanoa omien jälkiensiivoamisesta.
Asiat jotka vaikuttavat minun elämääni kuuluvat myös minulle. En yritäkkään korvata äitiään ja minusta on hyvä, että mieheni ja lapsensa äiti ovat hyvissä väleissä.
Tarkoitin , että jos uusi nainen on sairaalloinen suhteessa miehen lapsiin kannattaa sellainen suhde katkaista. On isän oma vastuu tehdä valintansa.
Minulla on myös erittäin toimiva käsitys usperheen arjesta, tiedän ettei kaikilla toimi, mutta ei pidä vetää kärjistyksiä ettei kenelläkään toimisi. JOS aikuiset osaisivat olla aikuisia ja ajatella lasten -omien tai toisten- parasta, menisi monessa osoitteessa paremmin. On kauhistuttavaa lukea täältä kuinka "toisen lapset tai yhteiset lapset pilaavat kaiken" tms, anteeksi, mutta mitkä katkeroituneet perhevihaajat täällä pyörivät?
Lapsilla joiden kanssa puolet kuukaudesta asun on mielestäni harvinaisen hyvin pullat uunissa; biologiset isä ja äiti, jotka ovat kiinnostuneita heidän asioistaan ja lisäksi kiinnostuneet "puolikkaat" molemmissa kodeissa. Olen täysin hyväksynyt sen, että nämä biologiset vanhemmat hoitavat koulu- harrastus ym. järjestelyt, vaikka minä pesisinkin hikiset verkkarit tai kyselisin sanoja kokeeseen. Aika lottovoitto nykymaailmassa, että lapsella on aina aikuinen jonka puoleen kääntyä.