Joskus täytyy kaivautua pohjamutaan
tai ainakin
mennä ruohonjuuritasolle,
ja luulen että ymmärrät mitä tarkoitan
Juuri niin
En tarkoita että kaikki täytyisi opetella
kantapään kautta ja että tuhannen epäonnistumisen jälkeen
angstin ylevöittämänä
naama ruvella ja otsassa oppineisuuden uurteet
voisi sanoa tahkonneensa jotain muutakin kuin juustoa
Huokaus
Otanpa vain tässä puheeksi kalakaverini
d'Arlanden ja Rozierin:
Ylhäältä näkee paremmin
Kirjallinen
sammakkoperspektiivini
on rintasi kämmentä vasten ja olkapään pyöreys
linnunlauluisessa kesäyössä
Kaikki sanat
mitkä ilmaisevat tunteita
joissa ihminen luulee kohoavansa
korkeammalle kuin onkaan
Niitä sanoja kirjoitan sammakkoperspektiivistä katsellen
d'Arlandes, Rozier ja minä
pallossamme purjehtien pilvien läpi
kuuntelen ruohonkorsien suhinaa
ja akilleen kantapään kätken paperikenkään
Rakkaani, katsopa kuinka kirkas
kuu tänä yönä on
lähes mahdotonta käsittää ettei sillä ole ollenkaan omaa valoa
se vain heijastaa aurinkoa
Niin ystäväni d'Arlandes, en tosiaan ymmärrä
mitä tarkoitat tällä kertaa
mutta muistelen kaukaisia öitä Cécilen kanssa
ja vaikka näet minun hymyilevän olen vähän katkera sinullekin
Työn vuoksi minun täytyi jättää hänet ja lähteä
Purjehdimme
kohti kaukaista mannerta
oppineisuus velvoittaa
ja miehen tehtävä on mitä mitä miehen on tehtävä
Katselemme haikeina alas maan päälle
Työnnän käteni syvälle multaan
ripottelen kirjaimia kasvoilleni
lue minua kuin avointa kirjaa
näe syvälle sydämeeni
Tahdon olla avoin
Tahdon olla löydettävissäsi
Voi sentään millaista peliä
kätkeydyt avoimuuteen, etkö häpeä
Kieli keskellä suuta
sanovat d'Arlandes ja Rozier
katsellessaan olkapääni yli avaruuteen
Varo pyörteileviä tuulia Äitiparta
Ja joskus
ehkä enemmän kieli poskessa
Pidä leukasi pystyssä
seiso selkä suorana
keksimääsi myrskyä vastaan
Aaltojen ryskyessä vesilasin reunoihin
olemme joutuneet suureen hätään
kuka auttaisi meitä laskeutumaan turvallisesti
kuka auttaisi meidät nousemaan tunne-elämysten mudasta
kaikista niistä tunteenpalvonnan ja todellisuuspakoilun hetteiköistä
joissa luulimme elämän olevan
Ja elämän kadotimme
Ah
Otetaako yhdet vielä
Otetaanko lisää korkeutta
Otetaanko kolme viivaa virtaa
Otetaanko
Lapaluiden alla
inhimillinen kaipaus
tai ainakin
mennä ruohonjuuritasolle,
ja luulen että ymmärrät mitä tarkoitan
Juuri niin
En tarkoita että kaikki täytyisi opetella
kantapään kautta ja että tuhannen epäonnistumisen jälkeen
angstin ylevöittämänä
naama ruvella ja otsassa oppineisuuden uurteet
voisi sanoa tahkonneensa jotain muutakin kuin juustoa
Huokaus
Otanpa vain tässä puheeksi kalakaverini
d'Arlanden ja Rozierin:
Ylhäältä näkee paremmin
Kirjallinen
sammakkoperspektiivini
on rintasi kämmentä vasten ja olkapään pyöreys
linnunlauluisessa kesäyössä
Kaikki sanat
mitkä ilmaisevat tunteita
joissa ihminen luulee kohoavansa
korkeammalle kuin onkaan
Niitä sanoja kirjoitan sammakkoperspektiivistä katsellen
d'Arlandes, Rozier ja minä
pallossamme purjehtien pilvien läpi
kuuntelen ruohonkorsien suhinaa
ja akilleen kantapään kätken paperikenkään
Rakkaani, katsopa kuinka kirkas
kuu tänä yönä on
lähes mahdotonta käsittää ettei sillä ole ollenkaan omaa valoa
se vain heijastaa aurinkoa
Niin ystäväni d'Arlandes, en tosiaan ymmärrä
mitä tarkoitat tällä kertaa
mutta muistelen kaukaisia öitä Cécilen kanssa
ja vaikka näet minun hymyilevän olen vähän katkera sinullekin
Työn vuoksi minun täytyi jättää hänet ja lähteä
Purjehdimme
kohti kaukaista mannerta
oppineisuus velvoittaa
ja miehen tehtävä on mitä mitä miehen on tehtävä
Katselemme haikeina alas maan päälle
Työnnän käteni syvälle multaan
ripottelen kirjaimia kasvoilleni
lue minua kuin avointa kirjaa
näe syvälle sydämeeni
Tahdon olla avoin
Tahdon olla löydettävissäsi
Voi sentään millaista peliä
kätkeydyt avoimuuteen, etkö häpeä
Kieli keskellä suuta
sanovat d'Arlandes ja Rozier
katsellessaan olkapääni yli avaruuteen
Varo pyörteileviä tuulia Äitiparta
Ja joskus
ehkä enemmän kieli poskessa
Pidä leukasi pystyssä
seiso selkä suorana
keksimääsi myrskyä vastaan
Aaltojen ryskyessä vesilasin reunoihin
olemme joutuneet suureen hätään
kuka auttaisi meitä laskeutumaan turvallisesti
kuka auttaisi meidät nousemaan tunne-elämysten mudasta
kaikista niistä tunteenpalvonnan ja todellisuuspakoilun hetteiköistä
joissa luulimme elämän olevan
Ja elämän kadotimme
Ah
Otetaako yhdet vielä
Otetaanko lisää korkeutta
Otetaanko kolme viivaa virtaa
Otetaanko
Lapaluiden alla
inhimillinen kaipaus
Vastaukset 7
Vanhimmat
että ei ole nyt aikaa perehtyä kokonaisuudessaan
tähän runoosi, kun tunnin päästä pitää lähteä jo
kyläreissulle. Tulee muutenkin kiirus, että ehdin
kahlaamaan minulle mieluisimmat runo täältä läpi.
Ja saunoakin pitäisi vielä ehtiä * huoks *
Kerrassaan upeaa tekstiä, mutta nappaan tähän sen
joka osui ja upposi ensimmäiseksi
' Otetaako yhdet vielä
Otetaanko lisää korkeutta
Otetaanko kolme viivaa virtaa
Otetaanko
Lapaluiden alla
inhimillinen kaipaus '
On Sinulla taito asetella nuo sanat ja lauseet
niin että lukija on aina yhtä ihmeissään.
Lukunautinnosta kiittää lintsi.
Hienoa ja hyvä että Sinultakin tänne
tulee...näihin pitäisi oikein syventyä
ja kulkea sanojen ehdoilla että tuntea
niiden matka omassa mielessään.
Rakkaus juuri siellä lapaluiden
tietämillä...kulkien kehon eri
pisteissä...Taiten Sinä
tämän teet ja yöhön saatat
- sieltäkö herätät...
Hyvät yöt...joka saapunee...
Elämän kadotuksen takia, tunteenpalvonnan ja todellisuudenpakoiluunko kolmeviivaa..ja..tässä lopussa on kauhukertomuksen aineksia..;))
P.s. Johtuu omasta duunista..:))
Tarkkis
Äitiparta, kuulehan
Sinä sotket nyt
linnut ja sammakot
Kaikki käsitteet
lainalaisuudet
Mikä pitää pallomme ilmassa
Keinutat venettä
niinsanoakseni
Minäkin olen kohta sekaisin
nurinperinpäin
ylösalaisin
ha, inaakkar
nedhy nonnel naja
Ylhältä alas
=)
tätä polveilevaa, tulvivaa sanojen virtaa runsaine sivujokineen. Jäätikkökö siellä sulaa? 8-)
Tällaista runoa kun lukee, ei voi olla ilman karttaa ja kompassia varma siitä, millaisessa maastossa liikkuu. Eksyin. Ja taisin tykätä siitä. Kukunor
Runo on yhteensattumien summa ja alkoi oikeastaan siitä kun pari päivää sitten erään viestin allekirjoitukseksi hetken mielijohteesta laitoin d'Arlanden ja Rozierin kaveri: poukkoileva Bonanza. Seuraavana päivänä eli eilen syntyneen runon inspiraatiosta kuuluukin sitten kiitos nimimerkille Ican.
Joten virallisesti tattista, Mys.
Kommenteissanne rakkaat runolliset ystävät ilahduttavaa oli ensinnäkin kun vähän epäilin runon pirstaloituvan rönsyilyssään niin että sitä olisi mahdoton hahmottaa yhtenä tekstinä, mutta palautteesta päättelen sen olleen mahdollista ja jopa tuottaneen jonkinlaista mielihyvää.
Lisäksi huomaan tai ainakin oletan jokaisen löytäneen tekstistä jotain mielestäni olennaista, ja en nyt viitsi poimia palautteistanne mitään erityistä enkä ryhtyä tulkitsemaan tulkintojanne. :)
Kiitos ystävällisestä palautteesta - vaikka kirpeätkin kommentit ovat toki tervetulleita ja erityisen miellyttävää on saada ilkeilemätöntä ja rakentavaa kritiikkiä, johon ei sisälly henkilökohtaista mollaamista jota myös palstalla silloin tällöin, ikävä kyllä, esiintyy.
Mutta asiaa tuntemattomille kaksi vanhempaa runoa poimintoina d'Arlandes-sarjasta.
Voikaa hyvin!
ROZIER JA D'ARLANDES PARIISIN YLÄPUOLELLA
(14 11 06)
Mutta Rozier, tiedätkö,
mitä tapahtui ankalle, kukolle ja lampaalle?
Maailman ensimmäiset aeronautit
brasilialaisen Bartolomeu Lourenco de Gusmäon
uhmatessa painovoiman siteitä
Tiedänhän toki, rakas ystäväni Francois Laurent d'Arlandes,
lennon jälkeen ne tulivat eläimiksi jälleen
Rozier, katsopa alas, kuinka pieniltä
näyttävät ihmiset tuolla,
vääristyvätkö mittasuhteet vai alammeko
vasta taivaasta
nähdä asiat oikeassa valossa?
Niin ystäväni d'Arlandes, näin korkealla
uskallamme toki puhua
kun sanamme eivät kiiri ihmisten korviin:
kuningas ja kuningatarkin ovat kuin muurahaisia
Hohoo, ystäväni Rozier, täältä katsottuna
kuningasparin vaateloisto kutistuu heidän iholleen
enkä erottaisi valtiaitamme kansanjoukosta
elleivät he seisoisi niin erillään muista
d'Arlandes, minusta melkein tuntuu
kuin olisimme ankkoja, kukkoja ja lampaita,
kuka milläkin paikalla!
Henkivartiostokaartin sapeleista valo välkkyy
Malta mielesi, Rozier,
sanasi ovat kohta sekapäiset
Niin, ystäväni d'Arlandes, niinpä niin:
Nyt meille hetken aikaa hurrataan
kuin kuninkaallisille, vaan kerran portugalilainen pelto
sulkee syliinsä meidätkin
copy paste:
> Ilmapallolla teki ensimmäisenä kokeiluja brasilialainen Bartolomeu Lourenço de Gusmão Portugalissa 1709. Ensimmäiselle kuumailmapallolennolle lähetettiin ankka, kukko ja lammas, koska kukaan ei tiennyt selviäisikö ihminen moisesta.
Ensimmäisen miehitetyn lennon kuumailmapallolla tekivät 21.11.1783 ranskalaiset Jean-François Pilâtre de Rozier (1756–85) ja François Laurent d'Arlandes (1742–1809). Pallon olivat rakentaneet paperista ja palttinasta ranskalaisveljekset Joseph ja Étienne Montgolfier.
Ranskan kuningaspari sekä tuhannet katsojat seurasivat, kuinka kaksi ensimmäistä aeronauttia nousi ilmaan ja lensi Pariisin yli. Heidän lentonsa kesti noin 20 minuuttia ja päättyi pellolle Pariisin ulkopuolelle. <
käpylehmiä
(12 04. 07)
Minä haluaisin jälleen leikkiä käpylehmillä ja kaarnalaivoilla, Rozier,
kuuletko, kuka meidät on pakottanut lentämään?
Sankaruus on raskasta, edustustehtävät ja velvollisuudet väsyttäviä.
Ne uuvuttavat minut loppuun.
"Hmmm..."
Saisinpa olla lapsi jälleen!
Laskisin kaarnaveneet aalloille, muurahaisilla lastatut.
Illan tullen tuntisin ehkä syyllisyyttä
pelätessäni niiden hukkuneen,
ja aamulla
rientäisin uusiin leikkeihin.
Hymyilyttää kun muistelen lapsuuden aikaa.
Käydessäni äidin ja isän kanssa Pariisissa
ensi kertaa,
tarrauduin hameenhelmaan kiinni, pelkäsin ajoneuvojen paljoutta.
Muistan kuinka ihmisten taukoamaton, kiireinen puheensorina
kuulosti kuin oudon, irti riistäytyneen petoeläimen
murinalta... Rozier?
"Hmmmm... Hmmmm..."
Muisteletko sinä koskaan lapsuuden päiviä, ystäväni Rozier,
kaipaatko mennyttä viattomuutta?
"Hmmmmmm..."
Mitä pirskattia hymistelet, kissako kielesi vei,
sano jo jotain Pilatre de Rozier!
"Katselen naisia rannalla, D'Arlandes,
Aimée ja Cécile, siskokset kulkevat tuolla, minusta näyttää kuin
olisivat juuri vilkuttaneet meille."
Wau, niinkö on Rozier? Anna äkkiä kaukoputki tänne.
... kirjoitin tässä taannoin jossakin hiekkalaatikossa:
”Kyllähän juttu on niin, että minun mielestäni tämä äitiparta on Pariisin yllä kuumailmapallolla liikuskeleva Taiteilija, joka alhaalla kaupungin bulevardeilla kulkevien älykkyysosamääriä hiirenhienosti hipaisten kiitää yläluokkaisesti kaikoten horisonttiin... ja punainen kuumailmapallo pasahtaa juuri oikealla hetkellä hujauttaen ajatukset tuulten puhureihin...”
-
Kiitän Taiteilijaa näistä kuumailmapallojutuista, jotka hujauttavat mieleni ajatukset tuulten puhureihin. Kyllähän ne muutkin mietteesi ovat ominaislaatuisiaan,
vaan eritoten juuri nämä.
Kiitos lukuelämyksistä !