Vilkaisin tänään ensikerran keskusteluita lestadiolaisuudesta ja sen mukanaan tuomista säännöistä.
Ihmiset taistelevat omantunnontuskissaan mm. ehkäisyasioiden kanssa. Kirjoituksista käy ilmi, niin sekä äidit, että isät äidit väsyvät, masentuvat, pohdiskelevat jatkuvasti pitäisikö sittenkin ehkäistä... mutta kun ei voi jne.
Ja kun yksi harkitsee "rikkomusta", nousee heti ympäriltä joku tuomitsemaan ja muistuttaa, eikö sinulla ole omatuntoa. Kohta olet syntinen rapajuoppo.
Itse en ikinä tekisi "ei toivottua" lasta.
En haluaisi lapselleni koskaan sitä, että isi ei nyt jaksa ja isi on nyt väsynyt ja isillä ei ole aikaa. Antakaa äidin nyt olla rauhassa.
Tee, lisänny, tottele, älä kyseenalaista tai ajattele itseäsi ja pala loppuun. "Se on jumalan tahto". Kuka sellaista jumalaa edes haluaa palvella? Valinta on VAPAA.
Tuntuu, että uskonnoissa on kyse sokeasta riitin jatkamisesta. Uskovaiseen perheeseen syntynyt lapsi kasvatetaan uskomaan ja vaikka hän aikuisena valitsisi toisin, olisi päätös silti vaikea (niin ihmisen mieli vain toimii).
Rikkovaa ja eroavaa yhteisö on heti valmis tuomitsemaan ja osoittamaan sormella. Kuulostaa pakkohallinnalta.
Ihmisen himot, tarpeet jne. ovat ihmisessä luonnostaan. Säilyttääksen lajinsa, ihminen on täytynyt aikanaan saada naimaan mahdollisimman paljon.
Jos joku ei omista kalenteria, niin voin kertoa, että elämme vuotta 2003. Ihminen kyllä säilyy lajina, eikä kenenkään tarvitse kokea elämäntehtäväkseen täyttää maailmaa.
Kotoa sain opin, että tee niinkuin tykkäät, kunhan et vahingoita muita.
Tiedän, että jumalaa ei ole. Käymme vaimoni kanssa työssä, lapsia hankimme ehkä kaksi. Harrastamme, tapaamme ystäviä ja pidämme itsestämme ja läheisistämme huolta.
Omatuntoni on puhdas tekemisistäni, sillä onhan minullakin moraali ja käsitys oikeasta ja väärästä. Kuoleman jälkeen minua ei ole, aivan kuten ennen syntymääni. Eikä se kovin ahdistavaa ollut ;=)
Perjantain jatkoa, minä lähden oluelle.
Ihmiset taistelevat omantunnontuskissaan mm. ehkäisyasioiden kanssa. Kirjoituksista käy ilmi, niin sekä äidit, että isät äidit väsyvät, masentuvat, pohdiskelevat jatkuvasti pitäisikö sittenkin ehkäistä... mutta kun ei voi jne.
Ja kun yksi harkitsee "rikkomusta", nousee heti ympäriltä joku tuomitsemaan ja muistuttaa, eikö sinulla ole omatuntoa. Kohta olet syntinen rapajuoppo.
Itse en ikinä tekisi "ei toivottua" lasta.
En haluaisi lapselleni koskaan sitä, että isi ei nyt jaksa ja isi on nyt väsynyt ja isillä ei ole aikaa. Antakaa äidin nyt olla rauhassa.
Tee, lisänny, tottele, älä kyseenalaista tai ajattele itseäsi ja pala loppuun. "Se on jumalan tahto". Kuka sellaista jumalaa edes haluaa palvella? Valinta on VAPAA.
Tuntuu, että uskonnoissa on kyse sokeasta riitin jatkamisesta. Uskovaiseen perheeseen syntynyt lapsi kasvatetaan uskomaan ja vaikka hän aikuisena valitsisi toisin, olisi päätös silti vaikea (niin ihmisen mieli vain toimii).
Rikkovaa ja eroavaa yhteisö on heti valmis tuomitsemaan ja osoittamaan sormella. Kuulostaa pakkohallinnalta.
Ihmisen himot, tarpeet jne. ovat ihmisessä luonnostaan. Säilyttääksen lajinsa, ihminen on täytynyt aikanaan saada naimaan mahdollisimman paljon.
Jos joku ei omista kalenteria, niin voin kertoa, että elämme vuotta 2003. Ihminen kyllä säilyy lajina, eikä kenenkään tarvitse kokea elämäntehtäväkseen täyttää maailmaa.
Kotoa sain opin, että tee niinkuin tykkäät, kunhan et vahingoita muita.
Tiedän, että jumalaa ei ole. Käymme vaimoni kanssa työssä, lapsia hankimme ehkä kaksi. Harrastamme, tapaamme ystäviä ja pidämme itsestämme ja läheisistämme huolta.
Omatuntoni on puhdas tekemisistäni, sillä onhan minullakin moraali ja käsitys oikeasta ja väärästä. Kuoleman jälkeen minua ei ole, aivan kuten ennen syntymääni. Eikä se kovin ahdistavaa ollut ;=)
Perjantain jatkoa, minä lähden oluelle.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Olipas kiva kirjoitus pitkästä aikaa. Tai sitten mun silmät on sattumalta poiminut niitä typerämpiä ja tyhjänpäiväisiä väittelyitä.