Kertokaahan kokeneemmat lapsettomalle. Hyvä ystäväni on raskaana, ja hänellä on alle 3-vuotias vilperttimuksu ennestään. Puoliso on viikot toisessa kaupungissa töissä, rahat tiukilla ja perheellä monta isoa päätöstä edessä (asunnonosto jne.) jotka stressaa. Kaverini on tämä toisen raskauden aikana ollut itkuinen ja väsynyt, vaikka eka raskaus sujui hyvin. Ei hän "masentuneelta" vaikuta, osaa olla iloinenkin eikä ole juuttunut kotiin, mutta joskus säästä keskustelukin menee selittämättömäksi itkuksi ja puhti on poissa.
Mitä voin tehdä kaverini hyväksi? Hän on kyllä neuvolassa purkanut sydäntään ja ilmeisesti saanutkin apua. Perheen pikkupoika on minulla hoidossa aina silloin tällöin, että äiti saa levätä. Mutta en oikein tiedä pitäisikö minun tyrkyttää apuani hanakammin, vai seuraako siitä äidille vain joku hölmö riittämättömyyden tunne?
En ole hyvä tällaisessa, mutta haluaisin auttaa, kun toinen on selvästi väsy. Uhmaikäisen kanssa tuntuu äidiltä ne hyvät hetket jäävän välistä kokonaan, kun aina joutuu olemaan se joka kieltää ja käskee. Kokeneempien vinkkejä, voinko jelpata perhettä jotenkin?
Mitä voin tehdä kaverini hyväksi? Hän on kyllä neuvolassa purkanut sydäntään ja ilmeisesti saanutkin apua. Perheen pikkupoika on minulla hoidossa aina silloin tällöin, että äiti saa levätä. Mutta en oikein tiedä pitäisikö minun tyrkyttää apuani hanakammin, vai seuraako siitä äidille vain joku hölmö riittämättömyyden tunne?
En ole hyvä tällaisessa, mutta haluaisin auttaa, kun toinen on selvästi väsy. Uhmaikäisen kanssa tuntuu äidiltä ne hyvät hetket jäävän välistä kokonaan, kun aina joutuu olemaan se joka kieltää ja käskee. Kokeneempien vinkkejä, voinko jelpata perhettä jotenkin?
Vastaukset 5
Vanhimmat
hormonit ja väsy toisen lapsen kanssa käy vaan voimille...etpä voi muuta tehdä kuin tehdä selväksi että esikoinen saa tulla luoksesi milloin vain hoitoon..voithan välillä keksiä itsekkin jonkun syyn miksi haluat lapsen vähäksi aikaa...riippuu tietty intresseistäsi mutta nyt kun joulukin lähestyy, menette ostoskeskukseen katsomaan joulupukkia, menette jäätelölle, katsomaan jonkun koiraa tm lemmikkiä, menet leikkipuistoon että sinä saat raitista ilmaa jne...ja kun isä on kotona, haet äitin kanssasi lenkille tai vaikka menette syömään jne..nimenomaan päivällä, koska luulet että he haluavat puolison kanssa olla kaksin kun napero menee nukkumaan ja sitten se tuntuu todelliselta vapaalta kun asiat tekee päivällä:)
tietty jos puoliso on viikot poissa ja menette viikonloppuna johonkin, niin saa aika hyvin perustella että nyt lähdet, oma mieheni on viikkoja pois ja kun hän tulee kotiin, ei tekisi mieli lägteä mihkään vaan olla perheen kesken..siis ei tekisi mieli lähteä ilman perhettä mihinkään..
Kolme vuotiaan kanssa odottaminen todellakin on raskasta jos vielä mies on paljon poissa.
Uhmaikä varmaankin painaa lasta ja kotityötkin pitäisi tehdä. Luulen ettei tuossa vaiheessa äiti loukkaannu jos tarjoat apuasi.
Avoimuus on mielestäni tärkeää tuossa vaiheessa. Odottavalla on paljon mielessään ja varmasti haluaa puhua pahasta olosta.
Onneksi meidän kolme vuotias rauhoittui heti raskauden loputtua. Lapsen kun pitää alkaa käyttäytyä että saa positiivista huomiota ja pitää olla esimerkkinä =)
Lainausmerkit ovat tainneet tehdä paluun. Niin hanakasti että kaikille tuttuihin kielikuviinkin laitetaan nykyään lainausmerkit, vaikkeivat ne tuo mitään lisäinformaatiota lukijalle.
Jos ystäväsi ei ole "masentunut" niin onko hän sitten oikeasti masentunut vai mitä tarkoitit tuolla?
Hienoa, että olet apuna ja välität ystävästäsi. Uskon, että hän sen myös tiedostaa. Me ihmiset olemme erilaisia ja tarpeemme ovat erilaisia, siksi kannattaakin odottaa eikä tyrkyttää apua vaikka itssestä joskus oma apu tuntuisi oikeinkin hyvältä, nimittäin kaikki eivät apua aina tarvitse tai halua vaikka huonosti meneekin ja heillä on siihen oikeus.
Jokainen taplaa tyylillään. Eri asia on tietenkin jos ystäväsi on oikeasti masentunut ja laiminlyö lapsiaan ja itseään; sen toki huomaa useampikin läheinen ja silloin on puututtava tilanteeseen.
josta kerrot, on sinunlaisesi ystävä. Hänelle on varmasti paljon apua siitä, että otat aina joskus lapsen hoitoosi ja juttelet hänen kanssaan.
Et voi kuitenkaan elää toisen ihmisen elämää. Hänellä on oikeus itkeä omat itkunsa. Se, mikä ei tapa, vahvistaa.
Sinä autat jo sillä, että olet olemassa.