Olemme miettineet koiran hankintaa jo kauan ja tulleet siihen tulokseen, että meidän perheeseen olisi koira tulossa. Ongelmana on vain, että mikä rotu. Olemme käyneet monia rotuja läpi ja saaneet suosituksia tutuilta (suvussamme on paljon koiraihmisiä.) Eli perheeseemme kuuluu 2 aikuista ja kaksi 14-vuotiasta lasta. Asumme rauhallisella paikalla, isossa omakotitalossa, jossa on iso piha. Täällä on paljon lenkkimaastoja on metsää ja erilaisia polkuja. Myös koirapuisto on lähellä. Meillä olisi melko paljon aikaa koiralle, ja se saisikin matkustaa mukanamme, eli olisi kiva jos se olisi sopeutuvainen uusiin ympäristöihin. Yksin kotona se joutuisi olemaan arkipäivisin n. 4-6 tuntia. Olemme liikunnallisia ja se saisi joka päivä hyvin lenkkeilyä. Haluaisimme pienen tai ainakin pienehkön koiran, mieluisten alle 45cm. Turkilla ei ole niin väliä, mutta mieluiten helppohoitoinen, kyllä vaativammankin turkin kanssa pystymme elämään. Mieluiten ei trimmattava, mutta ei haittaa vaikka pitäisikin trimmata, voihan sen taidon opetella sitten itsekkin. Haluaisimme, ettei koirasta lähde aivan hirveästi karvaa. Koira olisi meille ensimmäinen koira, joten sen pitäisi olla helppo kouluttaa, eikä mielellään kovin haukkuherkkä, mutta kyllä sekin on sitten koulutettavissa pois. Mikään noista ei ole ihan välttämätön kriteeri ja voimme joustaakin :)
Olemme miettineet mm. cockerspanielia, amerikan cockerspanielia, shetlanninlammaskoiraa, bichon-rotuja ja coton de tulearia. Sopisikohan mikään noista meille ? Ja rotuehdotukset ovat lämpimästi tervetulleita.
-Kiitos todella paljon vastauksista jo etukäteen.
Olemme miettineet mm. cockerspanielia, amerikan cockerspanielia, shetlanninlammaskoiraa, bichon-rotuja ja coton de tulearia. Sopisikohan mikään noista meille ? Ja rotuehdotukset ovat lämpimästi tervetulleita.
-Kiitos todella paljon vastauksista jo etukäteen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Hmmm; Olen sitä mieltä, että nämä teidän sukulais-koiraihmiset varmaankin osaavat valita teille parhaiten sopivan rodun, koska tuntevat teidät myös luonteenne ja toivottavasti tuntevat koirarotujakin.
Ei täällä kukaan vieras ihminen pysty suosittelemaan teille sopivaa rotua, tuntematta teitä, tai noilla perusteilla, mitä tuossa luettelit.
Lähtekää siitä, että mietittä,MIKSI haluatte hankkia koiran, mitä sen kanssa harrastaisitte yms.
Kannattee myös tuumata, että minkätyyppisestä touhusta teidän väki ja etenkin nuoriso tykkää. Jos mielellään harrastaisivat enemmältikin oikeita koirajuttuja (toko, agility, käyttökoirajutut, etsintä um) niin nuo seurakoiriksi jalostetut pienet leikkikoirat (coton de tulear, bichon frise ym) ovat kyllä out. Voihan niillä tietty näyttelyitä, mutta ei juuri muuta. Niin no kävelyttää narunnokassa.. Jos kerta koiraa ottamassa, ja perheen nuoretkin asiasta innoissaan, niin ottakee vähän koiramaisempi. Amerikan kokkeri tai spanielit ei huono, mutta ne piiiitkät korvat, helpolla tulee niistä hankaluuksia. Jos on kerran lähinnä sisäkoira, suositan karkeakarvaista trimmattavaa tai aluskarvatonta, huomattavasti helpompi hoitaa ja jättää vähemmän sotkua jälkeensä.
Tätä pitää vielä tuumata, ennenkuin uskaltaa suosittaa mitään tiettyä. Ja omistajien ihmislaji sitten: enämpi urheilullisia ja erähenkisiä vai vähempi? Nuoriso reipasta ulkoiluhenkistä vai ehkä tietsikka nörttejä?-) Niin ja eihän ne kai pienenä irtokoiria pelänny, tai hiiriä niinkui jotkut. Tai aikuiset samoin. Semmoisesta arasta ihmistyypistä tulee helpolla ongelmakoiran omistajia. Eivät jotkut mitään kuria saa.
Miten niin bichoneita ja muita seurakoiria ei voisi muussa käyttää kuin näyttelyissä?
Omassa tokoryhmässäni löyty bichoni ja pärjää kyllä hyvin muiden joukossa. Tarkoituksena ei kuitenkaan line tähdätä tottelevaisuusvalioksi tms, vaan puhdas hauskanpitäminen ja yhteisenkielen kehittäminen.. Eikö tämä ole yhtä tärkeää bichonille kuin vaikkapa saksanpaimenkoirallekkin? Ja varmasti cotoneita ja bichoneita löytyy myös agilitysriveistä.
Kyllä melkeinpä koiran kuin koiran kanssa saa harrastaa harrastuksesta riippumatta.
minusta teillä oli hyvin realistisia rotuja mietittynä. Cokkerit taitaa olla nykyään aika sairaita rotuja ja turkin puolesta teille noista näyttäisi parhaiten sopivan se tai shettis. Bichonit ja tulearit taitavat sitten tarvita jo hieman enemmän turkin hoitoa, joksikin kyllä shettiksessäkin harjaamista riittää. :-)
Eli itse noista vaihtoehdoista teidän antamien toivomusten perusteella suosittelisin shettistä.
Seropi on terveempi, älykkäämpi ja halvempi kuin muut rotukoirat. Suosittelen seropia!!
Milläs todistat väittämäsi Taitaa olla juu halvempi, mutta terveempo ja älykkäämpi?
Ota seropi jos haluat persoonallisen, vähän halvemman koiran.
Ota rotukoira, jos haluat tietää aika tarkkaan minkälainen koiruus sieltä tulee, ulkonäöltään ja luonteeltaan.
ettäs silleesti sitten
kerro miten niin? onko asia tieteellisesti todistettu? joihinki mopseihin tms ylijalostettuihin rotuihin tämä voi pitää paikkansa, mutta on olemassa myös alkukantaisia koirarotuja, joilla terveys on huppuluokkaa!
miten tiedät mitä rotuja seropissasi on, ja näin ollen miten tiedät millaisille sairauksille se on perinnöllinen?
minulla on ollut kaksi pystykorvasekoitusta, ja molemmat ovat sairastaneet epilepsiaa. epilepsia kun tunnetusti on pystykorvaistenrotujen haittana. eli kaikki rippuu rodusta/roduista mitä koirassa on.
miten ihmiset oikein jaksaa pitää kiinni näistä vanhentuneista käsitteistä.
http://www.koiranjalostus.fi/sekarotu.html
Miten ihmiset eivät opi hankkimaan tietoa?
Seropia emme haluaisi, juuri siksi, että haluamme tietää millainen koira sieltä tulee. :)
Sheltti olisi loistava, mutta ongelmana on se, että haluamme koiran josta ei lähde niin paljon karvaa ja siksi niitä bichon-rotuja olemme miettineet. Sheltti muuten kaikilta ominaisuuksiltaan olisi aivan loistava :) Eli osaisitteko kertoa lähteekä siitä niin paljon karvaa tai hilseileekö paljon.
-kiitos
Seropia emme haluaisi juuri siksi, että haluaisimme tietää millainen koira sieltä tulee :)
Sheltti olisi aivan loistava kaikilta ominaisuuksiltaan, mutta haluaisimme koiran josta ei lähde paljoa karvaa, ja juuri siksi olemme niitä bichon-rotuja miettineet. Eli osaisiko joku viisaampi sanoa lähteekö sheltistä paljoa karvaa tai hilseileekö paljon ?
-kiitos
sheltiltä lähtee paljon karvaa, vaikka sen turkki onkin aika helppo hoitoinen.
että siinä mielessä mikäli karvat kauhistuttavat, suosittelen joko bichonia tai cotonia :)
Yksi mistä on lähes kaikkeen on kansalliskoiramme Suomenpystykorva. Miksauksena tai puhtaana.
Haukkuherkkä, mutta opetettavissa pois. Oppii mitä vain kunhan opettaa(huvi&hyöty). Seurallinen vaikka vieraita arastelee(saattaa jopa purra). Liikunnallinen, niin paljon jaksaa juosta kuin tekin. Riistavietti on kova, ja sitä näyttäisi olevan mahdotonta saada pois tai kunnolla hillittyä edes. Mutta jos metsästää tai haluaa alkaa niin valinta hyvä. Piha olisi hyvä olla aidattu, sillä seikkailijaluonne ja saa ettiä ympäri kylänraittia. Karvaa ei ensimmäisen karvanlähdön jälkeen juuri lähde. Luonne on sellainen sympaattinen juntti. Joten koulutus vaatii päättäväsyyttä.
Ja ennenkaikkea: rotu on terve puhtaanakin.
suomenlapinkoira ja karvaa siitä lähtee välillä pöllyten,mutta terveet rodut kumpikin.Porokoiralla lyhyt turkki ja käyppä katsomassa tuolta.
http://www.koirat.com/rotu.phtml?id=158
Siitä sheltin karvan lähdöstä haluaisin tietää, että onko sillä ne normaalit karvanlähdöt vai lähteekö karvaa jatkuvasti ? Myös muuta ja omakohtaisia kokemuksia shelteistä voi laittaa.
Tietty rotuehdotukset ovat tervetulleita :)
-kiitos
Hei vaan!
Varmasti parempia vastauksia sheltti-kysymyksiisi saat ko rotuun perehtyneiltä ihmisiltä. Käyppä siis rodun sivuilta katsomassa onko jotakin foorumia tai soita pentuneuvojalle. Käsittääkseni sheltti sopii hienosti ensimmäiseksi koiraksi, iloinen, kestävä ja kompaktin kokoinen. Karvaa lähtee mutta pitkäkarvaisilla roduilla pysyy paremmin "kiinni" eikä varise kuten lyhytkarvaisilla, saa siis harjaamalla talteen. Onnea koiran etsintään =>
niin tutki trimmattavia rotuja. :)
ja yksi vaihtoehto on aina aikuinen koira josta tietää heti millainen on luonteeltaan ja sopiiko itselle. Eri rotuyhdistyksillä on etsitään kotia palsta myös. Toiminnallisia olette ja jos olette vielä jämptejä luonteeltanne voi täältäkin löytyä hyvä pikkukoira. Jaksaa lenkkeillä ja touhuta.
http://www.foxterrier.fi/paasivu.htm
Pitkäkarvaisenkaan turkki ei ole mitenkään mahdoton, lyhytkarvaisen on helpoin.
Silkkiterrieri. Silkkiterrieri on miellyttämisenhaluinen ja helppo kouluttaa. Luonteeltaan se on vilkas ja ystävällinen. Silkkiterrieri seuraa omistajaansa koko ajan. On olemassa sanonta, "kun sinulla on silkkiterrieri, et ole koskaan yksin".
Silkkiterrieri ei tarvitse välttämättä pitkiä lenkkejä, mutta jaksaa kuitenkin liikkua paljon. Silkillä ei ole aluskarvaa, joten kylmällä ilmalla se tarvitsee takin päälle. Se pysyy omistajansa läheisyydessä, tällä rodulla ei ole taipumusta karkaamiseen.
Silkkiterrierin kanssa voi harrastaa agilityä ja tokoa. Se viihtyy kuitenkin erinomaisesti myös pelkkänä kotikoirana ilman harrastuksia, koska sen alkuperäinenkin käyttötarkoitus oli seurakoirana oleminen. Silkkiterrieri sopii kaikenikäisten lemmikiksi, niin lapsiperheisiin kuin vanhuksillekin.
Turkki kammataan päivittäin. Pesu kerran viikossa. Turkista ei irtoa karvaa. Silkkiterrieri ei haise koiralle, ei edes märkänä.
Silkkiterrieri on terve ja pitkäikäinen rotu, jolla ei ole perinnöllisiä sairauksia.
Italianvinttikoira. Se on uskollinen ja herkkä pieni vinttikoira. Italiaano on helppo kouluttaa, joten se sopii hyvin ensimmäiseksi koiraksi. Turkki on erittäin helppohoitoinen. Se pyyhitään tarvittaessa sametin palasella. Turkista ei irtoa karvaa.
Italianvinttikoira ei vaadi välttämättä paljoa liikuntaa, mutta vinttikoirana se toki jaksaa ja liikkuu mielellään paljon. Kylmällä säällä ulkoillessa se tarvitsee vaatteet päälle. Italianvinttikoira on hiljainen rotu, se ei häiritse naapureita, ja sopiikin erinomaisesti myös kerrostaloon.
Italianvinttikoira on melko terve rotu. Rodulla esiintyy epilepsiaa ja silmäongelmia. Nämä ovat kuitenkin harvinaisia ongelmia. Suurin terveysongelma ovat pitkät ja ohuet jalat, jotka katkeavat helposti. Sallitut värit ovat kerma, harmaa, sininen, musta ja punainen.
Pomeranian. Pomeranian on pieni ja älykäs koira. Pomeranian kuuluu maailman yleisimpiin koirarotuihin, mutta Suomessa se on melko harvinainen. Luonteeltaan se on vilkas ja ystävällinen. Pommi kiintyy omistajaansa erittäin syvästi ja haluaa olla aina mukana omistajansa puuhissa.
Pomeranian on miellyttämisenhaluinen ja helppo kouluttaa. Pienen kokonsa ja sopeutuvaisen luonteensa vuoksi pommi on helppo ottaa mukaan joka paikkaan.
Pomeranian ei vaadi paljoa liikuntaa, mutta jaksaa kuitenkin liikkua pitkätkin lenkit. Pomeranian pysyy kotipihassa ja omistajansa lähellä, sillä ei ole taipumusta lähteä omille teilleen. Pommin kanssa voi harrastaa agilityä ja tokoa.
Näyttävä ja tuuhea karvapeite on helppohoitoisempi kuin luulisi. Se harjataan pari kertaa viikossa. 2-3 kertaa kuukaudessa turkki harjataan hieman kosteana vastakarvaan kerroksittain, jolloin turkista tulee pöyheä ja ilmava. 2 kertaa vuodessa turkki trimmataan saksilla leikkaamalla pallomaisen pyöreäksi.
Näyttelyissä pommit menestyvät hyvin. Pomeranian on yksi varmimmista ryhmäsijoittujista ja rodun edustajat ovat saavuttaneet lukuisia Best In Show-voittoja.
Värivaihtoehtoja on paljon. Yleisimmät värit ovat musta, punainen, ruskea, valkoinen ja sudenharmaa. Pomeranian on melko terve rotu. Rodulla esiintyy polvilumpioluksaatiota.
Kettuterrierit on hauskoja toimeliaita koiria ja leikkisiä.
Helppo kouluttaa kun on osallistuva rotu ja motivoituu helpolla. Rodussa tokovaliokin ja agilityvalio. Itsestä kiinni miten pitkälle haluaa mennä.
Riittää kun osaa perusteet eli se mikä kielletään niin kielletään ja motivoidaan koiraa hyvään pehmeä nykyaikainen koulutus sopii vaelluksille retkille helppo ottaa mukaan ja sopeutuu hyvin..ei hauku ja on iloinen avoin kiltti luonne.
Vapaanaoloon kannattaa opettaa pienestä ja pysyy hyvin. Ja toisiin koiriin opettaa jo pennusta meillä mennyt hyvin laumoissakin ja koirapuistoissa. (mutta aina katsottu tasapainoiset samankokoiset hyvät kaverit)