Helsingissä järjestetään torstaina 29.1.2009 koulutustilaisuus, jonka nimenä on: Kutsuttu välittämään - Miten kohdata yllätysraskaustilanteessa oleva?
Koulutuksen sisältö on seuraava:
Päivän ohjelma
klo 9.30 kahvit ja ilmoittautuminen
klo 10.00 hartaus
orientoituminen päivään
klo 10.30 ABORTTI, ADOPTIO, ÄITIYS – VAIHTOEHTOJAKO?
Tilastotietoja ja kokemukseen perustuvaa tietoa aborteista ja teiniraskauksista
klo 11.00-12.00 Mitä abortin jälkeen? Mitä abortissa tapahtuu fyysisesti, henkisesti, sosiaalisesti? Miten abortin kokenutta voi parhaiten tukea? Abortin läpikäyneen omakohtainen kertomus.
12.00-13.00 lounas
13.00-14.30 ”Apua olen raskaana”. Työntekijän mahdollisuudet kriisiraskauden kohtaamisessa ja asiakkaan tukemisessa.
Lähestyminen teemaan toiminnallisin menetelmin ja ryhmätöitä tehden. Työskentelyssä huomioidaan asiakkaan yksilötaso, verkostoitumismahdollisuudet sekä työntekijän näkökulma.
14.30-15.00 Kahvi
15.-15.45 Adoptio, unohdettu vaihtoehto? Tilastoja ja kokemuksia adoptiosta
15.45-16.00 Lyhyt koonti päivästä sekä katse tulevaan.
JÄRJESTÄJÄTAHOT: KP, KDY, PELA, Adoptioperheet ry, Helsingin kaupungin sosiaalitoimi/Perheoikeudelliset asiat, Tampereen NNKY:n ITU-projekti.
TAVOITTEET: Tietoa eri vaihtoehdoista kriisiraskauden keskellä. Kehittää valmiuksia kohdata ja tukea yksilöä ja perhettä kriisiraskaustilanteessa.
************************************************
Mitäs teille muille tulee mieleen? Minua ihmetyttää, ettei järjestäjätahoissa ole esim. Ensikoteja, sijaisperheiden edustusta ja esim. Teiniperheiden yhdistystä. Edelleen minua ihmetyttää, ettei mukana uinkaan ole esimerkiksi lapsensa adoptioon antanutta naista kertomassa kokemuksistaan, vaikka abortin kokenut nainen on paikalle kutsuttu. Adoptiota tuolla tilaisuudella kai kuitenkin on tarkoitus mainostaa.
Kyseistä koulutusta mainostetaan mm. kirkon nuorisotyöntekijöille ja diakoneille, äitiysneuvolan työntekijöille, koulujen terveydenhoitajille ja sairaaloiden sosiaalityöntekijöille.
Koulutuksen sisältö on seuraava:
Päivän ohjelma
klo 9.30 kahvit ja ilmoittautuminen
klo 10.00 hartaus
orientoituminen päivään
klo 10.30 ABORTTI, ADOPTIO, ÄITIYS – VAIHTOEHTOJAKO?
Tilastotietoja ja kokemukseen perustuvaa tietoa aborteista ja teiniraskauksista
klo 11.00-12.00 Mitä abortin jälkeen? Mitä abortissa tapahtuu fyysisesti, henkisesti, sosiaalisesti? Miten abortin kokenutta voi parhaiten tukea? Abortin läpikäyneen omakohtainen kertomus.
12.00-13.00 lounas
13.00-14.30 ”Apua olen raskaana”. Työntekijän mahdollisuudet kriisiraskauden kohtaamisessa ja asiakkaan tukemisessa.
Lähestyminen teemaan toiminnallisin menetelmin ja ryhmätöitä tehden. Työskentelyssä huomioidaan asiakkaan yksilötaso, verkostoitumismahdollisuudet sekä työntekijän näkökulma.
14.30-15.00 Kahvi
15.-15.45 Adoptio, unohdettu vaihtoehto? Tilastoja ja kokemuksia adoptiosta
15.45-16.00 Lyhyt koonti päivästä sekä katse tulevaan.
JÄRJESTÄJÄTAHOT: KP, KDY, PELA, Adoptioperheet ry, Helsingin kaupungin sosiaalitoimi/Perheoikeudelliset asiat, Tampereen NNKY:n ITU-projekti.
TAVOITTEET: Tietoa eri vaihtoehdoista kriisiraskauden keskellä. Kehittää valmiuksia kohdata ja tukea yksilöä ja perhettä kriisiraskaustilanteessa.
************************************************
Mitäs teille muille tulee mieleen? Minua ihmetyttää, ettei järjestäjätahoissa ole esim. Ensikoteja, sijaisperheiden edustusta ja esim. Teiniperheiden yhdistystä. Edelleen minua ihmetyttää, ettei mukana uinkaan ole esimerkiksi lapsensa adoptioon antanutta naista kertomassa kokemuksistaan, vaikka abortin kokenut nainen on paikalle kutsuttu. Adoptiota tuolla tilaisuudella kai kuitenkin on tarkoitus mainostaa.
Kyseistä koulutusta mainostetaan mm. kirkon nuorisotyöntekijöille ja diakoneille, äitiysneuvolan työntekijöille, koulujen terveydenhoitajille ja sairaaloiden sosiaalityöntekijöille.
Vastaukset 34
Vanhimmat
äiti ja lapsi, hehän ovat riistaa.
Adoptio ei ole mikään "unohdettu vaihtoehto", vaan se on nyt ja edelleen kehittymässä Suomessa aivan karmeaksi vaihtoehdoksi. Tottakai se on aborttia parempi, mutta lähinnä kaivattaisiin seuraavia uudistuksia:
- parempi adoptioneuvonta ja adoption oikeusvaikutuksien selvittämisestä tehtävä pöytäkirja, joka on allekirjoitettava sivu sivulta
- adoption harkinta-ajan laajentaminen myös lapsen isään ja edellytykset, että jos isyyden selvittämiseen on edellytykset, ei adoptiota saisi ennen tällaista toteuttaa
- avoimen adoption lainsuoja, jossa avoimesta adoptiosta säädettäisiin erikseen tapaamisoikeuksien ja perintöoikeusvaikutusten osalta
- säätäminen adoptiotietojen ja asiakirjojen säilytyksestä valtion viranomaisilla ja adoptoitujen oikeus selvittää nämä tietonsa ikärajariippumattomasti
""Adoptio ei ole mikään "unohdettu vaihtoehto", vaan se on nyt ja edelleen kehittymässä Suomessa aivan karmeaksi vaihtoehdoksi.""
-MIHIN perustat väitteesi?? Karmea vaihtoehto? Sentään parempi kuin eliminoiminen mielestäsi, ts. ei elämää ollenkaan??
HALOO Mikko!! tuollaisia heittelemällä käytännöllisesti katsoen tuomitset kaikki adoptiovanhemmat /perheet huonoiksi ja epäonnistuneiksi...lasten elämän adoptioperheissään suorastaan helvetiksi..edelleen:
- mihin perustuen väität moista??
- Kuinka adoptio on "kehittymässä" edelleen karmeaksi? (karmeammaksi kuin on mielestäsi nyt??) adoptiojonot ovat pidentyneet, samoin perheiden sisäinen valmentumisaika pitenee, sanoisinpa että kaikilla ad-vanhemmilla on tuhat asiaa mietitty/ pohdittu/suunniteltu yms. paljon tarkemmin tuossa odotusajassa kuin biovanhemmilla. (puhumattakaan juuri ns.kriisiraskauksista)
Harmittaa, että edes viitsin alkaa kanssasi vääntämään (ovat niin älyvapaita heittoja nuo sinun, taas)
"parempi adoptioneuvonta ja adoption oikeusvaikutuksien selvittämisestä tehtävä pöytäkirja, joka on allekirjoitettava sivu sivulta"
- Miten niin parempi neuvonta? Oletko käynyt yhtään adoptioneuvontaa läpi...? Mistä tiedät että ne olisivat nykyisin huonoja? Mihin taas perustat väitteesi??
- Oletko täyttänyt yhtään kertaa adoptiopapereita? Tiedätkö, kuinka monta paperia siinä jo ennestään täytellään ja allekirjoitetaan? Kuinka monelle sivulle vai joka sivulle? Mitä papereita? tuleeko samasta asiasta monta erilasita paperia? Kerro, kun tiedät...
"avoimen adoption lainsuoja" jne jne.
- Mitä tarkoitat avoimella adoptiolla? adoptiota, joka ei enää ole lain määräämissä puitteissa adoptio, sillä adoptio tarkoittaa lapseksiottamista. Tämäkin jo kertoo, että lapsella on oikeus lain voimalla vahvistettuihin vanhempiinsa, jotka nyt sattuvat olemaan ne mielestäsi ihan paskat adotiovanhemmat!
Kiitos ja kumarrus, toivottavasti älyän olla pois keskustelupalstalta, ettei tarvitse taas kiehahtaa tuommoisen provoilun takia...
Mutta pakko varmaan palata, koska Sinulla Mikko on varmastikin hyvät perustelut...
Olen ennenkin sanonut sinulle, että sinun tulisi perehtyä adoptioasioihin, ennen kuin lauot täällä älyttömiä kommenttejasi. Kannattaa hankkia tietoa ensin, ennen kuin avaa sanaisen arkkunsa.
Myös minä kaipaan vastauksia ja perusteluita kommentteishisi mm. adoption kehittymisestä karmeaksi vaihtoehdoksi ja paremmasta adoptioneuvonnasta. Tosin taitaa olla turhaa, kertaakaan et ole vielä pystynyt perustelemaan lausumiasi, vaikka olen monesti pyytänyt. Kyse lienee ennemminkin yrityksestä manipuloida lukijoita uskomaan fiktiotasi. Yhtä lailla minä voisin esimerkiksi kirjoittaa, että tiedän Mikko sinun olevan oikeasti nimimerkkisi takana katkeroitunut nainen, joka ei ole saanut lautakunnalta adoptiolupaa. Ts. sinua ei ole katsottu kelvolliseksi adoptiovanhemmaksi ja nyt kirjoittelet täällä katkerana herjoja adoptiovanhemmista ja yrität saada valeiden avulla ihmisten mielipiteet käännettyä adoptiovastaiseksi.
Edellämainittu ei ole totta (tai tiedä vaikka olisikin), sillä minulla ei ole hajuakaan siitä kuka todellisuudessa olet ja millä intressillä täällä näitä provojasi kirjoittelet. Mutta mielikuva jää ihmisten mieliin elämään...
Erityisesti sinun kannattaisi mielestäni perehtyä avoimen adoption käsitteeseen, sillä sinulla ei selkeästi ole hajuakaan mitä avoin adoptio tarkoittaa, vaan miellät sen lähinnä sijaisvanhemmuutta vastaavaksi. Avoin adoptio on karkeasti ottaen adoptiomuoto, jossa kaikki oikeudet lapseen ovat adoptiovanhemmilla (niin kuin aina adoptiossa), mutta biologinen vanhempi tietää lapsen vanhemmat, missä lapsi on ja lapsen nimen jne. Mahdollisesti vanhemmat ovat jopa tavanneet. Mitään oikeuksia (tapaamisoikeuksia, perimäoikeuksia) ei sen sijaan avoimeenkaan adoptioon sisälly, tällöinhän ei kyseessä olisi adoptio. Lain mukaan adoptio tarkoittaa sitä, että adoptiovanhemmat ottavat lapsen perheensä täysivaltaiseksi jäseneksi ja biovanhempi luopuu lapsestaan. Tämän jälkeen oikeudet kuin myös velvollisuudet lapseen nähden ovat vain adoptiovanhemmilla. Yksinkertaistettuna asia on näin; lapsi on lahja ja adoptiossa lahjaksi biovanhemmalta saatu. Niin kuin muidenkin lahjojen kohdalla ei lahjan antaja voi laittaa lahjalle ehtoja, esim. vaatia myöhemmin käyttöoikeutta sillä perusteella, että on lahjan joskus antanut. En ymmärrä miksi vaadit avoimen adoption muuttamista sijaisvanhemmuuden kaltaiseksi, sillä sellainenhan mahdollisuus biovanhemmalla on jo olemassa. Miksi luoda kaksi päällekkäistä järjestelmää?
Adiotioasiakirjat ovat nykyisellään säilössä niin kotikunnalla, käräjäoikeudella kuin adoption järjesteneellä tahollakin. Miksi ne pitäisi olla vielä valtiollakin? Adoptoiduilla on oikeus tälläkin hetkellä selvittää ikärajariippumattomasti adoptiotaustansa. Miksi ihmeessä kirjoitat tälläisiä provoja, vaikka nämä asiat on sinulle monta kertaa selvitetty? Yritätkö manipuloida ihmiset luulemaan, ettei asiakirjoja säilytetä ja että alaikäiset eivät saisi adoptiotietojaan? Niinkö?
Mitä tulee tuohon isyyskysmykseen, niin heitämpä sinulle kuuman perunan. Viime vuonna Pelastakaa lapset sijoitti 33 adoptiolasta, mutta sen sijaan raskauden keskeytyksiä tehtiin 10533.
10533 isää jäi oikeuksia vaille, sillä raskauden keskeytyksissä ei isän mielipiteellä ole merkitystä, äiti saa yksin päättää. Vaikka pari olisi avioliitossa ja isä haluaisi pitää lapsen, niin häneltä ei edes kysytä mielipidettä. Lisäksi viime vuonna sosiaalilautakunnat vahvistivat yhteensä 34 359 sopimusta avioliiton ulkopuolella syntyneen lapsen huollosta. Näistä 92 %:ssa sovittiin yhteishuollosta. Yksinhuolto äidille sovittiin 7 %:ssa ja isälle 1 %:ssa tapauksista.
Eikö tässä olisi sinulle sarkaa isien oikeuksien puolustamiseen paljon enemmän kuin niissä 33 adoptiossa (joista niissäkin osassa on myöskin isän suostumus adoptioon)?
taaskaan perusteita väittisiinsä. Tai sitten puuttuu sitä m.... Pelkkä provo koko mies!
Ai, tänne oli kirjoiteltu lisää. Joka tapauksessa, laitoin näistä asioista nyt uuden blogikirjoituksen osoitteeseen
http://iotulevaisuus.blogspot.com/2008/12/adoptiolain-kokonaisuudistuksesta.html
Sinne on jo tullut joku kommentti henkilöltä, joka saattaa olla lapsensa adoptioon luovuttanut bioäiti.
jännä näkökanta asiaan
Mitä "jännää" tai erikoista näkökannassani asiaan on? Mielestäni kirjoitukseni, samoin kuin useat muut samasta aiheesta olevat, ovat normaalia poliittista keskustelua ja lain kirjaimen ja tulkintojen katselmuksia. Erityisesti se, että eduskunnassa on koko ajan sisällä asiaa koskevia hallituksen esityksiä (tällä hetkellä adoptiotietojen salaaminen alaikäisiltä ja homoadoptiot), tekee asiaa koskevan keskustelun erityisen mielekkäästi. Myös niin, että jotkut kansanedustajatkin keskustelua näkisivät.
Huomattakoon vielä, että nyt näyttää ainakin yksi lapsensa aikanaan adoptioon luovuttanut biologinen äiti avanneen oman blogin ja ottaneen oman kokemuksensa perusteella esiin avoimen adoption lainsuojan kysymyksen ja pitää sitä koskevia uudistuksia kannatettavina.
Lisäksi Yhdysvaltain osavaltioista Kalifornia on myöhemmin säätänyt avoimen adoption käytäntöjä ja heikon adoption lakeihinsa pitkän yksinomaisen vahvan adoption käytön jälkeen. Osavaltioista Oregon on jopa perustuslain säätämisjärjestyksessä ja takautuvasti kumonnut jälkikäteen adoptiotietojen salaamisen adoptoiduilta, jotkut osavaltiot ovat lisäksi tehneet tätä tavanomaisen lain säätämisen keinoin, jolloin vaikutukset eivät voi olla yhtälailla takautuvia.
Luonnollisesti jokaisella on oikeus tuoda tässäkin asiasa esiin oman ajatusmaailmansa ja mielipiteensä. Tässä minun.
Minusta lasten oikeus menee aina täysin biologisen vanhemman ja adoptiovanhemman oikeuden edelle.
Minusta adoptioasiaakin, sekä sijoituksia, pitäisi katsoa ensisijaisesti lapsen näkökulmasta, ei aikuisen. Lapsen paras kun ei läheskään aina ole sama asian kuin aikuisen/biologisen vanhemmat/adoptiovanhemman paras.
Jokainen seksiä harrastava aikuinen tietää että on olemassa sellainen asia kuin ehkäisy.
Jos sitä ei käytä tai jos siitä huolimatta tulee raskaaksi, on päätettävä haluaako jatkaa raskautta vai tekeekö abortin.
Jos päättää jatkaa raskautta, on elettävä raskausaika sen mukaisesti. Jos esimerkiksi on päihteiden väärinkäyttäjä, on hakeuduttava hoitoon (tai viranomaisilla on oltava mahdollisuus määrätä pakkohoitoon).
Kun lapsi syntyy, on lapsen edun oltava edelleen ylitse biologisen vanhemman edun. Tavallisessa tilanteessahan näin on.
Mutta jos äiti/isä eivät ole kykeneväisiä tai halukkaita hoitamaan lasta ja asettamaan lapsen hyvinvoinnin omassa elämässään etusijalle, tuen kerakaan (neuvola, ensikodit jne), on etsittävä muita vaihtoehtoja: sijoitus tai adoptio.
Jos biologinen vanhempi haluaa olla aktiivinen osa lapsen elämään ja sitoutuu tapaamaan lasta säännöllisesti, ilman päihteitä, on lyhytaikainen sijoitus hyvä vaihtoehto.
Samalla biologisen vanhemman on sitouduttava päihdeongelmansa hoitoon. Ja pidettävä oma osuutensa sopimuksesta.
Jos biologinen vanhempi ei ole tälläiseen kykeneväinen eikä halukas sitoutumaan, on adoptio oikea vaihtoehto.
Ns. avoin adoptio on varmastikin hyvä silloin jos biologinen vanhempi sitä haluaa samalla sitoutuen säännölliseen yhteydenpitoon, tapaamisiin jne.
Mutta jos biologinen vanhempi, syystä tai toisesta, ei ole kykeneväinen tai halukas hoitamaan omaa osuuttaan, ei avoimella adoptiolla voiteta lapsen kannalta mitään: lapsi saa kohdata vain pelkkiä petymyksiä.
Lapsensa luovuttaneet biologiset äidit eivät luonnollisesti ole aina päihteiden väärinkäyttäjiä.
Oli tilanne mikä tahansa, biologisen äidin pitäisi saada tukea ja ohjausta ja tietoa päätöstensä (sijoitus, adoptioon luovutus) vaikutuksista ja velvollisuuksista, mitä niihin liittyy. Sekä psykologista apua kuten myös tietoa kaikista vaihtoehdoista.
Minusta biologiset äidit eivät ole uhreja.
Missä on heidän, aikuisten ihmisten, vastuu?
Nyky-yhteiskunnassa ei tunnuta kannettavan vastuuta omista päätöksistään ja teoista,
vaan aina etsitään syntypukkia jostain muualta.
Minun mummini antoi aikoinaan esikoisensa adoptoitavaksi: kouluttamattomalla, naimattomalla 16 vuotiaalla köyhän perheen tytöllä ei ollut muita vaihtoehtoja.
Mummini kantoi päätöksensä seuraukset kuten ihmisen tulee tehdäkin, ei voivotellut tai syyttänyt ketään.
Ja adoptioon annettu lapsi, ns. tätipuoleni, kieltäytyi mummini kuoltua perunkirjoituksessa perintäosuudestaan ilmoittaen että ei katso perintöosuuden kuuluvan hänelle vaan kokonaisuudessaan äidilleni: hän kun ei katsonut kuuluvansa meidän sukuumme vaan adoptiovanhepiensa sukuun. Ja tämän hän sanoin ihan hyvällä. Ei siis vaikka jonkinlainen yhteys mummini ja adoptioon antamansa lapsen välille oli luotu lapsen ollessa aikuinen.
Aikuiset ihmiset, kantakaa vastuu päätöksistänne, lopettakaa omaan napaan tuijottelu ja muiden syyttäminen.
Kaikkien nykyisin syntyvien lapsien pitäisi olla toivottuja ja haluttuja ja siihen meillä aikuisilla on mahdollisuus !!
Kommentteja sinulle:
- Adoptioon lapsensa antavat bioäidit ovat aika usein alaikäisiä, kuten sinun mummisikin oli esikoisensa adoptioon antaessaan. Alaikäisten bioäitien tilanne onkin varsin mielenkiintoinen: Voidaanko heidät edes velvoittaa allekirjoittamaan alaikäisinä adoptiopäätös? Eikö alaikäisten bioäitien itsensä tulisi kuulua lastensuojelun piiriin kuten myös vauvojensa? Ainakaan heiltä ei voi odottaa aikuisen vastuuta, kuten sinä kirjoituksessasi odotat, koska he eivät ole aikuisia.
- Kirjoitat, että "kaikkien nykyisin syntyvien lapsien pitäisi olla toivottuja ja haluttuja ja siihen meillä aikuisilla on mahdollisuus". Tarkoitat varmaan kaikkia Suomessa ja vastaavissa korkean sosiaaliturvan omaavissa länsimaissa syntyviä lapsia? Kehitysmaissa ja ihmisoikeusrikkomuksia harjoittavissa maissa tilanne on täysin erilainen. Suomessakin hiljattain tuli esiin tapaus, jossa isä oli saattanut raskaaksi 12-vuotiaan tyttärensä, joka taisi olla kehitysvammainenkin.
- Miten tämä kirjoituksesi muuten liittyi tässä viestipuussa käytyyn keskusteluun? Se ei oikein selvinnyt kirjoituksestasi.
- Kommentoin kuitenkin sen verran, että kun erottelet "aikuisen ja lapsen" oikeudet toisistaan. Koet ilmeisesti erityisesti bioäidin ja adoptiolapsen oikeuksien olevan ristiriidassa keskenään. Oletko koskaan ajatellut siitä näkökulmasta, että adoptiossa myös adoptiolapsi menettää useita oikeuksiaan? Adoptiolapsi menettää perintöoikeuksia, mutta hän menettää myös alkuperäisen sukunimensä ja usein myös etunimensä. Hän menettää yhteyden siihen ihmiseen, jonka vatsassa hän on kasvanut. Hän menettää lähes aina yhteyden kaikkiin muihin biologisiin sukulaisiin, joihin kuuluu joskus myös vanhempia sisaruksia, isovanhemmat, molemmat vanhemmat jne. Hän menettää ehkä lopullisesti ja vähintään vuosien ajaksi tietoja itsestään, omasta alkuperästään, omista sukulaisistaan, perinnöllisistä taipumuksista, ulkonäön piirteistä, taipumuksista jne. Adoptiolapsi menettää myös oikeuden hankkia näitä tietoja itsenäisesti, salaa ja siinä tahdissa kuin haluaa. Jos hän (siis kotimaasta adoptoitu) haluaa hankkia tietoja tai ottaa yhteyttä biologisiin sukulaisiinsa, hän joutuu alistumaan viranomaisten palveltavaksi ja joskus heidän mielivaltansa kohteeksi. Hän on myös velvollinen selittämään, miksi hän haluaa perustietoja itsestään ja lähisukulaistensa henkilötietoja.
********************************************
Yllä kirjoittamaani voi miettiä seuraavien lakipykälien valossa:
YK:n lastenoikeuksiin perustuva asetus, jonka Suomen eduskunta on säätänyt 21.08.1991: Asetus lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen voimaansaattamisesta sekä yleissopimuksen eräiden määräysten hyväksymisestä annetun lain voimaantulosta
8 artikla
1. Sopimusvaltiot sitoutuvat kunnioittamaan lapsen oikeutta säilyttää henkilöllisyytensä, myös kansalaisuutensa, nimensä ja sukulaissuhteensa niin kuin lainsäädännössä niistä määrätään ilman, että niihin puututaan laittomasti.
9 artikla
3. Sopimusvaltiot kunnioittavat vanhemmastaan tai vanhemmistaan erossa asuvan lapsen oikeutta ylläpitää henkilökohtaisia suhteita ja suoria yhteyksiä kumpaankin vanhempaansa säännöllisesti, paitsi jos se on lapsen edun vastaista.
12 artikla
1. Sopimusvaltiot takaavat lapselle, joka kykenee muodostamaan omat näkemyksensä, oikeuden vapaasti ilmaista nämä näkemyksensä kaikissa lasta koskevissa asioissa. Lapsen näkemykset on otettava huomioon lapsen iän ja kehitystason mukaisesti.
2. Tämän toteuttamiseksi lapselle on annettava erityisesti mahdollisuus tulla kuulluksi häntä koskevissa oikeudellisissa ja hallinnollisissa toimissa joko suoraan tai edustajan tai asianomaisen toimielimen välityksellä kansallisen lainsäädännön menettelytapojen mukaisesti.
13 artikla
1. Lapsella on oikeus ilmaista vapaasti mielipiteensä. Tämä oikeus sisältää vapauden hakea, vastaanottaa ja levittää kaikenlaisia tietoja ja ajatuksia yli rajojen suullisessa, kirjallisessa, painetussa, taiteen tai missä tahansa muussa lapsen valitsemassa muodossa.
2. Tämän oikeuden käytölle voidaan asettaa tiettyjä rajoituksia, mutta vain sellaisia, joista säädetään laissa ja jotka ovat välttämättömiä:
a) muiden oikeuksien tai maineen kunnioittamiseksi; tai
b) kansallisen turvallisuuden, yleisen järjestyksen (ordre public), tai väestön terveyden tai moraalin suojelemiseksi.
YK:n ihmisoikeuksien perusteella Suomen eduskunnan säätämä asetus 8/1976:
Asetus kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen sekä siihen liittyvän valinnaisen pöytäkirjan voimaansaattamisesta.
17 artikla
1. Kenenkään yksityiselämään, perheeseen, kotiin tai kirjeenvaihtoon ei saa mielivaltaisesti tai laittomasti puuttua eikä suorittaa hänen kunniaansa ja mainettaan loukkaavia hyökkäyksiä.
Täydentäisin myös sillä, että 21. artiklassa on erittäin tiukkoja ehtoja lapseksiottamiselle, jotka huomioivat myös yleensä lapsen oikeuksia omaan sukuunsa ja muiltakin sukulaisilta kuin vain omilta vanhemmilta näistä asioista kysymisiä.
Pakkoadoptiota voidaan pitää yksiselitteisesti lapsen oikeuksien sopimuksen vastaisena, myös useat vahvan adoption oikeusvaikutukset ovat myös erittäin ongelmallisia. En todellakaan ymmärrä, millä tavalla vuosien 1980 ja 1985 adoptiouudistukset ovat tällaisia sopimuksia vasten ainakaan parantaneet lasten asemaa?
Kenenkään ei ainakaan kannata ihmetellä kotimaisten adoptioden vähäistä vuosittaista määrää.
Periaate 1 Lapsen tulee saada nauttia kaikkia tässä julistuksessa määriteltyjä oikeuksia.
Nämä oikeudet kuuluvat poikkeuksetta jokaiselle lapselle yhtäläisesti ja erottamatta katsomatta hänen tai hänen perheensä rotuun, ihonväriin, sukupuoleen, kieleen, uskontoon, poliittiseen vakaumukseen, kansalliseen tai sosiaaliseen alkuperään, varallisuuteen tai syntyperästä taikka muusta johtuvaan asemaan.
Periaate 2 Lapsen tulee saada nauttia erityistä suojelua ja hänelle tulee lainsäädännöllä tai muulla tavoin suoda edellytykset ruumiillisesti, henkisesti, moraalisesti, sielullisesti ja sosiaalisesti terveeseen ja normaaliin kehitykseen vapaissa ja ihmisarvon mukaisissa oloissa. Säädettäessä tätä tarkoittavia lakeja lapsen etujen tulee olla tärkeimpänä näkökohtana.
Periaate 3 Lapsella tulee syntymästään lähtien olla oikeus nimeen ja kansalaisuuteen.
Periaate 4 Lapsen tulee saada nauttia sosiaalista turvaa. Hänen tulee saada kasvaa ja kehittyä terveenä. Lapsen ja hänen äitinsä on sen vuoksi saatava erityistä hoitoa ja huolenpitoa siihen luettuna asianmukainen hoito ennen ja jälkeen synnytyksen. Lapsella tulee olla oikeus asianmukaiseen ravintoon, asumiseen, virkistykseen ja lääkintähuoltoon.
Periaate 5 Lapsen, joka on ruumiillisesti, henkisesti tai sosiaalisesti vajaakykyinen, tulee saada erityistä tilansa edellyttämää erikoishoitoa, -kasvatusta ja -huolenpitoa.
Periaate 6 Lapsi tarvitsee kehittyäkseen tasapainoiseksi yksilöksi rakkautta ja ymmärtämystä. Hänen tulee saada kasvaa, mikäli mahdollista, vanhempiensa huolenpidon ja vastuun alaisena, ja joka tapauksessa ilmapiirissä, jossa hän saa tuntea hellyyttä sekä moraalista ja siveellistä turvallisuutta; varhaisiässä olevaa lasta ei saa erottaa äidistään kuin poikkeustapauksessa. Yhteiskunnan ja viranomaisten velvollisuutena on osoittaa erityistä huolenpitoa niille lapsille, jotka ovat vailla perheensä turvaa ja riittäviä toimeentulomahdollisuuksia. On suotava, että suurten perheiden lasten ylläpitoa helpotetaan valtion avustuksin ja muulla avustustoiminnalla.
Periaate 7 Lapsella on oikeus saada koulutusta, jonka ainakin alkeisasteella tulee olla maksuton ja pakollinen. Hänen tulee saada koulutusta, joka edistää hänen yleissivistystään ja suo jokaiselle yhtäläisen mahdollisuuden kehittää kykyjään, yksilöllistä arvostelukykyään sekä moraalista ja sosiaalista vastuuntuntoaan tullakseen hyödylliseksi yhteiskunnan jäseneksi. Lapsen koulutuksesta ja ohjauksesta vastuussa olevien on johtavana periaatteena pidettävä lapsen parasta; ensisijaisesti tämä vastuu kuuluu lapsen vanhemmille. Lapsella tulee olla riittävät mahdollisuudet leikkiin ja virkistykseen, jotka olisi ohjattava palvelemaan samoja päämääriä kuin koulutuskin. Yhteiskunnan ja viranomaisten tulee pyrkiä edistämään mahdollisuuksia tämän oikeuden nauttimiseen.
Periaate 8 Lapsen tulee aina ja kaikissa olosuhteissa olla ensisijalla suojelua ja apua annettaessa.
Periaate 9 Lasta on suojeltava kaikelta laiminlyönneiltä, julmuudelta ja väärinkäytöltä. Häntä ei saa missään muodossa saattaa kaupankäynnin kohteeksi. Lasta ei saa ottaa työhön ennen asianmukaista minimi-ikää, missään tapauksessa häntä ei saa panna työhön eikä sallia hänen ryhtyä työhön, joka saattaisi olla hänen terveydelleen tai koulutukselleen vaaraksi taikka haitata hänen ruumiillista, henkistä tai moraalista kehitystään.
Periaate 10 Lasta tulee suojella sellaisilta toiminnoilta, jotka saattavat kasvattaa hänessä taipumuksia rodulliseen, uskonnolliseen tai muunlaiseen syrjintään. Häntä on kasvatettava ymmärtämykseen, suvaitsevaisuuteen, kansojen välisen ystävyyden, rauhan ja yleismaailmallisen veljeyden hengessä sekä täysin tietäen, että hänen tarmonsa ja kykynsä olisi saatettava palvelemaan hänen lähimmäisiään.
Hyväksytty Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksessa 20. marraskuuta 1959
>Eikö alaikäisten bioäitien itsensä tulisi >kuulua lastensuojelun piiriin kuten myös >vauvojensa? Ainakaan heiltä ei voi odottaa >aikuisen vastuuta, kuten sinä kirjoituksessasi >odotat, koska he eivät ole aikuisia.
- Myös alaikäisten pitäisi sitoutua tapaamaan lasta säännöllisesti / asumaan lapsen kanssa ensikodissa jne - kuten kirjoitin, bioäidille pitäisi antaa kaikki tuki. Ja kyllä minä ainakin tiesin esim 16 vuotiaana miten lapsia laitetaan alulle ja tiesin miten ei-toivottuja raskauksia estetään.
>Kirjoitat, että "kaikkien nykyisin syntyvien >lapsien pitäisi olla toivottuja ja haluttuja ja >siihen meillä aikuisilla on mahdollisuus". >Tarkoitat varmaan kaikkia Suomessa ja >vastaavissa korkean sosiaaliturvan omaavissa >länsimaissa syntyviä lapsia?
- Kirjoitukseni kommentoin Suomessa syntyviä lapsia ja käytäntöjä.
Tuo 12 v on myös lapsi - ja hänenkin olisi varmasti ollut parempi asua lapsuutensa muualla kuin biologisten vanhempiensa kanssa (ääripään tapaus, mutta kun otit esille).
>Miten tämä kirjoituksesi muuten liittyi tässä >viestipuussa käytyyn keskusteluun? Se ei oikein >selvinnyt kirjoituksestasi.
- Lisäsin keskusteluun oman näkökulmani yleensäkin adoptiosta.
>Koet ilmeisesti erityisesti bioäidin ja >adoptiolapsen oikeuksien olevan ristiriidassa >keskenään.
- Koen että lapsen oikeudet menevät aina, oli kyseessä millainen perhe tahansa, vanhempien edelle (sekä biologisten- , adoptio- ja sijaisvanhempien) jos kyseessä on ristiriitatilanne.
>Oletko koskaan ajatellut siitä näkökulmasta, >että adoptiossa myös adoptiolapsi menettää >useita oikeuksiaan?
- Totta kai menettää paljon - ja saa myös paljon tilalle. Suomessa on harvoja tilanteita jolloin biologiselle vanhemmalle ei todellisuudessa ole muuta vaihtoehtoa kuin antaa lapsensa pois.
Ja näitä tilanteita en soisi olevan laisinkaan.
Olen täysin sitä mieltä että lapsen on parasta kasvaa biologisessa perheessään jos se suinkin on mahdollista. Mutta syystä tai toisesta näin ei aina ole.
Ja kuten kirjoitin, avoin adoptio on minusta ihan hyvä vaihtoehto jos molemmat osapuolet siihen sitoutuvat, myös biologinen äiti/biologiset vanhemmat.
Ei kuitenkaan pidä lähteä siitä olettamuksesta että näin aina automaattisesti on - että esim biologinen äiti haluaisi pitää yhteyttä, tai kykenisi siihen.
Itse en myöskään olisi valmis laskemaan esim 16 vuotiaan lapsen (koska 16 v on vielä lapsi!!) harteille sellaista taakkaa että hänellä olisi aivan yksin mahdollisuus ottaa yhteyttä biologiseen vanhempaan: kuka korjaa henkisiä vauriota jos tällainen tapaaminen niitä sattuu tuottamaan.
Oletko esim kulenut Reetta Kurjosen kirjan: siinä hän aikuisena adoptoituna otti yhteyttä biologiseen äitiinsä joka kielsi koko asian ensin (eikä käsittääkseni myöhemminkään ollut kauheas suopea yhteydenotolle). Tilanne oli tosi tiukka Kurjoselle käsitellä aikuisenakin, mitä olisi tapahtunut jos hän olisi tehnyt saman asian 16 vuotiaana, miten lapsi olisi siitä selvinnyt ?
Adoptoidut tai adoptioon lapsensa antaneet eivät ole mikään yhtenäinen ihmisjoukko joka ajattelee ja kokee kaikki asiat samalla tavalla.
Joten kertaampa aikaisempaa kirjoitustani
Ensisijaisesti pitää turvata lapsen oikeus kasvaa rakastavassa ja huolehtivassa perheessä, on se perhe sitten hänen biologinen perheensä tai adoptio/sijaisperhe.
Toiseksi biologisille äideille, jotka harkitsevat lapsensa antamista adoptioon, pitää kertoa kaikista mahdollisista tukitoimenpiteistä jotka mahdollistaisivat lapsen pitämisen.
Mutta myös biologisen vanhemman on sitouduttava niihin!
Kolmanneksi jos biologinen äiti päätyy (esim sijoituksen sijaan) adoptioon, on katsottava onko avoimelle adoptiolle mahdollisuus. Jos on, hieno juttu (jälleen kerran biovanhemman on sitouduttava siihen). Jollei biovanhempi halua tai jollei hän kykene täyttämään avoimen adoption asettamia velvollisuuksiaan (säännölliset tapaamiset yms), ei avoimella adoptiolla voiteta mitään. Vaika adoptio ei olisi ns avoin adoptio, saa lapsi luonnollisesti silti tietää adoptioonsa liittyvät seikat viimeistään 18 vuotiaana. Ja huomio, viimeistään, kykykäynnännön mukaisesti adoptiolapsilta ei salata heidän biologista taustaansa toisin kun saattoi tapahtua aikaisemmin.
On eri asia lukea 30-50 v aikuisten adoptoitujen kirjoituksia kuin kuunnella, mitä esimerkiksi tuleville adoptiovanhemmille opetetaan ja kerrotaan adoptiovalmennuksessa ja erilaisilla luenoilla (Mirjam Kalland, Jari Sinkkonen jne).
Minä uskon erään adoptiolapsen ajatukseen: veri on vettä sakeampaa mutta vielä sakeampaa on rakkaus.
Toisilla on luonnollisesti oikeus uskoa eri tavalla, ja keskustelu on aina hedelmällistä, vaikkei sen tarvitse kenenkään mielipidettä muuttaa.
...vihdoinkin tämänkaltainen koulutus järjestetään. toivottavasti paikalle saapuu paljon ammatti-ihmisiä. Tämä varmasti herättää heissä ajatuksia puoleen ja toiseen.
En usko, että tämän koulutuksen tarkoitus on MAINOSTAA adoptiota vaan herättää keskustelua siitä, miten vähän valmiuksia ammatti-ihmisillä on auttaa nuorta tai vähän vanhempaa naista raskauden yllättäessä ei toivotusti. Jokaiselle soisi löytyvän sen oikean vaihtoehdon siinä tilanteessa, oli se sitten abortti, adoptio, äitiys tai jotakin muuta.
Harva nainen, joka on antanut lapsen adoptioon haluaa astua esiin, kertoa kokemuksistaan, päätökseen johtaneista syistä, repiä haavat auki ja alistua tuomittavaaksi. Adoptioon lapsen antanut nainen syyllistetään vielä tänäpäivänä, tässä yhteiskunnassa.
Seuraavalla kerralla koulutuksen järjestäjinä saattaa ne tahot, jotka nyt puuttuvat.
tämä on hieno avaus keskustelulle, jota on käyty hyvin vähän. Koska vahinkoraskaus on yhä naisille häpeä ja siitä on vaikea puhua, on todella hienoa, että alan ammattilaisia koulutetaan kohtaamaan näitä naisia ja jakamaan heille tietoa ja tukea.
On surullista että moni tekee abortin, koska näkee sen ainoaksi vaihtoehdoksi. On hyvin tärkeää miettiä mitä kaikkia muita vaihtoehtoja on olemassa.
Jos jotkut tahot järjestää sitä varten koulutuspäiviä, niin eikö se ole hyvä aloitus?
Jos joku päivä abortti ei olisi ensimmäinen vaihtoehto vaan huonoin vaihtoehto, niin silloin ollaan saavutettu jo paljon!
adoptioon antamiseen. Se on väärin. Äitejä pitää tukea pitämään itse lapsensa.
Voisitko kertoa kuka houkuttelee antamaan lapsen adoptioon? Äitiysneuvolan terveydenhoitaja? Vai päivystävätkö sossut neuvolan odotushuoneessa ja houkuttelevat adoptiovaihtoehdolla?
Adoptio lähtee aina äidin toiveesta ja äiti ITSE ottaa yhteyttä adoptioviranomaisiin. Tämän jälkeen hän saa lakisääteistä adoptioneuvontaa, joka tarkoittaa sitä, että hänen kanssaan käydään läpi eri vaihtoehdot ja niihin mahdollistavat keinot (lapsen pitäminen/sijaiskoti/adoptio) sekä selvitetään adoption oikeusvaikutukset. Lapsen syntymän jälkeen on vielä pakollinen 8 viikon harkinta-aika, jonka jälkeen vasta voi allekirjottaa adoptiosuostumuksen. Adoptioneuvonnan läpikäyneistä yli puolet päätyykin pitämään lapsensa itse (lähde Pela). Adoptioon päätyy vuosittain noin 30 äitiä/vanhempaa. Tätä voi verrata esim vuonna 2007 tehtyihin 10533 raskaudenkeskeytykseen, niin saa asian suhteutettua.
"Voisitko kertoa kuka houkuttelee antamaan lapsen adoptioon? Äitiysneuvolan terveydenhoitaja? Vai päivystävätkö sossut neuvolan odotushuoneessa ja houkuttelevat adoptiovaihtoehdolla?"
-tuskin joku 15-18 vuotias teini/nuori joka on tullut vahinkoraskaaksi, tietää raskaaksi tullessaan että vaihtoehtoina on adoptio, tuskin siitä tietoa on nuorilla kun ei ole kaikilla aikuisillakaan
joten minun mielestä adoptoinnin "markkinointi" lähtee muualta kun raskaana olevalta.
"Adoptio lähtee aina äidin toiveesta ja äiti ITSE ottaa yhteyttä adoptioviranomaisiin"
-Mielestäni täyttä sontaa
"Tämän jälkeen hän saa lakisääteistä adoptioneuvontaa, joka tarkoittaa sitä, että hänen kanssaan käydään läpi eri vaihtoehdot"
-parhaassa tapauksessa yksi neuvonta, joista puolet on lakitekstiä joista ei ymmärrä tavan kansalainen mitään...
abortti vastaan Adoptio???
-sinulta edellisen kirjoittaja...kumman sinä tekisit jos olisi pakko? Kantaisitko 9 kk lasta ja antaisit sen sitten pois vai hoitaisit asian niin että keskeyttäisit raskauden heti alku metreillä..siinä olisi se etu että jos asuisit pikku-kylällä niin tutut/tuntemattomat eivät näkisi pyöristyvää vatsaasi, sinulta ei synnytyksen jälkeen tultaisi kyselemään missä lapsi on, sinun ei tarvitsisi loppu elämääsi käyttää miettien missä lapsesi on, miltä hän näyttää, etsiikö hän sinut joskus käsiinsä, antaako hän anteeksi sinulle tekosi...mietippä nuita asioita.
mutta toteat tähän että "lapsi saa elämän"..lapsi on adoptioon annon jälkeen biologiselle äidille yhtä kuollut kuin abortin jälkeen, johtuen siitä että voi olla ettet koskaan enää nää adoptioon antamaasi lasta, tämä on totuus ja sitä klisettä olisi väärin käyttää nuorelle joka ratkaisun tekee.
se että adoptiovanhemmat ovat kiitollisia lapsesta biologiselle äidille...niin pitkään ovat kiitollisia kun biologinen äiti ei näy eikä kuulu lapsen elämässä, ongelmat ja kiittämättömyys tulee sen myötä jos lapsi alkaa kiinnostumaan juuristaan...
Kuulosti hyvin neuroottiselta adoptiovastaiselta, mitä eräs täällä viljelee..tulee ihan kukluxklaani mieleen...asia vaan toinen..jos ihan ronkkimalla ronkkii, niin saahan asiat aina käännettyä paskoin päin!
Eiköhän sitä lapsen etua ja hyvää tulisi ajatella, adoptio on parempi vaihtehto kuin esim. lastenkoti tai ympäristö jossa ei ole edellytyksiä (eikä halua tai mielnterveyttä) hoitaa ja kasvattaa lasta??!!
Tiesitkö, että monissa maissa äidit nimenomaan haluavat synnyttää lapsensa ja antaa adoptioon, koska ovat huonoista oloista,että lapsi saisi mahdollisimman hyvän ja turvallisen tulevaisuuden...
Luit kirjoitustani kuin piru raamattua, en varsinaisesti ottanut sen kummemmin kantaa abortin tekemiseen, jos lapsi nyt on syntynyt, niin eiköhän adoptio olekin parempi vaihtoehto kuin ei mitään..??
jos itsesi kohdalla on jokin mennyt luultavasti pahoin pieleen, olen siitä syvästi myötätuntoinen, muttei se anna lupaa/oikeutta yleistää kaikkea..
mistä poimit tuon ilmoituksen? koetin selata sitä pelan sivuilta mutten löytänyt..
Ei sitä kai Pela:n sivulla olekaan. Haluavatko he olla vähän niinku salaa tässä mukana?
Jos googlaat koulutuksen nimellä, niin löydät ilmoituksen mm. seurakuntien yhteydestä. Se löytyy myös Adoptioperheet ry:n sivuilta.
Huokaus, mikä tuossa koulutuksessa nyt on niin pahaa ?
Pikaisesti silmäiltynä minusta siinä käsitellään asiaa monelta kantilta: lapsen pitäminen, abortti, adoptio ja ohjelman tarkempaa sisältöä tietämättä varmaankin myös sijaisperheistä puhutaan (Hgin perheasiaintoimisto saattaa edustaa tätä puolta asiasta tai PeLa).
PeLa muuten on paljon, paljon muutakin kuin adoptiojärjestö, kannattaisi tutustua PeLa:n sivuihin (tukiperhetoiminta, kotimainen ja ulkomainen adoptio, sijisperhetoiminta, kummitoiminta ja muu lasten auttamiseen liittyvä toiminta). Missään ei minusta sanota että tässä tapahtumassa PeLa:n osallistuminen liittyy vain ja ainoastaan adoptiopuoleen.
Jos koulutuksessa käsitellään kriisiraskauksia monelta kantilta, niin miksi mukana ei ole yhtään asiaa bioäitien kokemuksista? Paikalle olisi voitu pyytää bioäiti puhumaan tai näyttää bioäidin haastattelu esim. videolta. Uskon että vapaaehtoisia olisi löytynyt ainakin muutama. Huhun mukaan vielä tämän vuoden puolella ollaan julkaisemassa myös dokumentti, jossa esiintyy bioäiti. Bioäideistä on julkaistu vuonna 2006 tutkimus, jonka tuloksia koulutuksessa olisi voitu esitellä.
Koulutuksen esitteessä ei myöskään mitenkään etukäteen vihjata, että siellä kerrottaisiin sijais- tai tukiperheistä tai muusta perheille tarjottavasta tuesta. Luulisi esimerkiksi Ensi- ja Turvakotien liiton olevan mainittuna, jos he olisivat mitenkään mukana kertomassa toiminnastaan.
Tulee sellainen vaikutelma, että koulutus on tarkoituksella järjestetty yksipuoliseksi.
Kirjoittajat täällä arvelevat suuntaan ja toiseen tietämättä todella, mitä tuolla puhutaan, ketä on paikalle pyydetty, keitä on yritetty hankkia puhumaan mutta ei saatu, keitä on saatu, kuka on kieltäytynyt jne jne.
Jos jotakuta ohjelma häiritsee, ottakoon selville koulutuksen todellisesta sisällöstä, motiiveista jne soittamalla järjestäjille.
Ja tarvittaessa esittäkää krittikki oikeaan osoitteeseen.
Spekulaatiot sikseen !
Koulutuksen järjestäjiin on jo oltu yhteydessä. Ehkä jossain vaiheessa saamme lisätietoa. Jokunen adoptiokriittinen on myös ilmoittautunut jo mukaankin :-)
olisi tärkeää kuulla koulutuksessa jonkun yksittäisen bioäidin näkemyksiä. Kerrothan toki tutkimuksesta. Eikö ole paljon luotettavampaa ja kattavampaa tietoa, että todellakin esitellään asiantuntijoiden tekemiä tutkimuksia ja selvityksiä kuin että kuunnellaan jonkun yhden yksittäisen ihmisen kertomusta yhdestä yksittäisestä tapauksesta. Tässähän on kai tarkoitus käsitellä asiaa vaihtelevista näkökulmista, sillä eri ihmisten tilanteet poikkeavat toisistaan.
Onhan siellä yhden yksittäisen abortin läpikäyneenkin omakohtainen kertomus ohjelmassa. Eivätkö abortin tehneiden kokemukset voi poiketa toisistaan?
Varmasti myös abortin tehneiden kokemukset vaihtelevat toisistaan paljonkin. Toivon, että heillä on muutakin asiaa abortin tekevän kohtaamisesta. Ehkä tämä adoptioasia on niin iso ja tuntematon alue, että sille varattua aikaa ei haluta tuhlata, kun kaikille näille asioille on vain pieni aika käytössä.
Adoptiota käsitellään varmasti ensimmäisessä luennossa ja varmasti myös tuossa "työntekijän mahdollisuudet tukea..." -sessiossa. Eli kyllä sitä nyt päivän aikana varmastikin aika paljon ehditään käsitellä. Kyseessähän ovat sitä paitsi vain kotimaiset adoptiot, joten ei se nyt niin mielettömän iso ja tuntematon alue ole.
miksi se on niin iso ja tuntematon asia? oisko niin ettei sitä ole julkisuudessa puhuttu ja kukaan reppana-äiti ei ole uskaltanut tuoda kasvojaan esille asiassa? onko heillä edes oikeutta siihen? onko heillä ainoastaan oikeus synnyttää lapsia "parempiin perheisiin" lapsenteko koneitako he ovat niille lapsettomille perheille?
että Suomessa tehdään vuosittain > 10 000 raskaudenkeskeytystä mutta vain noin 30 äitiä antaa lapsensa adoptoitavaksi (poislukien perheen sisäiset ja sijaisperheadoptiot). On kai ihan luonnollista, että raskauden keskeytyksen läpikäyneitä löytyy helpommin puhumaan asiasta.
Katsokaapa tehtyjä adoptiotutkimuksia, niihinkin on ollut selvästi hyvin vaikea löytää lapsensa adoptioon antaneita haastateltavaksi, vaikka sen voi tehdä täysin anonyymisti.
Johtuiskohan vähäinen tieto bioäideistä myös siihen, että...
- heitä on ainakin "ennen vanhaan" kehotettu unohtamaan asia ja usein kielletty puhumasta adoptiosta
- osalle on jopa sanottu, että he eivät koskaan saa olla yhteydessä lapseensa
- bioäitejä pidetään yleisesti alholisteina, mielisairaina ja huorina (vaikka esim. PeLa:n mukaan suurin osa on nuoria opiskelijoita)
- kukaan ei mahdollisesti edes ole ollut kiinnostunut hankkimaan/jakamaan tietoa bioäideistä, koska on oltu kiinnostuneempia esim. adoptioperheistä
- bioäidit itsekään eivät ole olleet vaatimassa tietoa, koska he ovat ensimmäisen kohdan mukaan olleet hiljaa asiasta ja salanneet adoption omalta kohdaltaan
- asia on ollut monille perheille ja suvuille niin häpeällinen tabu, etteivät toimittajatkaan ole tehneet siitä juttuja
- adoptiovanhempien joukossa on huomattavan korkea-arvoista väkeä (esim. ministereitä, julkkiksia), joiden ärsyttämistä media on mahdollisesti pyrkinyt varomaan
- on ylläpidetty myyttiä siitä, että adoptioperheeseen pääseminen on lapselle onnenpotku ja adoptiovanhemmat ovat ainoat oikeat vanhemmat; tieto biovanhempien suruista ja heikosta asemasta loukkaisi adoptiovanhempia ja ahdistaisi adoptiolapsia
No eihän pela nyt muuta motiivia tarvitse moiseen toimintaan kuin rahanpuute ja henkilökunnalle hommia.
Mutta edelleen yksilön ja erityisesti lapsien kannalta todella ikävää markkinointia.