Rupesi mietityttämään mm. miksi jotkut aseet vanhetessaan muuttuu ruskeaksi, jotkut eivät. En siis tarkoita ruostumista, vaan sellaista tasaisen ruskeaa nättiä patinaa, jota joissain vanhoissa aseissa näkee. Lieneekö valmistusmateriaaleissa syy tähän ilmiöön?
Sitten toinen juttu mikä kummastuttaa on nykyaikaisten mustaruutiaseiden luvattoman huono taso. Omasta piettan coltkopiostani liukeni rekyylikilvestä sinistykset kolmannen ampumakerran jälkeen saippuaveteen. Piipussakin oli silminnähden syöpymää, vaikka "oikeaoppisesti" asetta olen käsitellyt. Ainoa, että tuon kolmannen ratareissun jälkeen palasin kotiin niin väsyneenä, että ase jäi saippuaveteen yön yli. Ei oikein jaksaisi uskoa, että cowboyt ovat 130 vuotta sitten joka laukauksen jälkeen sanoneet inkkareille että "oottakaas vähän" ja huuhdelleet ja öljynneet aseensa.
Osaakohan joku sanoa miten esim. 1880-luvulla valmistettu peacemaker eroaa materiaaleiltaan ja viimeistelyiltään nykyisestä vastaavasta? Oletetaan että kysymyksessä on sinistetyt aseet.
Kiitos asiallisista vastauksista!
Sitten toinen juttu mikä kummastuttaa on nykyaikaisten mustaruutiaseiden luvattoman huono taso. Omasta piettan coltkopiostani liukeni rekyylikilvestä sinistykset kolmannen ampumakerran jälkeen saippuaveteen. Piipussakin oli silminnähden syöpymää, vaikka "oikeaoppisesti" asetta olen käsitellyt. Ainoa, että tuon kolmannen ratareissun jälkeen palasin kotiin niin väsyneenä, että ase jäi saippuaveteen yön yli. Ei oikein jaksaisi uskoa, että cowboyt ovat 130 vuotta sitten joka laukauksen jälkeen sanoneet inkkareille että "oottakaas vähän" ja huuhdelleet ja öljynneet aseensa.
Osaakohan joku sanoa miten esim. 1880-luvulla valmistettu peacemaker eroaa materiaaleiltaan ja viimeistelyiltään nykyisestä vastaavasta? Oletetaan että kysymyksessä on sinistetyt aseet.
Kiitos asiallisista vastauksista!
Vastaukset 8
Vanhimmat
on sitä ,että et koske rasvasilla sormila sileään pintaa Huom . Tämä tarkottaa metallia.Ja sitte aavikko juttu on pitkä tarina.Teräs on löytyny jo 1700-luvulla.ja sitte näistä on kehitelty eril,aisia metalleja.Kysyppä joltain sepältä.
Että nämä 1800 luvun Coltit olisivat kirjokarkaistuja, eli siitä saaneet erikoisen värinsä. Ps saippuavedestä pyssys ei varmaan tykkää. Puhdista aseöljyllä ja räteillä niin kuin muutkin.
tarttuuko.Onko tuote harakan pyrstön värinen?
Olen nimenomaan sepältä kuullut että saippuavedessä huuhtelu on välttämättömyys (uusille) mustaruutiaseille ammunnan jälkeen. Sen jälkeen vasta rassaus ja öljy. Vanhoista vehkeistä en tiedä, vaikka niitä joku nurkissa onkin, kun en ole luvittaa viitsinyt.
Mitä meinasit että tarttuuko? Magneetti ainakin tarttuu. Ihan normaali mustaksi keitetty ase on tuo pietta.
Millä tahansa aseella ammuttaessa piipun sisäpintaan syntyy pieniä mikrohalkeamia. Saippua poistaa vedestä pintajännityksen, ja se menee halkeamiin. Öljyäminen ei poista vettä ja piippu syöpyy hiljalleen. Yksi kerta ei tee mitään, mutta jatkuvasti (saippua)vedellä pestäessä voi alkaa syöpymisjälkiä tulemaan.
Joo, sama vanhoissa aseissa, entiset mosurit piti vettä lämpimänä povarissa taikelleissään.
siihen aikaan aavikolla menevät ihmikset eivät aavvistanu kuin se lähellä on.
Liian pitä liottaminen on jopa pahempi kuin (kuivan aseen) putsaamatta jättäminen.
Vettä on toki hyvä käyttää mustaruudin palojätteiden irrottamiseen, mutta ei ylettömän pitkään liottamiseen. Veteen liukenevat salpietarin (=typpi) ja rikin palojätteet nimittäin muodostavat veden kanssa happoja kuten rikkkihapoketta, eikä sellaisessa happolitkussa likoaminen taatusti ole hyväksi raudalle. Saippua neutraloi happojen vaikutusta, mutta silloin saippuan pitää olla emäksistä, siis lipeäpitoista, mielellään vanhanaikaista pyykkisaippuaa tai vastaavaa. On hyvä tietää, että liika lipeäkin voi "pestä" sinistystä pois aika tehokkaasti.
Siis vesipesu tulee tehdä nopeasti, lopuksi puhtaalla vedellä huuhdellen ja huolellisesti kuivaten vaikka ensin pyyhkeellä ja sitten lämpimässä ilmavassa paikassa. Pieni puhaltelu vaikka hiustenkuivaajaalla ei ole pahasta jos on kiire vetämään öljyjä rautoihin.