Miessukupuolen edustajana on kurjaa huomata olevansa vain sivustakatsoja kaikenlaisten ¨keskivertojen¨ ja ¨machojen¨ rivistössä, vaikka väittäisin että niin naiset kuin miehetkin voivat joskus kokea olevansa ¨ikisinkkuja.¨
Muutama tuttu edustaa kyllä vastakkaista sukupuolta, mutta koskaan en ole seurustellut kenenkään kanssa.
Kokemukseni rakkaus/seurustelujutuista on vain antanut kuvan, että olisin helposti rakastava mutten rakastettava. Tämä kylläkin on varsin yleistävä näkökohta, vaikka tunnetasolla onkin vallinnut perinteinen katkeruus siitä, ¨ettei kelpaa kenellekään.¨
Yksinäisenä sutena ja oman tien kulkijana (en juurikaan pyöri minkäänlaisissa kaveriporukoissa, lähinnä siksi että olen kovin hiljainen enkä useinkaan ajattele samoin kuin muut) olin ehkä höhlä kiintyessäni noin vuosi sitten yhteen tyttöön, jolle en yksinkertaisesti ollut ¨pelkkää ilmaa.¨ Häneltä sain heijastusta olemassaolooni kouluyhteisössä, kun hän jutteli minulle siitäkin huolimatta, että useimmiten olen isoissa porukoissa kuin mikäkin tuppisuu. Hän oli kuitenkin arjessani läsnä ihan vain kaverimielessä, mikä selvisi minulle kun en lopulta saanutkaan tunteilleni vastausta. Kuitenkin sanoisin, että jos jokainen meistä huomioisi myös yksin jäävät hänen tavalla, olisi maailma parempi paikka elää.
Nuorenamiehenä olen ehkä liiankin ¨viaton, kiltti ja lojaali,¨ jotta arvoni parisuhdemarkkinoilla olisi edes ¨keskivertoinen¨ (ne jotka paremmin tuntevat Suomen ryyppy- ja tappokulttuuria määritelkööt paremmin ¨keskivertonuoren¨). Yhä useammin edellytetään ¨machoutta,¨ eli toisin sanoen pitäisi elää kokonaisuutta ajatellen epäterveellisemmin, olla lihaksikas ja suuria riskejä ottava prätkä- ja kitarasankari. Tytöistäkin osa on ottanut ja ottamassa itselleen tällaista vastaavan ¨rajumman¨ roolin saadakseen enemmän arvostusta.
Kärjistäen: Jotta siis olisit sukupuolesta riippumatta suosittu, on sinun omistauduttava kaikenlaisiin eläimellistä riehuntaa puolustaviin uskomuksiin ja yleistyksiin, joilla ei järjellä ajatellen ole pienintäkään yhteyttä todellisuuteen.
Kommentit ovat tervetulleita... Niin typerät homottelut kuin asialliset mielipiteetkin.
Muutama tuttu edustaa kyllä vastakkaista sukupuolta, mutta koskaan en ole seurustellut kenenkään kanssa.
Kokemukseni rakkaus/seurustelujutuista on vain antanut kuvan, että olisin helposti rakastava mutten rakastettava. Tämä kylläkin on varsin yleistävä näkökohta, vaikka tunnetasolla onkin vallinnut perinteinen katkeruus siitä, ¨ettei kelpaa kenellekään.¨
Yksinäisenä sutena ja oman tien kulkijana (en juurikaan pyöri minkäänlaisissa kaveriporukoissa, lähinnä siksi että olen kovin hiljainen enkä useinkaan ajattele samoin kuin muut) olin ehkä höhlä kiintyessäni noin vuosi sitten yhteen tyttöön, jolle en yksinkertaisesti ollut ¨pelkkää ilmaa.¨ Häneltä sain heijastusta olemassaolooni kouluyhteisössä, kun hän jutteli minulle siitäkin huolimatta, että useimmiten olen isoissa porukoissa kuin mikäkin tuppisuu. Hän oli kuitenkin arjessani läsnä ihan vain kaverimielessä, mikä selvisi minulle kun en lopulta saanutkaan tunteilleni vastausta. Kuitenkin sanoisin, että jos jokainen meistä huomioisi myös yksin jäävät hänen tavalla, olisi maailma parempi paikka elää.
Nuorenamiehenä olen ehkä liiankin ¨viaton, kiltti ja lojaali,¨ jotta arvoni parisuhdemarkkinoilla olisi edes ¨keskivertoinen¨ (ne jotka paremmin tuntevat Suomen ryyppy- ja tappokulttuuria määritelkööt paremmin ¨keskivertonuoren¨). Yhä useammin edellytetään ¨machoutta,¨ eli toisin sanoen pitäisi elää kokonaisuutta ajatellen epäterveellisemmin, olla lihaksikas ja suuria riskejä ottava prätkä- ja kitarasankari. Tytöistäkin osa on ottanut ja ottamassa itselleen tällaista vastaavan ¨rajumman¨ roolin saadakseen enemmän arvostusta.
Kärjistäen: Jotta siis olisit sukupuolesta riippumatta suosittu, on sinun omistauduttava kaikenlaisiin eläimellistä riehuntaa puolustaviin uskomuksiin ja yleistyksiin, joilla ei järjellä ajatellen ole pienintäkään yhteyttä todellisuuteen.
Kommentit ovat tervetulleita... Niin typerät homottelut kuin asialliset mielipiteetkin.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Kun olin sinun ikäisesi pidin itseäni ikisinkkuna. Siitä pari vuotta myöhemmin löysin upean tytön ja nyt me rakastetaan toisiamme. Eikä minulla ollut kaverin kaveria vuosiin. Ei ketään. Älä siis luovuta.
Mitä korkeammalla rima on, sitä suurempi on pudotus. Näillä "machoilla" ym. on rima niin korkealla, että se pudotus koituu heidän kohtalokseen. Elä päivä kerrallaan ja pidä rima alhaalla, niin ei ole mitään menetettävää, ja voit kuolla onnellisempana.
On todella epätodennäköistä että tulet olemaan joku ikisinkku. Ja mitä niihin mallimiehiin tulee... Todennäköistä on, et niistä machomiehistä tulee pahimpia häviäjiä(liian monesti nähty), jättävät jälkeensä yksinhuoltajia ja muutenkin ovat pudonneet "kelkasta" täysin alle kolmekymppisinä: Kuka nainen oikeesti katselee pidemmän päälle miestä joka ei kasva aikuiseks?
Sit kun alat seurustelee, niin uskalla sanoa mitä ajattelet. Se ei suhdetta kaada, vaan se et sanoo jotain mitä ei oikeesti tarkoita(machomiehet!) tai sitten se jos ei saa sanottua...
Tiedän tunteen ikisinkkuudesta. Kun olin sinun iässäsi, se tuntui erityisen pahalta. Edelleen parikymppisenä aavistuksen pahalta...
Kuitenkin olen nähnyt monia esimerkkejä siitä, kuinka ne – kärjistetysti ilmaisten – epäsuositut yksinäiset sudet ja liian kiltit ja turvalliset ihmiset löytävät vierelleen jonkun. Se on tapahtunut usein verrattain myöhäisellä iällä, mutta olen nähnyt näitä tapauksia, joissa ensimmäinen suhde kestää ja kestää ja kestää... Koska hyvää on kannattanut odottaa.
On totta, että ympäröivistä ihmisistä suuri osa edustaa sitä kovaksi keitettyä kategoriaa, joka vaikuttaa vetäisevät itselleen seuraa ja ihailua missä ikinä liikkuvatkaan. Ja heidän isot egonsa jättävät varjoonsa kaikki ne viattomat, kiltit ja lojaalit ihmiset. Epäilen, ettet kuitenkaan tule olemaan ikuisesti sinkku. Ala-asteen opettajalta mieleeni jäi sentään yksi arvokas opetus, jota kerrottaessa täydensi havainnollistava esimerkki, jonka jätän kirjoittamatta. Tarinan ydin oli kuitenkin se, että jokaiselle on olemassa joku. Sen löytyminen voi viedä kauemmin kuin näillä macho-ihmisillä, mutta se on todennäköisesti odottamisen arvoista. Etkä tosiaan putoa niin korkealta kuin machot.
Naissukupuolen edustajana voin myös todeta, että tunnen lukemattomia naisia, jotka nimenomaan odottavat sitä kaltaistasi kilttiä ja viatonta miestä vierelleen. Yhteistä saattaa toki olla se, että usein hekin kokevat olevansa tuomittuja ikisinkkuuteen eivätkä ehkä ole niitä kaikkein ulospäinsuuntautuneimpia tai helpoimmin löydettäviä.
Ajoittain on varmasti hetkiä, jolloin tuntuu, kuin se oma vuoro ei tulisi koskaan. Uskon kuitenkin, että sellainen tulee - myös sinulle.
törmänny iteki tohon samaan ilmiöön et machot pelimiehet saa naisen parilla sokerisella lauseella, mut toisaalta ne naiset on useimmiten niitä ihqdaa panopupuja jotka sitte huutaa parisuhdeongelmistaan puhelimeen ihan missä vaan. ite tässä kans odottelee sitä lämmintä sielunkumppania vierelleen kaikkiin yhdessäolon muotoihin, mutta ei se helppoa ole kun muu ympäristö vertailee samalla munan pituuksia ja panemiensa muijien määrää.
me ollaan romantikkoja joita ohjaa muukin kuin jalkoväli, harmi vaan että toisen samanlaisen löytäminen on niin vaikeeta
Nykypäivänä, jolloin parisuhteissakin nähtävästi ajatellaan jokaisen yksilön olevan kertakäyttötuote, ovat romantikot tästä näkökohdasta ajatellen ¨tehottomia ja hitaasti lämpeneviä tuotteita.¨ Kuitenkin me tiedämme sen, että juuri irtosuhteista puuttuva inhimillisyys on jotain sellaista, mitä usein ¨pahikseenkin¨ rakastunut nainen yleensä kaipaa kumppaniltaan. Ja sitten taas ns. ¨aidosti luotettavia¨ kumppaniehdokkaita pitäisi etsiä vuosikausiakin jostain massan kätköistä, mikä taas on markkina-ajattelun mukaan ¨tehotonta.¨ Me romantikot kuitenkin etsimme suhdetta, jossa molemmat osapuolet ovat aidosti läsnä toistensa tunteissa, ja johon ei ¨kaupallisuus¨ liity mitenkään. Voi olla, että ¨kilttejä tyttöjä¨ on enemmän kuin ¨kilttejä poikia,¨ tai sitten ¨kiltit pojat¨ eivät sukupuoleensa asetettujen normien alistamina uskalla näyttäytyä yhtä helposti.
Sitä on kai jotenkin kummallinen, kun ei ole kuin muut nuoret eli ryyppää ja biletä viikonloppuisin, ja kun on jo nuorena miehenä halukas sitoutumaan eikä pidä seurustelua vain hauskanpitona. En voi tarjota jännittävää suhdetta, mutta voin olla turvallinen ja luotettava kumppani, joka pitäisi itseään ikionnellisena saadessaan herätä aamuisin rakkaansa vierestä. Ehkä tämä rauhallinen ja värittömän tylsä luonteeni maksaa joskus myöhemmällä iällä takaisin, ellen sitten ole siinä vaiheessa jo katkerena ehtinyt eristäytyä ja tyytyä yksinäisyyteen.
Jos jostain löytäisin sopivan fiksun, mukavan, rauhallisen ja ennen kaikkea aidon tytön, joka minusta pitäisi tällaisenaan, pitelisin hänestä kaksin käsin kiinni näin kuvainnollisesti sanoen.
On se niin kummallista, että nurinkurinen arvomaailmamme pakottaa elämään epäterveellisesti. Nuorena kun olisi mielekäänpää sitotua kuin ajatella alapäillään. Sydäntäni lähimpänä on luottamus ja yhteinen ilo, jota tänä päivänä polkevat raskas työelämä virikkeineen, joiden yltiöpäinen hakeminen ja tarjoaminen kuormittaa parisuhteidenkin kestävyyttä. Jokainen päivä ei ole ruusuilla tanssimista, ja välillä syntyy riitojakin, mutta parhaimmillaan juuri ne tekevät onnellisesta suhteesta niin onnellisen kuin se onkin.
Harmi vain, että kiireisen ¨jännitystä¨ arvostavan kulttuurin ja elämäntapamme ansiosta ei kunnon sitoutumiseen enää löydy aikaa, eikä aina edes halua.
Epäinhimillisen tietoyhteiskuntamme normit ovat jo pilanneet lähes kokonaan romantiikan, jolloin välittämisen puutteen sekä psykiatrisen hoidon resurssileikkausten seurauksena pahoin voivat miehet ammuskelevat kouluissa, jolloin yhteiskunnastamme tulee turvaton, lohtua antamaton takapajula.
Kuka kannattaisi ehdotusta, että unohtaisimme tänä jouluna kokonaan kaupallisuuden ja ajattelisimme ystävyyden, koko ihmiskuntamme hyvinvoinnin keskeisimmän voimavaran puolesta?
Voi voi ja vielä kerran voi...
Odotellaan sitä oikeaa, niinkö? Ja mitäs sitten? Liuta pesuetta, talo hankitaan ja auto ja vene ja kesämökki ja ja ja... ja eletään onnellisina elämämme loppuun asti heräämällä aamuisin sen oman kullan vierestä?
Vaan kun eräänä päivänä se tapaa jonkun tyypin tuolta piäkaupunkista ja lähtee...
Mitäs jäi? No ainakin haulikko ja pätkä narua, niillähän pärjää ihan mukavasti.
ÄLKÄÄ NYT SAATANA ODOTELKO SITÄ IHANAA OIKEAA VAAN MENKÄÄ JA OTTAKAA KAIKKI MITÄ IRTI LÄHTEE... N Y T !!!
Ne machot, vaikka eivät olekkaan mitään miehen malleja, elävät kuitenkin sen lyhyen nuoruuden, joka meillä kaikilla on tai oli, monilta osin sillä ainoalla oikealla tavalla tämän päivän maailmassa.
Mieti vähän ... mitäs jos sinullekin, kuten lukemattomille muille ennen sinua, käy tuolla tavoin kuin tuossa edellä lukee. Mitä sinä SITTEN teet? Liityt siihen 5 itsaria päivässä kerhoon, vai?
En kehoita ketään dokaamaan, en polttamaan, enkä muutenkaan pahoille tavoille, mutta alkakaa nyt elämään, älkääkä tuhlatko nuoruuden vuosianne odottamiseen. Aika on AINOA ASIA jota ET VOI koskaan ostaa lisää. Mitä sinä sitä tuhlaat?
Ja mieti vähän. Mikä on niin vaikeaa, että pitää seistä siellä jonon hännillä, eikä uskalleta sanoa mitään? Oletko mielestäsi ruma? Montako tosirumaa tiedät hyvin menestyvissä? MONTA!
Oletko mielestäsi lihava? Jos oikeasti olet, laihduta, se ei varmasti ole vaikeampaa kuin elää yksin nuoruutensa. Vai mikä mättää? Kotona ei kaikki hyvin? MITÄ SILLÄ on tämän kanssa tekemistä? EI MITÄÄN!
Menet huomenna puhumaan sille kivalle gimmalle jonka lähestymistä olet aina halunnut mutta pelännyt ryhtyä mihinkään, vaikkei se mitä todennäköisimmin olekkaan lopulta se oikea. MENET puhumaan sille HUOMENNA!! HETI AAMUSTA tai heti kun se on mahdollista!
Ja sällit. Jos puuttuu itsetuntoa niin MENE sinne salille ja hanki niitä lihaksia tai taidot jostakin kamppailulajista. Niillä kyllä itsetunto kasvaa TAKUULLA! TEE SE äläkä jätä 'ehkä joskus myöhemmin' -jutuksi.
Oma ohjeeni itselleni on aina ollut se jota ei voi muuttaa miksikään. Koska mies on ensisijaisesti eläin, niin minä miehenä tarvitsen elääkseni vain pari asiaa. Pitää syödä, juodakin ja sitten NAIDA!
Siinä ne tärkeimmät, ei niitä paljon ole mutta noilla pärjää ihan hienosti. Ei tarvitse dokata vaikka dokaankin. Ei tarvitse polttaa röökiä vaikka röökaankin. Ei tarvitse kokeilla huumeita vaikka kokeiltu on ja kokeillaan silloin tällöin edelleen kun pehmeistä niistä tulee niin pirun kiimaiseksi, sekä minä että kaikki naiset. Viimeistä en kuitenkaan Suomessa suosittele, enkä muutenkaan koska liian moni heikompi jää koukkuun. Se on tahtoasia, ME vahvat pärjätään AINA!
Yli puolensataa maata on tullut koluttua. Tuhansia naisia tietenkin, vaikka ei sillä porukoissa kuitenkaan kehuskella, se on kakaroiden puuhaa.
Nytkin kun taitaa olla pakkaset, tässä kirjoittaessa on ovet auki ja lämmintä 23 aamuaikaisella. Tehän tietty vielä nukutte.
En edes vaivautunut IP-osoitetta piilottamaan, nähkööt jos huvittaa, en välitä paskaakaan.
Naiset vielä nukkuu kun oli vähän raskaat yöt, vaan kahvit on keittäneet, rööki palaa ja naputellaan mitä naputellaan.
Itseä tukasta kiinni ja menoks! En minä mutta SINÄ!
Kaikkea hyvää,
tv: minä
Aloita kehittyminen, vaikka sisäistämällä ensin, että kaikki ihmiset edes meistä miespuolisista eivät ole samanlaisia. Ooh, eikö kummallista? Lue sitten vaikkapa tämä: http://en.wikipedia.org/wiki/Extraversion_and_introversion
Ei tässä mitään oikeaa odotella. Eletään vain omaa elämää, johon ei kuulu bilettäminen ja kaikkien kanssa naiminen. Arvaa miksi ei kuulu? Ei kiinnosta! En halua kokea uutta. Jos taas haluan tyydyttää seksuaaliset tarpeeni, niin onhan minulla kaksi tervettä kättä.
¨Vaan kun eräänä päivänä se tapaa jonkun tyypin tuolta piäkaupunkista ja lähtee...¨
Ilman lupaa toisia ihmisiä tapailevat parisuhteen aikana vain uskottomat, pohjimmiltaan epäinhimilliset huorat.
¨Mitäs jäi? No ainakin haulikko ja pätkä narua, niillähän pärjää ihan mukavasti.¨
Joo, niillähän voi varmaan ryhtyä uusiin koulusurmiin jos oikein kunnolla vituttaa.
¨Ne machot, vaikka eivät olekkaan mitään miehen malleja, elävät kuitenkin sen lyhyen nuoruuden, joka meillä kaikilla on tai oli, monilta osin sillä ainoalla oikealla tavalla tämän päivän maailmassa.¨
Oikealla tavalla kieroutuneiden kulutuskulttuuristen arvojen mukaan. Ei sen mukaan että ketään ei syrjittäisi ja kaikilla olisi hyvä olla.
¨En kehoita ketään dokaamaan, en polttamaan, enkä muutenkaan pahoille tavoille, mutta alkakaa nyt elämään, älkääkä tuhlatko nuoruuden vuosianne odottamiseen. Aika on AINOA ASIA jota ET VOI koskaan ostaa lisää. Mitä sinä sitä tuhlaat?¨
Tuo pätee vain, jos haluaa puolisonsa kanssa hankkia lapsia. Muussa tapauksessa ei naimisiin menemiselle ole mitään kiirettä.
¨ME vahvat pärjätään AINA!¨
Noh, eipähän siinä tapauksessa ole minun vikani, että vuosi vuodelta ihmiset voivat pahemmin ja eriarvoisuus kärjistyy. ¨Vahvat¨ porvarithan tässä vain tavoittelevat rahaa ja tyydytystä vieteilleen, uhaten koko pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan turvallisuutta. ¨Vahvat¨ ihmisethän tässä juuri raiskauksia ja muita rikollisuuksia tekevätkin. ¨Vahvojen¨ (eli pohjimmiltaan ala-arvoisten) ihmisten lyömäksi olen tullut montakin kertaa, mutta se ei estä minua vahvistumasta tiedolla, eikä sen jälkeen viisaudellakaan.
Ehkä se ongelmasi on se että et uskalla puhua ihmisille. Älä edes ajattele että se johtuu siitä että et ole joku hiton "eläin.." Sellaiset ainakin henkilökohtaisesti ällöttävät minua. Ja lisäksi ei mies tarvitse mitään kitaraa munanjatkeeksi. Kukaan ei yksinkertaisesti HUOMAA sinua jos olet hiljaa. Kyllä mielestäni mitä käsittämättömimmän rumat amikset saavat naisia. Niin ja huom. ainakaan itse en tykkää liian syvällisistä miehistä niin että rajansa silläkin.
Niin tosiaan jos kuvittelet että kun on vakituisessa suhteessa niin on ehdottoman väärin tuntea toista ihmistä kuin sitä omaa kultaa kohtaan mitään eroottisia tunteita niin oot kyllä harvinaisen pihalla. On se toki suloista että lapset puhuvat jostain ihQ romantiikasta vaikka sillähän ei ole todellisuuden kanssa mitään tekemistä.
Oi aikoja, oi tapoja: edellisten ja vielä niitä edeltävien sukupolvien elämään liittyi sitoutumisia, jotka eivät luonteeltaan perustuneet ollenkaan tämän päivän populaaripsykologian ja kiireen tuomaan ajatteluun. (Uskon kyllä että kautta aikojen on ollut niitä parisuhteita, joilla menee todella huonosti ja jotka eivät laillisista syistä ole varhaisempina aikoina voineet erota). Sitoutumisten taustalla oli kauniita ajatuksia, joiden toteumiseen pyrittiin vaikka kynsin hampain, uskallettiin jopa riidellä ja sen jälkeen oltiin taas onnellisia (ei ehkä kakissa tapauksissa, mutta silti).
Nykyään taas kun ollaan tietoisempia todellisuudesta ja kiireet painavat, edustavat ilmapiiriä juuri irtosuhteet ja parisuhteiden lyhentyminen. Kun kukaan ei enää usko suhteensa kestävän yhtä pitkään, voi vain surullisena todeta, että kaikki mahdollinen nähdyksi tuleminen on siirtymässä kärjistetysti yhteiskunnan hyvinvointipalveluihin, joista kuitenkin karsitaan rajattomasti.
Noh, kai varmaan sitten pitää ruveta elämään kuten tulevaisuudessa: ensin olen yhden naisen kanssa muutaman viikon, sitten tulee riita ja pläts, se siitä. Sama ketju toistuu taas kuukauden tai parin kuluttua. Vuodessa tulee siis oltua 4-6 naisen kanssa. Ja sitten koko elämänkertaan mahtuu varmaan 30 erilaista suhdetta yksityiskohtineen. Enpä ihmettele jos avioeroja kirjaavilla riittää töitä. Tai no jaa, ehkä viimeistään kolmen avioeron jälkeen ei naimisiin meno enää tuntuisi miltään, kun osaisi jo ennakoida millaisen pettämisen uhriksi voisi taas joutua.
Turha siitä on stressata, että mitä tytöt ryhmänä haluavat - ikinä ei voi yleistää ja tytötkin ovat yksilöitä.
Vaikutat erittäin järkevältä, positiivisella tavalla persoonalliselta ja ihailtavalta tyypiltä. Varmasti löydät jostain vielä samanhenkisen tytön, ainakin jos osaat etsiä oikeista paikoista, baarit eivät ehkä ole sinua varten. Usko pois, montaa tyttöäkin ärsyttävät ne machoilijamiehet.
Älä missään nimessä ala muuttamaan itseäsi sen mukaan mitä uskoisit tyttöjen haluavan, jos se ei ole oikeasti sinua. Yritä myös pitää positiivinen asenne ja olla katkeroitumatta, vaikka heti et tyttöystävää löytäisikään. Kaikkea hyvää sinulle, toivottavasti löydät jonkun mukavan ja fiksun tytön :)
"Yksinäisenä sutena ja oman tien kulkijana (en juurikaan pyöri minkäänlaisissa kaveriporukoissa, lähinnä siksi että olen kovin hiljainen enkä useinkaan ajattele samoin kuin muut)"
"useimmiten olen isoissa porukoissa kuin mikäkin tuppisuu."
miksi kukaan luulisi että olet halukas ottamaan kontaktia heihin jos et anna siitä minkäänlaisia merkkejä? harvempi kiinnostuu ihmisestä, josta ei tiedä mitään. ryhdistäydy mies, ryhdistäydy. olet varmasti hyvä tyyppi, vaan voisit tuoda sen esillekin joskus. ei kukaan ilmaise ajatuksiasi tai tunteitasi puolestasi.
rohkeutta peliin!