Yksinäisyys

Mikä mieltäsi painaa? Kerro. Minä en hylkää ystävää.

Ihmisistä on tullut omahyväisiä ja itsekkäitä, omaa parastaan haluavia. Ei myöskään ole ystäviä, kavereita ja tuttuja vain. Ei ketään joka kuuntelisi ja ymmärtäisi mutta niitä riitää joilla suuri mielipide ja arvostelukyky.. Tämä on tätä päivää..

Minulle ja monelle. Jokainen meistä kaippaa toisen ihmisen läheisyyttä; kainoloa johon painautua, olkapäätä johon turvautua. Yksinäisyys musertaa ja saa pelkäämäänkin; olenko aina yksin, enkö löydä ketään ja koskaan?
Minun konstini on lähteä ulos. Ulos lenkille, kirjastoon, kauppaan ihan mihin vaan mutta ihmisten pariin edes hetkiksi.Ja opetella väkisin olemaan yksin. Sytyttää kynttilät ja istua päydän ääreen niitä katsomaan. Miettiä rauhassa mennyttä ja tulevaa mitä siltä odotan.Antaa kyyneleiden tulla ja kaiken mahdollisen tunteen. Otan paperin ja kynän ja kirjoitan tunteitani ja ajatuksiani.
Pikkuhiljaa olen oppinut olemaan yksin ja se jopa tuntuu hyvältä. Rauha on laskeutunut ainakin minulle. Kiire on poissa.
Aurinkoisia talvipäiviä sinulle!

yksin minäkin, meitä on monta!!

Monet kerrat olen miettinyt miten sen toisen yksinäisen löytäisi, joskus mulla oli profiili tuolla netlogissakin ja tuntui hyvältä jonkun aikaa kun siellä pysty vaihtaa kuulumisia toisten kanssa ja sit huomasin että en juuri muuta tehnyt kuin katselin nettiä ja odottelin viestejä, alkoi tuo live elämä väistymään ja lopetin sen ja hakeiduin taas ihmisten pariin, paljon mukavempaa on jutella naamatusten jonkun ihmisen kanssa, elämästä tullut semmosta ettei vieraiden kanssa jutella missään, jos joku vaikka jossain jonossa alkaa jollekin puhua sitä pidetään outona, joskus menee vkl. kaksikin päivää etten saa kenenkään aikuisen kanssa jutella jollen soita jollekin, kaipaan kauheesti aikuisten seuraa, rahat niin vähissä etten voi edes harrastaa mitään, sukulaiset ja parhaat ystävät asuvat kaukana, joskus vain istun kahvilassa ja toivon että naapuri pöytään tulisi joku ja alkaisi jutella, kirjastossa näkee ihmisiä mutta kukaan ei kyllä juttelemaan tuu, olisi edes kesä niin voisi istua terasseilla ja puistoissa siellä voi joku alkaa jutella.joulukin tulee ja istun illat yksin kotona ellen lähde hautausmaalle ja baariin....verhot kiinni vaan ja tv. päälle ja aikasin nukkumaan niin aato on mennyt....mutta pelottaa se ilta, kuinka kestän sen ajatuksen että kaikki on jossain ihmisten parissa lahjoja aukomassa ja syömässä joluruokia.....viime vuonakin itkin itseni uneen, kun baarista tulin, sielläkään ei ollut ketään joka olisi mulle mitään jutellut, olin yksinäisempi kuin koskaan....