Olen monasti ihastunut naisiin, ehkä jopa rakastunutkin, mutta en halua harrastaa heidän kanssaan varsinaista seksiä. Mutta olenko ainoa, joka ei koe sitä tarpeelliseks? Siis en nää siinä oikeesti hirveesti mitään semmosta, miks sitä haluaisin. Lähinnä kaipaisin henkistä kumppanuutta ja asioiden jakamista. Muunlaista hellittelyä, pusuttelua, halimista jne. Mut mulla ei oo mitään intoo kosketella toisen naisen "sitä". Haluaisin vaan tietää, onko muita samoin ajattelijoita.
En kaipaa seksiä
Omituinen??
595578
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 6 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 59
Vanhimmat
varma seksuaalisestasuuntautumisestasi? Hieman vaikuttaisi siltä kertomasi perusteella, kaipaat lähinnä vain ystävää, vai olisikohan siinä pointti ettet ole koskaan harrastanut seksiä naisen kanssa? Kannattaisi kokeilla niin sitten tiedät ovatko naiset sinua varten muussakin mielessä kuin jutustelussa ;)
Ystävyyteen ei kuulu ihastuminen, siinä menee raja. Voihan naiseen ihastua "siinä mielessä", mutta kaivata enemmän rakkautta, yhdessäoloa, yhdessä tekmistä ja kaikkea muuta mikä kuuluu parisuhteeseen.
Ystävyyssuhteissa ei ihastuta, rakastuta toiseen kumppanina, seurustelumielessä.
Ja sitten aloittajalle: et tosiaan varmaan ole ainut.
Itsekin kaipaisin ihan perinteistä seurustelua, yhdesä olemista, henkistä yhteyttä ja kaikkea muuta kivaa ja romanttista. Minua ällöttää mennä perin tunnin tuttavuuden perusteella sänkyyn naisen kanssa (olen kuitenkin ihan lesbo ja ollut vuosiakausia sitä), koska siihen ei liity minkäänlaisia rakkauden tunteita ja itse seksi tällöin tuntuu yhtä likaiselta ja ällöltä kuin makaisi miehen kanssa, pelkkää suorittamista ja sisään ulos-juttuja. Seksiin siis tarvitsen rakkauden ja ihastumisen tunteita ollakseni kiihottunut ja nauttiakseni siitä.
Sekisähän ei trvitse harrastaa jos ei itse sitä halua. Luulen, että kun se oikea rakkaus kolahtaa niin sitten kolahtaa kaikki:)
Olemme olleet puoli elämäämme yhdessä ja suhteemme oli vain ensi innostuksessa seksillä latautunutta. Suhteemme on todella hyvä, olen löytänyt sielunkumppanini. Hellimme ja halailemme päivittäin. Seksiä emme ole harrastaneet kymmeneen vuoteen... Olen silti todella onnellinen vaimoni kanssa!
Ymmärrän pointtisi. Olin aiemmin itse samoilla linjoilla todella pitkään ! En uskonut voivani pitää seksistä ikinä, mutta nyt tilanne on toisin. Aiemmin mietin itsekseni samalla tavalla kuin sinä, luulen että kanssa tovereita löytyy paljon.
No, jos otat ja ihastut ihmisiin, ilmaiset sen ja sen jälkeen heittäydyt seksifoobikoksi, niin keskivertokansalaisella - onpa kumpaa sukupuolta hyvänsä - helposti loppuu taju sinun suhteesi.
Hei! Minäkin huomaan joskus käyvän niin. Olen ollut myös avioliitossa, 2 kertaa ja nauttinut seksistä miehen kanssa. Nyt olen ihastunut minua paljon nuorempaan naiseen, työkaveriin. Tiettyä "sähköä" on ilmassa ja sehän on hyvä. Arvostan häntä, hän on mukava ja näin kävi.En kuitenkaan havittele hyppääväni hänen kanssaan sänkyyn. Nyt riittää näin, - sitä paitsi aina kun hän on töissä on meillä ihan mukavaa, on kivaa olla töissä hänen kanssaan.
aseksuaaleja. se vaan täytyy ymmärtää. seksuaalisuuden vaatiminen aseksuaalilta on niinku heterosuhteen vaatiminen lesbolta.
tosin voi tietysti käydä niinkin, et sit ku löytää "sen oikean" ni seksuaalisuus tavallaan antaa itsensä herätä.
No olen kyllä huomannut tämän! Siksi pidänkin tätä outona. Tää nyt varmaan kuulostaa ihan skitsolta, mutta tuntuu kuin mussa taistelisi vähän ku kaks eri puolta. Kun todella kovasti ihastun tai jopa rakastun niin toinen puoli haluaa myös fyysistä hellyyttä. Mutta se toinen puoli niinku sanoo että tää ei vaan oo täysin oikein ja jarruttaa sitä juttua. Välillä sitä haluan mutta sitten se kuitenki jotenki tuntuu niin väärältä ja tulee melkein huono olo siitä haluamisesta ja intohimosta, että ei vaan huvitakaan tehdä sitä ja on mieluummin ilman. Koen sen siis jotenki vääräksi. Mutta eipä semmosia kenen kans edes ajattelisin ton suuntasta oo ollu ku pari.
että olet kovinkaan omituinen. Tuo mitä kerroit henkisestä "väärin" ajatuksesta on tunnelukko sisälläsi. Seksi lähtee ennen muuta korvien välistä. Ihan arvaisin, että kärsit alitajuisesta itsehäpeän ja itsesyytöksen tunteista, joita ei välttämättä heti tunnista. Tunnet halua mutta kiellät sen, koska et hyväksy itseäsi seksuaalisena olentona. Silloin saattaa käydä niin, että seksi ja tunteet ovat irrallisia toisistaan. Näin minä sen luin.
ainakin vähän omituisella tavalla, seksiä ruumiinjäsenten kautta?, seksihän ja varsinkin seksinhimo alkaa päästä (siis ajatuksista jne.), joten ilmeisesti et ole tuntenut intohimoa polttavaa, joka kolahtaessa hämärtää tuollaiset käsitteet kuin kosketteletko "sitä", jos et ole intohimoissasi tai rakastunut, tuskin monikaan pystyy seksiä harrastamaan oli sukupuoli minkälainen tahansa (miehen tapaiset kylläkin, käyvät huorissa jne. pelkän seksin "tarpeen" vuoksi).
Intohimoissa jo miettinyt miljoona eri asentoakin, kyllä, on se harmi, ettei kaikki aina lutviinnu eikä toista ole silloin mailla halmeilla kun ns.kiinnostaisi.
Itse omaa rakasta etsiessäni ravintolasta olen huomannut, että monet eivät halua ollenkaan muuta kuin "sitä", eli heille riittää vain naisen vartalon kosketus olkoon varattu tai sinkku, ihan samalla tavalla hekin käyttäytyvät kuin miehetkin, eli etsivät vain seksiseuraa. Ja näitä pelkän seksiseuran etsijöitä on paljon...Siis naisissa.
vaikea kuvitella rakkaussuhdetta naiseen ilman seksiä. En nyt tarkoita mitään heti ensitapaamisella sänkyyn hyppäämistä, mutta kyllä minun mielestäni seksi on tärkeä osa romanttista suhdetta. Tietysti seksiin kuuluu myös suuteleminen, halailu ja hyväily, mutta itse en voisi kuvitella olevani naisen kanssa, joka ei halua kajota minuun. Tuntisin, että hän pitää minua vastenmielisenä. Toisaalta en myöskään haluaisi itsekkäästi kieltää toiselta seksuaalista nautintoa. Joskus olen ajatellut, että voisin olla jopa miehen kanssa suhteessa, jos siinä ei olisi mitään seksuaalista, mutta se olisi väärin sitä miestä kohtaan, jos hän kuitenkin haluaisi minua. En myöskään oikein ymmärrä sitä, miten kahden naisen välinen henkinen kumppanuus seurustelusuhteessa eroaa kahden naisen henkisestä kumppanuudesta hyvin tiiviissä ystävyyssuhteesta, jos ei kuitenkaan halua toista seksuaalisesti.
rakastuta toiseen, vai rakastutko sinä ystäviisi...?
Rakastun ystäviini ihmisinä ja ystävinä. Voisin kuvitella jopa hyvin tiiviin, rakkaussuhdetta muistuttavan ystävyyssuhteen minun ja jonkun naisen välille. Kuitenkin ilman viehtymystä ja seksuaalista jännitettä se jää vain ystävyyssuhteeksi. En itse ole koskaan romanttisesti rakastunut tai ihastunut naiseen, jota en pidä seksuaalisesti mielenkiintoisena ja viehättävänä.
Mun mielestä romanttinen suhde, seksitönkin, eroaa aina ystävyyssuhteesta, vaikka ystävyyssuhde olisi kuinkakin tiivis. Ystävyyssuhde on aina väljempi, eikä millään tavoin sitova. Esim. menojaan ei tarvitse ystävälle tilittää, kun taas kumppanuudessa menot kuuluu luonnollisesti kertoa toiselle osapuolelle. Romanttisen suhteen halailu, hyväily ja suutelu eivät myöskään kuulu minkäänlaiseen ystävyyssuhteeseen.
Toivoisin, että käsitteet pidettäisiin erillään jo senkin vuoksi, ettei romanttisia suhteita arvoteta pelkän seksin perusteella ja vähätellä "vain" ystävyyssuhteiksi. Ainakin mua loukkaisi sellainen vähättely, vaikkei se siksi olisi tarkoitettukaan.
Antakaamme jokaiselle oikeus omansalaiseen parisuhteeseen.
on oikeus omanlaiseensa suhteeseen. En kyllä tiedä, onko tuo menojen tilittäminenkään selvä parisuhteen merkki. Vaikka ollaankin parisuhteessa, kummallakin on yleensä oikeus omaan omaisuuteensa. Kuten sanoinkin, lasken halailun ja hyväilyn osaksi seksuaalista käyttäytymistä. Mutta jos emme puhu mistään saman katon alla elämisestä, minusta ystävyyssuhteen ja täysin seksittömän rakkaussuhteen raja on aika hämärä.
Tarkoitin omien menojensa selvittäminen toiselle. Olen poissa pari päivää, olen poissa viikon jne..
selvensi. Kuulostikin vähän omituiselta. Sekin riippuu vähän suhteen laadusta ja menosta. Tuskin seurustelukumppanille, jonka kanssa ei asu, tarvitsee mitään tarkkaa päiväohjelmaa sentään antaa.
kaipaavat eikä mitään tuskin.
Minullakin on ollu sellaisia ihastuksia joihinkin naisiin, että haluais vain halailla ja pussaille, mutta myös kiinnostusta seksinkin kannalta. Että ihmisestä se todellakin riippuu..
tollasta naista mä kunnioitan joka ei ole heti seksiä vonkaamassa alkaa ahdistaa jos haluu vaan toinen jalkojen väliin se tietenkin riipuu täysin siitä miten kemia toimii sen toisen osa puolen ja sun välillä jos ihminen kiinostaa niin sit se täysin riipuu mitä sä tunnet sun sielun sisällä
Minäkin voin suoraan sanoa, että en ole ollenkaan kiinnostunut seksistä. Minulla ei ole mitään haluja sen suhteen, ei edes "omatoimisesti".
Kaipaan silti rakkautta. Kaipaan kaikkea muunlaista läheisyyttä. Haaveilen parisuhteesta ja omasta perheestä ja yhteisestä arjesta. Ihan tavallisesta suhteesta, mutta ilman seksiä. Ja naisen kanssa, koska lesbo olen.
Tämän takia en seurustele. En voi alkaa seurustella ellen löydä toista samanlaista, koska ymmärrän, että useimmille seksitön suhde ei onnistuisi. Ongelmien välttämiseksi en seurustele. Olen siis ihan valinnut tällaisen elämäntapasinkkuuden olosuhteiden pakosta ja päättänyt, että en seurustele enkä edes etsi kumppania.
Olen pitänyt itseäni kummajaisena, mutta sitten luin kerran aseksuaalisuudesta. Sitä helpotuksen tunnetta ei voi sanoin kuvailla. Sillä hetkellä tajusin, mikä minua vaivaa. Ja ymmärsin, että maailmassa meitä on muitakin.
Nyt ymmärrän, että jokainen ihminen on erilainen myös seksuaalisuutensa suhteen. Kukaan ei ole aktiivisuutensa perusteella huonompi tai parempi ihminen.
Tällaisena kohtaa aika paljon epäilyjä ja haukkumista. Sanonpa vain sen verran tähän, että jos joku typerys tulee väittämään, että seksitön rakkaus ei ole aitoa tai seksihaluttomuutensa takia ei ole oikeasti lesbo, niin tällaiset kommentit tuntuu minusta ihan samalta kuin perustavallisesta lesbosta sellaiset kommentit kuten "vain miehen ja naisen välinen rakkaus on aitoa", "olet lesbo, koska et ole vielä löytänyt sitä oikeaa miestä" jne. Että miettikää vähän tarkemmin, mitä tänne kirjoittelette.
Olisitko valmis antamaan rakkaallesi vapauden harrastaa seksiä jonkun toisen kanssa?
Kerroit kyllä jo ettet voisi ajatella seurustelevasi kuin kaltaisesi kanssa joka ei seksistä välitä.
Mutta kysyn kuitenkin,että jos rakastuisit naiseen ja kaikki muu teillä toimisi loistavasi,voisitko antaa hänelle vapauden seksin suhteen?
Mitä luulet,toimisiko se jos kumppanilla on(vakituinen tai satunnaisia) seksisuhde toisen kanssa,mutta sinun kanssasi rakkaussuhde?
telu seksiä, sillä muuta en minäkään kaipaa. Yhteinen arki ja rakkaus on sitä, mitä kaipaan.
En millään muotoa tarkoita loukata ketään kirjoittamalla tätä mietiskelyäni. Sen sijaan toivoisin voivani lukea muiden ajatuksia samasta.
Ymmärrän, että vaikka en pystyisi eläytymään johonkin toisen ihmisen todellisuudessa, se voi yhtä kaikki olla todellisuutta. Aseksuaalisuuten en kykene eläytymään, koska se on niin kovin kaukana omasta kokemusmaailmastani. Voin kyllä uskoa toisen sanaan ...
Tätä minun on silti vaikea käsittää: miten aseksuaali voi olla homo- tai heteroseksuaali? Eikö lesbous ole nimenomaan seksuaalisuuteen liittyvä asia?
sunkin, lesbon mielestä seksuaalisuuteen liittyvä asia niin ei ole ihme jos hetskut aattelee aina homojen yhteydessä pelkästään naimista. mun mielestä lesbous/homous on toki seksuaalisuuden lisäksi, mutta myös ennen kaikkea henkinen mielentila: mun on hyvä olla vain toisen naisen kanssa kaikkine elämän puolineen.
Olen ennen kaikkea ihminen, sitten myös nainen. Vasta sitten jonkin sortin seksuaali.
Seksuaalisuus on hyvin ohut siivu siitä, mitä olen. Elämäni ei siis ole pelkkää naimista enkä minä ainoastaan seksuaalinen, mutta seksuaalisten tuntemusteni kohteen sukupuoli käsittääkseni vastaa kysymykseen siitä, olenko lesbo vai en.
Jos en ole lainkaan seksuaali en kai voi olla sitä myöskään tarkemmin rajattuna, kuten lesbo, homo, hetero tai bi?
Tarkoittaako aseksuaalisuus edes sitä, ettei ole lainkaan seskuaalinen? Tämä on mulle aikamoisen outoa kenttää, siksi kyselen.
>> että jos joku typerys tulee väittämään, että seksitön rakkaus ei ole aitoa tai seksihaluttomuutensa takia ei ole oikeasti lesbo
paljon laajenpi käsite kuin vain sun hokema seksuaalisuus,lesbous käsittää myös henkisen puolen.jollekkin vähemän seksuaaliselle lesbolle on tärkeenpää henkinen yhteys kun seksi jollekkin toiselle lesbolle seksi on suhteessa tärkeenpää kun henkinen puoli.tajuutko jo!!?
Ajattele ihan mitä haluat. Minä kuitenkin määrittelen itseni ihan oikeaksi lesboksi, sillä miehiä kohtaan en tunne mitään.
Ehkä "aseksuaalisuus" on harhaanjohtava termi, koska se tarkoittaisi jotain sellaista kuin epäseksuaali. Ehkä ymmärrät paremmin, jos termiä lähdetään käsittelemään eräänlaisena linjana, joka kuvaa ihmisten seksuaalista aktiivisuutta ja halukkuutta. Linjan kummassakin päässä on ääripäät: toisessa päässä henkilöt, joiden seksuaalinen tarve on erittäin voimakas. Toisessa päässä on ihmiset, joilla halua ei ole ollenkaan.
Itse koen asian niin, että vaikka seksi ns. tavallisissa tapauksissa kuuluu olennaisesti rakkaussuhteeseen, niin rakkaus syntyy silti myös muista tekijöistä. Voihan seksiä myös harrastaa ilman minkäänlaista vahvempaa tunnesidettä eikä se tarkoita rakkautta.
Vaikka epäolijöitä riittää, niin määrittelen itseni silti lesboksi. Jokainen saa ajatella minusta ihan mitä haluaa, en välitä siitä. Minun ei tarvitse perustella tätä yhtään sen enempää kuin kenenkään muunkaan lesbon tai heteron suuntaumistaan.
En ole koskaan ajatellut asiaa noin. Minulle aseksuaalisuuteni on niin normaalia, etten päivät pitkät ajattele, että minkähänlaista rakastuminen olisi, jos olisi kauhean himokas. Tai olisiko rakkauteni jopa aivan toisenlaista, jos ihastuisin vaikka mieheen. En tiedä, olisiko rakkauteni silloin jotenkin erilaista. En koe oikeastaan tarvetta edes pohtia asiaa.
Vaikka olenkin vahvasti seksuaalinen, rakkaussuhteessani muut asiat ovat merkityksellisempiä kuin seksi. En vain käsitä, miten ne asiat liittyvät nimenomaan lesbouteen.
Rakkaussuhteeseen liittyy toki "henkisiä", hyvin tärkeitä osa-alueita. Niitä on kaikissa rakkaussuhteissa riippumatta osapuolten sukupuolista.
että moni seksuaali ajattelee samaan tapaan aseksuaaleista: ei kiinnosta. Olisikin mukavaa, että seksuaaleilta ei odotettaisi suurempaa ymmärtämystä aseksuaaleja kohtaan kuin nämä osoittavat takaisin.
Tätä en kohdistanut sinulle enkä puhunut itsestäni.
Totta kai jokaisella on oikeus määritellä itsensä miten katsoo parhaimmaksi! En tahtonut millään tavoin arvostella sitä, sen sijaan haluaisin oppia ja ymmärtää enemmän.
Eikö sen toisen ääripään ihminen, siis sellainen jolla ei ole halua ollenkaan, ole juurikin epäseksuaali? Jos ei, mikä tekee hänestä seksuaalin?
Olen täysin samaa mieltä siitä, että rakkaussuhteen rakentumiseen tarvitaan paljon muuta kuin seksi, kuten myös siitä, että seksiä voi harjoittaa täysin vailla rakastuneisuutta tai rakkautta.
Jos et halua perustella mitään eikä sinulle merkitse mitään, mitä muut ajattelevat, anna toki tilaa muille kommenteille! :)
Lusina, minusta pohdintasi on kiinnostavaa.
Minä olen ihastunut/rakastunut sekä miehiin että naisiin, mutta tunnen seksuaalista vetoa pelkästään naisiin. Miesten kohdalla ihastumiseni on ollut lähinnä ihastumista toisen luonteeseen ja sitä tunnetta kun toinen saa säteilemään ja on niin hyvä olla toisen kanssa. Mutta ilman seksuaalista halua. Siksi pidän itseäni lesbona.Vaikka paras määritelmä minua kai olisi kuvaamaan, että olen fyysisesti lesbo mutta henkisesti bi. Minulla kesti aika kauan tajuta, että olen tällainen kuin olen. Yritin haluta seksiä miesten kanssa, mutta kun ei niin ei, ei vaan ole minun juttuni.
Periaatteessa voisin kuvitella eläväni miehen kanssa seksittömässä hyvään ystävyyteen perustuvassa parisuhteessa, jossa olisi kyllä halailua ja hellittelyä mutta ei sen enempää. Kun taas naisen kanssa en voisi kuvitella olevani parisuhteessa, jossa ei olisi ollenkaan seksiä.
Voisin kuvitella, että aseksuaali lesbo tuntee samankaltaisia tunteita naisia kohtaan, kuin minä olen tuntenut eräitä miehiä kohtaan, rakkautta ilman seksuaalista halua.
Aseksuaali ihminen voi tuntea romanttisia tunteita, vaikka hän ei haluakaan seksiä. Jos hän on lesbo, ne tunteet kohdistuvat naiseen. Jos hän on hetero, hänen romanttiset tunteensa kohdistuvat vastakkaisen sukupuolen edustajaan.
Voi olla jopa biseksuaali ja samalla aseksuaali. Sellainen henkilö voi rakastaa romanttisesti miestä tai naista, mutta ei tunne seksuaalista halua.
Itse olen aina mieltänyt rakkauden ilman seksuaalista halua liittyväksi johonkin ihan muuhun kuin rakastumiseen tai rakkaussuhteeseen.
Joskus parikymmentä vuotta sitten tutustuin ja ihastuin uuteen ihmiseen. Siitä on vuosien myötä kehittynyt syvä ystävyyssuhde, ja takuulla rakastan tuota ihmistä. Silti se on kyllä ollut mielestäni nimenomaan ystävyyssuhde, ei muuta. Olemme olleet onnellisia toistemme rakkaussuhteista.
Rakastan ilman seksuaalista halua myös esimerkiksi veljeäni.
Ehkä nää onkin vähän sellasia yksilöllisiä määrittely- ja nimeämisjuttuja?
siihen, etten vain ymmärrä. Ei kai minun tarvitsekaan. Minä en nimittäin ymmärrä, mitä romanttiset tunteet ovat, jos niihin ei liity mitään eroottista. En ainakaan vielä :).
psyykkisen tasapainon ylläpitämiseksi itse kullakin on tarpeellista ja hyödyllistä elää epäseksuaalisempia kausia, lyhyempiä tai pidempiä. ihan samoin kuin on ajoittain mielekästä olla romanttisesti kiintymättä esimerkiksi saavuttamattomaan ihmiseen. tai hinkumatta erotiikkaa silloin kun kumppani on estynyt.
sen mä kyllä ymmärrän, jos ihmisen elämästä tulee helvettiä seksiaddiktion tai seksuaalisen kiinnostuksen puutteen takia. mut niissä onkin sit menny jotain pieleen. elämäänsä tyytyväinen aseksuaali lesbo on elämäänsä tyytyväinen aseksuaali lesbo:)
Ehkä se, ettet ymmärrä, johtuu nimenomaan siitä, että et satu olemaan aseksuaali lesbo. :) Et taida edes haluta ymmärtää.
Harvoin kuitenkaan pystyy täysin eläytymään toisten ajatusmaailmaan, jos se sotii niin paljon omia ajatuksia vastaan niin kuin sinulla. :)
Tuo sinun juttusi on mennyt vähän jo homofoobisten heteroiden linjalle. Heidän kanssaan olen tottunut tuollaisiin väittelyihin, että "en ymmärää, mitä rakkautta on muka rakastaa toista naista", "aitoa rakkautta on vain miehen ja naisen välillä" ja "olet kohdannut vain vääränlaisia miehiä". Sinun kommenttisi ovat samalla linjalla.
Romanttinen tunne ilman eroottisia tunteita on aivan samanlainenkuin eroottistenkin tunteiden kanssa, vain ilman niitä.
En minä tiedä, onko aseksuaalisuuteni häiriö aivoissa tämän lesboushäiriöni ohella. En tiedä, onko se seurausta jostain traumasta. En tiedä, voisinko jonkun terapian avulla palautua normaali-ihmiseksi. Ehkä voisin samalla terapialla muuttua heteroksi samalla vaivalla. Aseksuaalisuushan on muiden mielestä tavallisuudesta poikkeavaa, samalla tavalla homoseksuaalisuuteni on valtavirrasta poikkeavaa. Miksikäs ei siis parantua samalla vaivalla kahdesta taudista...
Miksi se on niin mahdottoman vaikeaa ymmärtää, että jokainen ihminen on seksuaalisuudeltaankin YKSILÖ. Yksi tuntee enemmän, toinen vähemmän, joku ei ollenkaan. Se voi olla väliaikaista, se voi olla jatkuvaa, se voi olla traumoista johtuvaa tai vaikka masennuksen tai lääkityksen sivuoire. Ei kukaan ole pätevä arvioimaan toista huonommaksi tai paremmaksi sen takia tai arvostelemaan joidenkin toimivaa ja hyvinvoivaa suhdetta romantiikan puutteesta.
Hauskaa, kun itse olen ihan sinut aseksuaalisuuteni, lesbouteni, ulkonököni ym. kanssa, ja sitten löytyy aina ihmisiä, jotka jaksavat stressata puolestani näistä.
Minulle on oikeasti ihan yksi lysti, vaikka et ymmäräkään. Sinulle on täällä moneen otteeseen koitettu selittää. Ehkä vika on meissä tai minussa, ehkä en ole hyvä kirjoittamaan ja vääntämään rautalangasta niin, että itse kukin sen ymmärtää. Minä en jaksa täällä enää tapella kanssasi seksuaalisuudestani. Minulta se ei ole pois, vaikka pidätkin minua nyt epäromanttisena ja rakkauteen kykenettömänä. Olet vain yksi ihminen miljardien joukossa, eikä mielipiteesi minusta vaikuta mihinkään. Itse olen sinut itseni kanssa ja onnellinen. Se on minulle tärkeintä. En koe tarvetta tämän enempää puolustella olemassaoloani.
Sinä voitit nyt tämän väittelyn. Minä luovutan, koska en osaa tämän paremmin perustella elämäni asioita jollekin ventovieraalle. Ja oikeasti minua ei kiinnostakaan. Elämä on oikeasti paljon helpompaa, kun ei välitä muista. On vain se, mikä itse on ja mikä hyvältä tuntuu - kunhan se ei vahingoita muita.
Maailmasta ei ehkä koskaan tule paikka, jossa kaikki voivat elää sulussa sovussa keskenään. Homoseksuaalisuus on edelleen vaikea asia joillekin, rasismia on maailma täynnä, joka puolella soditaan, eri uskontokunnat tappalevat keskenään, kaikki tavanomaisesta poikkeava on kauhistus eikä erilaisia ihmisiä ymmärretä. Se, ettei seksuaalisuuttani ymmärretä, on onneksi kuitenkin aika pieni pulma maailman mittakaavassa. Mutta ymmärrys ja hyväksyntä ihmisten välillä lähtee pienistä asioista ja teoista.
Minä en enää tule lukemaan tätä keskustelua, jossa minua vain loukataan ja joudun puolustella yksityisasioitani.
Hyvää jatkoa kaikille ja paljon rakkautta jokaiselle.
Erään kuuluisan ihmisen sanoin vielä tähän loppuun:
~ I have a Dream ~
Ei sinua ole kukaan loukannut. Jos loukkaannuit, teit sen ihan itse, koska asia on sinulle jotenkin herkkä ja olet jo stressaantunut selittelemään.
Aihe on tuotu tänne nimenomaan keskusteltavaksi, ja se tarkoittaa, että silloin sitä tarkastellaan eri puolilta, kukin ymmärryksensä mukaan. Ei pidä ottaa osaa, jos ei pysty sietämään omista tuntemuksista poikkeavia ajatuksia. Mielestäni kysymykset esitettiin ystävällisesti ja kysyjä myönsi, ettei ymmärrä. Homofobista se ei ole.
Aivan varmasti se, etten lähtökohtaisesti ymmärrä, johtuu juuri siitä(kin), etten ole itse aseksuaali lesbo. Olet aivan oikeassa.
Siinä käsitit kuitenkin väärin, etten haluaisi ymmärtää. En millään muotoa ole tarkoittanut väittää, ettei aseksuaalia lesboutta olisi olemassa! Aloin heitellä kysymyksiä nimenomaan siksi, että halusin oppia siitä enemmän niiltä, jotka ovat aseksuaaleja lesboja (ja halukkaita valaisemaan asiaa minulle).
Saattaa kuitenkin olla, että tämä on yksi niistä asioista, joita ei voi pelkin sanoin saada toista käsittämään. Ymmärrän ja hyväksyn tämän täysin.
Normaalius sinänsä on aika hassu juttu ... Yleensä kai sillä viitataan sellaisiin, jotka jonkin ominaisuutensa suhteen edustavat mainstreamia. Minusta se ei välttämättä ole ollenkaan sama kuin terveys. Vähemmistöön kuuluminen ei sinänsä kai tee kenestäkään sairasta.
Tunnen sympatiaa sinua kohtaan sen takia, että koet kysymykseni hyökkäyksiksi. Minusta vaikuttaa siltä, että et ole ollenkaan sujut tämän asian kanssa ja että toisin kuin väität sinua kiinnostaa kovastikin se, mitä muut tästä ajattelevat. Miksi muuten puolustautuisit niin rankasti täällä, vaikkei kukaan tarkoittanut hyökätä! Toivon, että suhtautumisesi tähän asiaan muuttuu rauhallisemmaksi, ja olet joskus nykyistä paremmin sinut tämän jutun kanssa!
Ymmärrän tuollaisen, koska olen itse muutaman muun asian kanssa käyttäytynyt aivan samoin tuntiessani itseni jotenkin paljaaksi tai uhatuksi - ja erilaiseksi, jota kukaan ei tunnu ymmärtävän. Itse asiassa olen jo valmiiksi olettanut, ettei minua tulla ymmärtämään.
Toivon, että kuitenkin tässä yhteydessä käsität nämä kaksi asiaa:
1) Olet täysin turvassa täällä! Se suuri yleisö, jolla on mahdollisuus lukea tänne kirjoittamaasi (lukien itseni mukaan), ei tiedä kuka tai millainen olet.
2) Minua ei kiinnosta vähääkään arvostella ketään aseksuaalia, ei etenkään jotakuta tiettyä josta en tiedä muuta kuin tämän tietyn asian! En tahdo väitellä tai tapella kanssasi enkä odota sinulta mitään rautalangan vääntämistä, jos et halua sitä tehdä (koetin aiemmin vihjatakin siitä). En tahdo tunkeutua yksityiselle tontillesi enkä kenenkään muunkaan sen koommin. Toivoin keskustelua yleisellä tasolla ja jotakin infontynkää niiltä, jotka tietävät asiasta enemmän kuin minä - koska minulla on loputon hinku ymmärtää ihmistä erilaisine ilmenemismuotoineen.
Minusta on sääli, jos koet ettet voi elää sovussa kanssani. Olisin itse mielelläni ollut sitä sinun kanssasi. Harmi, että käsitit minut niin väärin, nimenomaan siksi, että sinusta taitaa nyt tuntua pahalta, enkä todellakaan toivonut saavani mitään sellaista aikaan!!!
Hyvää jatkoa ja paljon rakkautta sinulle, luet tämän sitten tai et!
Saako kysyä, mistä luit? Minuakin kiinnostaisi lukea aiheesta.
Minusta tuntuu, että SINÄ et ole sovussa seksuaalisuutesi kanssa ja vaikutat myös alentuvalta ja omahyväiseltä (en muuten ole se edellinen aseksuaali lesbo jolle kirjoitit).
Onko itselläsi jotain aseksuaalisia kausia takana?
oli vilpitön ja perustuu kiinnostukseeni ihmisyyden erilaisiin ilmentymiin. Itselläni ei ole ollut kausia, joita voisin kutsua aseksuaaleiksi, ja kuten joku voisi arvatakin tähän ketjuun kirjoittamieni viestien perusteella, en tiedä aiheesta juuri mitään.
En ihan ymmärrä sitä kielteisyyttä, jolla kysymyksiini (ja minuun?) on tässä ketjussa suhtauduttu, mutta ei se mitään. Kyllä se taatusti jostain johtuu.
peeässätäsmennys
Seksuaalisen tarpeeni ja aktiviteettini intensiivisyys vaihtelee kyllä, mutta se ei taida olla kovin poikkeuksellista.
aivan ymmärrä, miksi kirjoituksiini suhtaudutaan niin aggressiivisesti. Tahtoni on ollut hyvä enkä ole tarkoittanut loukata ketään, pikemminkin halusin ymmärtää paremmin ja/tai suhtautua ymmärtävästi.
Olen pahoillani jos vaikutin alentuvalta ja omahyväiseltä, sellainen kun en vähimmässäkään määrin tuntenut olevani. Jos annoin sen vaikutelman, etten ole sovussa seksuaalisuuteni kanssa, tulin johtaneeksi harhaan, mutta se ei ole tärkeää. En ole täällä kuitenkaan etsimässä ymmärrystä omaa seksuaalisuuttani kohtaan.
kun tarkoittaa kyllä??
Olen ihminen, joka antaa ymmärtää, mutta ei ymmärrä antaa. Minulla on useita romanttisia kuvitelmia naisesta johon ihastun. Mielikuvat voivat olla tosi seksuaalisia ja haluavia mutta tosielämässä kuitenkin tulee melkein huono olo siitä halusta enkä pysty/halua sitä. Ihminen johon ihastun syvästi, voi aiheuttaa tosi suuria viboja jo pelkällä läsnäolollaan. Saan ihan tarpeeksi täyttymystä jo pelkästä vieressä olosta. Muu tuntuisi jo liialta. Toinen syy on kasvatukseni. Tuntuu että toimin jotakin vastaan, mikäli olisin suhteessa naiseen.
aseksuaali. Vaikuttaa siltä, että sinulla on yksi tai useampi vankilanovi hajotettavanasi. Puh, se on kovaa työtä, joten: voimia ja kärsivällisyyttä sinulle!
En olekaan. Joskus sellaiselta tuntuu, mutta kyse on vain oikeanlaisesta ihmisestä. Jos sattuu tietynlaisen ihmisen kohtaamaan, niin siinä menee sitten jalat hyytelöks. Jo pelkkä ajatus suutelusta on ihan "tarpeeks" sillä saralla.
Pilkkijä oli pilkillä Inarinärvellä paljain päin ja ohikulkija sitten kysyi syytä moiseen käytökseen.
Pilkkijä sanoi, että kerran kun hän oli ollut pilkillä oli ohi hiihtänyt presidentti Kekkonen. Adjutantti, joka hiihti perässä karjaisi niin että kuului lakin vuoren läpi: "Eikös viskipaukku kelvannut kun presidentti tarjosi?".
Siitä lähtien pilkkijä oli pilkkinyt paljain päin.
Nyt voit soveltaa tämän saman minuun, lesbouteen ja seksiin. En tosin kulje alapää paljaana, mutta kunhan tulee ikää ja ryppyjä, niin ehkä siihenkin pitää mennä.
Sillä välin olen oppinut myös ensimmäistä kertaa aidosti pitämään seksistä.
Et siis aiemmin ole pitänyt? Onko sulla kokemusta vain naisista vai sekä että? Itse pidän myös jonkun verran miehistä. Niiden kanssa en koe seksiä samalla tavalla vääräksi, mutta silti pelkään koko ajatusta itse toiminnasta.
Ottaisin mieluummin aseksuaalin kuin "normaalin seksuaalin". Itseäni en pidä aseksuaalina. Uskon, että kun tunnen toisen täysin ja on turvallinen olo toisen kanssa, myös fyysinen puoli tulee luonnollisesti. Vielä en ole tavallisen seksuaalin kanssa niin pitkälle päässyt. Saattaa ottaa aikaa vuosiakin, tai sit vaan vääriä ihmisiä ollut :) En usko tarvitsevani ikinä seksiä, jos toinenkaan ei sitä halua. Tällä hetkellä tuntuisi suurelta helpotukselta se. Miehen kanssa en silti voisi ajatella seksitöntäkään parisuhdetta. Niin hyviin tyyppeihin kun onkin törmännyt, että heterona olis varmaan jalat alta :) Ja käyhän tuo valikoima aika suppeaksi, kunnei noita naisiakaan niin pilvin pimein ole tarjolla, saati seksiin samalla tavalla suhtautuvia. Miksi vaikeuttaa elämäänsä vapaaehtosesti, jos kerran ois niin helppoa vaan olla normaali seksistä nauttiva hetero?
Satun tietämään avioparista, jonka naisosapuoli on hyvin seksuaalinen ja seksin suhteen tarvitsevainen, mutta miesosapuoli ei välittäisi seksistä lainkaan ... pitää kenties harmillisena velvollisuutenaan, jota pyrkii välttelemään.
Suhdetta ei enää ole.
Mulle kans olis melkein helpotus, että olis joku jonka kanssa sitä ei tarvitsisi tehdä. Siis löytyisi joku semmoinen henkilö. Kun en viitsi enää edes kattella ketään, koska suurin osa ihmisistä taitaa olla paljon seksuaalisempia. Tai ainakin siis tasapainossa sen asian kanssa, toisin kuin minä. Voisin elää just vaikka seksittömässä (tai seksiä harvoin) hetero-suhteessa. Mutta ei taida löytyä semmoista miestäkäään helpolla. Helppoahan se olis että olis normaali hetero, joka vielä haluaiskin normaalisti.
En ollut ajatellut omaa elämääni ihan näin tarkasti aiemmin.
Mulla on pitkä historia parisuhteessa miehen kanssa. Koin romanttista vetoa häneen, halusin halata, koskea, olla iholla suurin piirtein koko ajan, mutta seksuaalista halua en häntä kohtaan tuntenut oikeastaan ollenkaan edes alussakaan. Ihastuin häneen aikoinaan täysillä, ajattelin häntä ensimmäiseksi aamulla ja viimeiseksi illalla, soittelin työpäivän aikana vain kuullakseni hänen äänensä. Pussailimme todella paljon päivittäin. Seksiä harrastimme useamman kerran viikossa, mutta se vaati pitkiä esileikkejä ja oman mielikuvituksen käyttöä minun puoleltani, koska en halunnut häntä seksuaalisesti.
Vastaavanlainen huumaava ja romanttinen ihastuminen minulla oli nuorempana ollut myös naista kohtaan, täysin ilman seksuaalista halua vaikka esimerkiksi olisin halunnut nukkua hänen sylissään ja "olla iholla" koko ajan hänenkin kanssaan. Olisin voinut myös suudella häntä, jos hän olisi näyttänyt merkkejä vastaavanlaisesta halusta. Siitä ystävyydestä ei missään vaiheessa syntynyt vastaavanlaista parisuhdetta kuin miehen kanssa.
Sitten rakastuin ja huumaannuin kunnolla naiseen. Seksuaalinen halu häntä kohtaan oli todella voimakas. Sen jälkeen tiesin että naisen haluan vierelleni. Oikeanlaisen naisen kanssa minusta tulee esiin todella vahva seksuaalisuus, olen valmis seksiin suurin piirtein missä ja milloin vain. Tavallaan puhkesin kukkaan sen rakastumisen ja suhteen seurauksena. Ja tarvitsin siihen nimenomaan oikeanlaisen naisen.
Vaikka takanani on tuo pitkä suhde miehen kanssa ja pari muutakin lyhyttä seurustelua miesten kanssa, luokittelen itseni lesboksi. Voin ihastua romanttisessa mielessä kumpaankin sukupuoleen, mutta seksuaalista halua koen pelkästään naisia kohtaan. Seksi miehen kanssa jopa ällöttää nykyään, jo pelkkänä ajatuksenakin. Syliä ja läheisyyttä voisi silti edelleen miehen kanssa olla, jos voisin olla varma ettei se miehen puolelta johda seksuaaliseen tilanteeseen, koska en halua kiusata ketään.
Mulle siis ilmeisesti halaukset, syli, sylikkäin nukkuminen, silittäminen jne. ovat hyvin vähän seksiin liittyvää toimintaa. Olen oppinut olemaan koskematta ihmisiin, koska ymmärrän etteivät läheskään kaikki koe asiaa samalla tavalla. Etenkään parisuhteessa ollessa en juurikaan koske muihin, koska kumppani voi tulla helposti mustasukkaiseksi. Toisaalta kosketuksen tarpeestani johtuen tarvitsen naisen, joka tykkää koskea minuun, halata ja helliä myös ei-seksuaalisessa mielessä. Sellaisen naisen kanssa minulta ei tavallaan puutu mitään.
Taitaa olla niin, että tarpeet niin hellyyden kuin seksin suhteen vaihtelevat yksilöstä toiseen. Itselläni lienee keskimäärin suhteellisen iso tarve kumpaankin. Niin on myös kullallani, joten olen ollut onnekas löytäessäni hänet (vai hänkö löysi minut ...?).
Minullakin on ollut miessuhteita. Näin ajan päästä näkee samaan aikaan enemmän ja vähemmän. Enemmän sikäli, ettei ole enää noiden suhteiden sisällä ja että voi tarkastella ikään kuin ulkopuolelta. Vähemmän sikäli, että muisti tuppaa aina vääristämään tosiasioita kulloistenkin tarpeiden tai tavoitteiden mukaan.
Muistan, että salaa koin toisen osapuolen tyydyttämisen velvollisuudekseni pikemmin kuin joksikin, jota olisin himoinnut. Pyrin muuttamaan "haluani" aidoksi psyykkaamalla itseäni. Ei taida löytyä keinoa, jolla voisin selvittää onnistuinko tässä vai en. Omaa tietoisuutta kun on niin kovin helppo puijata.
En kaipaa mitään noista suhteista. Luulisin, että suurin syy siihen on se tosiasia, etten koskaan todella rakastanut kumppaneitani, vaikka toisin valehtelinkin niin itselleni kuin muille. Onko tämä seikka taas mitenkään sidoksissa sukupuoleen, en voi mitenkään tietää. Joskus houkuttaisi valita helppo vaihtoehto: ahaa, olenkin lesbo, siksi oli kuin oli.
Siinä vieressä häiritsee silti tämäkin tosiasia: En rakastanut noita miehiä ihmisinä, nykyistä kultaani (naista) rakastan. Entä jos nuo aiemmat suhteet olisivat olleet kaikki naisia ja yhtä rakkaudettomia! En siis voi tietää.
Hellyyden- tai seksintarve eivät kumpikaan ole sama kuin rakkaus - tietenkään! Joskus ne tuppaavat menemään silti vähän sekaisin. Rakkaudella on kuitenkin aina kohde, nuo tarpeet taas ovat ihmisessä vaikka tämä olisi ainoa lajinsa edustaja. Voi olla onnellinen, jos tuntee hellyyttä, himoa ja rakkautta yhtä ihmistä kohtaan, joka tuntee samoin takaisin.
Minulla ihan sama juttu, ihastun/rakastun kyllä, ja haluan olla lähellä mutta seksiä en halua, ajatus siitä jopa ahdistaa. Se pelottaa minua, pelkään etten koskaan saa ketään koska en suostu seksiin ja kukaan ei halua elää selibaatissa ja sitten minun olisi lopulta myönnyttävä seksiin vasten tahtoani että joku suostuisi olemaan kanssani.