Olen vl mutta en mikään "tiukkis". Kyllä me osataan ajatella ihan omilla aivoillamme eikä siitä kukaan kiellä! Itse olen sitä miettinyt monesti että uskoisiko monikaan Raamattuun jos ei pelkäisi kuolemaa. Tarkoitan että jos olisi joku vähemmän uhkaava kuin iankaikkinen helvetti pelotteena. Tästä tuli nyt vähän huono avaus mutta korjatkoon toimittajasetä virheet...
Uskomisen syy kuolemanpelko
Pohtija-vl
16588
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
hyvin lähellä totuutta. Juuri siitä uskonasioissa on pelkistetysti kysymys. Ihminen on luotu sen verran älykkääksi, että ymmärtää ja tiedostaa ajauksellisesti elämänsä rajalliseksi ja pyrkii jotenkin turvaamaan henkisen jatkuvuudeen hengellisellä toiminnallaan.
Toisin kuin muilla luontokappaleilla, jotka toimivat vaistonvaraisesti niin, etteivät kuolisi ennenkuin ehtivät jatkaa sukuaan ja siten voivat varmistaa lajinsa säilymisen. Uskon myös niin, että ihmisenkin geeneissä on lajin säilymiseen tähtääviä ominaisuuksia. En tosin tiedä missä suhteessa nämä em. tekijät ovat toisiinsa nähden.
Valistuneemmat kertokoon.
Tarkoitatko että ihminen keksi itse ajatuksen kuolemanjälkeisestä elämästä. Siis sellaista ei todellisuudessa olisi olemassakaan, vaan se on vaan keksitty että ihmisestä ei tuntuisi niin pahalta kuolla?
Uskonnot hoitavat juuri tätä tehtävää ja ne ovat juuri sitä varten olemassa. Erilaisia uskontoja ja opinsuuntia on juuri sen verran olemassa kuin niille ajatuksille on kannattajia erilaisten kulttuureiden piirissä.
Kuolemanjälkeisyys on ihmiselle ollut aina arvoitus ja sellaiseksi se myös jää kenties ikuisesti. En usko, että meidän aikanamme eikä lähitulevaisuudessakaan kuoleman mysteeriota pystytä tieteenkään avulla niin tyhjentävästi selittämään, etteikö uskoille ja uskonnoille jäisi edelleenkin ainakin osittain tämän mysteerion selittämisen tehtävä. Tosin niiden merkitys voi vähentyä tulevaisuudessa. Muuttumaan, sopeutumaan ja uusiutumaan ne joka tapauksessa joutuvat entistä tiheämpään.
Onko ylösnousemus usko siin hölynpölyä??
Siitä oli pohdintaa vl-näkökulmasta tässä:
http://laestadian-underground.blogspot.com/
Luin tuon kirjoituksen. Mutta en usko että vl-uskovaisella on tarvetta miettiä yleisesti uskomisen perusteita. Enemmän kuin kuolemaa vl-uskovaine pelkää omasta yhteisöstä erottamsita. Se on pahempi kuin kuolema.
On ikävä totuus, että vl-usko on painostukseen, pelkoon ja aivopesuun perustuva oppi. Nuoren ihmisen on hyvin vaikea irrottautua vl-yhteisöstä.
Eipä olekaan pariin viikkoon tullut käytyä siellä.
Siinähän oli toistelta aivan erinomainen pohjustus aiheeseen. Pitääpä joskus oikein ajan kanssa tutkia sitä. Noin pikaisesti lukien vaikutti vastaavan aika hyvin meikäläisenkin ajatuksia.
Joillekin saataa olla hölynpölyä ja toisille totisinta totta. Jokainen kai tämän kysymyksen jollakin tavalla itselleen ja itseään tyydyttävällä tavalla ratkaisee. Toisen ratkaisu vaatii syvemmälle meneviä perusteluja kuin jonkun toisen, erilaisia kun ollaan. Niin kauan kuin usko/uskonto ratkaisee tämän kysymyksen yksilöä tyydyttävällä tavalla, silloin se ei ole ollut hänen kohdallaan ainakaan hölynpölyä.
Siitä uskosta ei hyvä seurannut
Anni, 27, selvisi sisäisistä ristiriidoista armollisempaan elämänkatsomukseen:
”Kasvoin vanhoillislestadiolaisessa perheessä. Kasvatuksen ja viikoittaisten seuroissa käyntien kautta juurruin liikkeeseen. Erityisesti opit synnistä ja ikuisesta kadotuksesta iskostuivat tiukasti mieleen. Pitkälle nuoruusikään saakka kammosin nukkumaanmenoa, sillä pelkäsin kuolevani nukkuessani ja joutuvani helvettiin.
Usko ei tuottanut minulle iloa – päinvastoin. Jatkuvan kuolemanpelon lisäksi tunsin olevani kaikkialla erilainen. Koulussa siksi, etten voinut osallistua ”maailmallisiin” asioihin ja keskusteluihin, lestadiolaisten keskuudessa siksi, että koin olevani syntinen ja huonompi kuin muut. Itsetuntoni kehittyi vajavaiseksi. Häpesin uskoani, sillä se ei ollut aitoa. Parikymppisenä sisäinen ristiriita kävi kestämättömäksi. Sain viimein sanottua ääneen, etten halua enää olla lestadiolainen.
En ole halunnut palata. Minulla on oma, huomattavasti armollisempi elämänkatsomukseni, jonka toivon kelpaavan Jumalalle. Kärsin edelleen pahasta kuoleman- ja helvetinpelosta. Vaikka järjellä tajuan, ettei lestadiolaisuus ole ainoa tie taivaaseen, ajatus ei jätä minua rauhaan. Olen harkinnut terapiaakin tämän takia, ja tiedän, että minulla on paljon kohtalotovereita. Myös itsetuntoni kanssa minulla on edelleen ongelmia.
En silti halua olla katkera. Pudistelen vain joskus päätäni lestadiolaisten touhulle. Mietin, miten paljon siellä on lasten joukossa samanlaisia raukkoja kuin minä, joiden pää täytetään helvetin kuvilla ja synnintunnolla. Lasten kannalta liike on liian ankara ja jopa vaarallinen. Mutta liikkeen olemassaolo perustuu siihen, että ihminen johdatellaan lapsesta asti uskomaan. Muulla tavoin ajatteleminen saadaan näyttämään ”sielunvihollisen” työltä, ensi askeleilta kohti ikuista kadotusta.”
Kirkko ja Kaupunki 17.11.2008
Kuulkaa, ihmisen pitäisi irrottautua lestadiolaisuudesta nimenomaan juuri nuorena.
Mitä vanehmmaksi tulee, sitä useammin sitein siihen liikkeeseen joutuu kiikkiin. Tiedän tämän itse kun olen nyt viisikymppinen perheenisä. En ole oikeastaan koskaan todellisuudessa uskonut näihin rauhanyhdistyksen puhujien selityksiin. Mutta elämä on vienyt mukanaan ja kiirettä on ison perheen huoltamisessa riittäyt. Hyvinhän siinä on aika mennyt. Mutta vasta nyt on aikaa pysähtyä ajattelemaan mille on elämänsä uhrannut. Karu tosiasia on että en ole yhtään sellainen uskovainen kuin minun luullaan olevan.Enkä halua olla. Mutta joutuisin kokonaan tyhjän päälle jos jättäisin nyt vl-piirit.Pakko jatkaa teatteria.
Nuorena se ratkaisu on tehtävä ja luotava elämän puitteen "normaalissa" mallissa niin ettei siihen liity tällaista fanatismi uskoa.
VL-uskossa lapset kasvatetaan pienestä saakka suorittamaan uskoa. Opetetaan että on muka tarkka ja tiukka kieltojen ja määräysten rakennelma, jonka mukaan on vl-ihmisen eleettävä:
http://scratchpad.wikia.com/wiki/Synnit
Raamatussa ei tällaista listaa ole. Uskovaista koskee tosiasiassa vaan käskyt ja suurin on lähimmäisenrakkauden käsky...
VL-puhujat ovat pahasti harhassa lutherilaisesta opetuksesta. He on itse kehitelleet suoritusjärjestelmänsä!
Voimia ja rohkeutta. Kun/jos oma aito elämä jää elämättä. Se on kova paikka.
Kerroppa mikä saa sinut alistumaan oppimattomien SRK:n puhujien harhaoppeihin?
En ole ajatellutkaan alistua tyhjänpäiviäsyyksiin. Uskon vaan synnit anteeksi mutta muuten elän vapaana uskovaisena. Jumala antoi meille myäs harmintakyvyn! En katso olevani sidoksissa kaikkiin kieltoihin joita "seurakunta-äiti" on säätänyt.
uskomisen vaikutin on nimenomaan helvetinpelko. Uskon vaikuttimena tulisi kuitenkin olla rakkaus armolliseen Jumalaan.
Kerran keskustelin vl:n kanssa. Hän sanoi:"Ei olisi mitään mieltä olla uskomassa, jos ei olisi helvettiä". Paljastavaa. Se sai minut tajuamaan, mikä tosiaan on vl mielenmaisema: ollaan uskossa, koska peljätään ikuista helvetintulta. Siinä ei paljon jää tilaa rakkaudelle Jumalaa ja Vapahtajaa kohtaan. Itse asiassa moni vl vihaa ja pelkää Jumalaa, ja kokee Hänet epäoikeudenmukaiseksi.
Kuitenkin tulisi muistaa, että Jumala on Rakkaus, ja se on Hänen huomattavin ominaisuutensa. Hän on Pojassaan rakastanut meitä ensin, ennen kuin synnyimmekään. Aidossa kristityssä tämän ajatteleminen saa aikaan halun noudattaa Hänen tahtoaan.
Vl seuroissa viljellään runsaasti tätä "kannattaa uskoa, ettei joudu helvettiin". Tämä ruokkii pelkoa, ei rakkautta. Rakkaudessa ei ole pelkoa, on kirjoitettu.
Huikea väite, Jeesukseen uskova ei koskaan pelkää kuolemaa. Onpa väite?
VL:n on todella syytäkin pelätä, koska pelastus ei tule syntien anteeksisaamisien kautta. Helvetti odottaa, ja onko kukaan koskaan kuullut, että VL piireissä puhuja rukoilee, - tule Jeesus pian.
Mielle kristityille on suuri ilo ja onni, saada kohdata Jeesus. Tätä ei ole mahdollista lahko- opissa mitenkään.
On todella rauhoittavaa kun pystyy odottamaan puhtaalla sydämellä kirkastajaa, ja aina, vaikka ei ole synninpäästäjää lähelläkään, koska Hän oli jo siellä Golgatalla.
Tässä näkee kristityn ja SRK;N eron, eikö jo VL sitä tajua, onko elämänne mielekästä?
Jumalan armon tähden. Sen vuoksi että Jumala rakastaa meitä, antoi poikansa joka sovitti meidän syntimme. Jumala on armollinen Jumala. Minä olen hänen lapsensa ja aion luottaa siihen että Jeesus meidät pelastaa niinkuin meille on luvattu.
Mitään muuta ei tarvita. Kun tuon uskoo niin haluaa tuohon uskoa ja se vaikuttaa ihmisessä niin että hän haluaa olla hyvä ja valita hyviä tekoja. Rakastan teitä kaikkia, niin huonoja kuin hyviä. Luottakaa armoon, sitä riittää teille kaikille!
että pääseekö taivaaseen vai joutuuko helvettiin!
Ajattele Jumala, sellainen rakastava, joka tulee sinun luoksesi, ottaa sinut syliin äärimmäistä rakkautta täynnä. (unohda nyt täysin ne olenko tuota tarpeeksi noudattanut ja tuota tein silloin-olenko paha, olenko ihan varmasti täysin hyvä uskovainen...) AJATTELE sellainen Jumala joka rakastaa sinua koska olet sinä, täysin juuri sinä vikoineen ja virheineen.
Mene syvälle itseesi, kuka sinä olet? Minkälainen? Ja sinä ihan sama minkälainen olet, Hän rakastaa sinua siltikin, koska olet hänen rakas lapsensa.
Luota tuohon, luota juuri tuohon Jumalaan, että hän SINUA rakastaa, ei sitä mitä sinä teet ja teit.
Näin sinä saat sydämeesi hyvän mielen ja haluat jatkaa matkaasi tehden hyviä tekoja, rakastaen lähimmäisiäsi, muita ihmisiä. Et sinä silloin halua olla paha, jos sinä tuon uskot ja siihen luotat että Jumala on antanut meille Jeesuksen joka pelastaa meidät.
Luota siihen armoon ja ole vapaalla mielellä!