Te jotka omistatte dobermannin voitte varmaan
kertoa että sopiiko se perhekoiraksi? Asun nyt
yksin,mutta lähiaikoina muutan miesystäväni
luokse ja ajattelimme hankkia koiran. Itse olen
aina ihaillut dobermanneja ja haluisin sellasen.
Ovatko dobberit siis kauhean arvaamattomia ja
suojelevaisia? Ja ennen kaikkea soveltuvatko ne
lapsiperheeseen?
kertoa että sopiiko se perhekoiraksi? Asun nyt
yksin,mutta lähiaikoina muutan miesystäväni
luokse ja ajattelimme hankkia koiran. Itse olen
aina ihaillut dobermanneja ja haluisin sellasen.
Ovatko dobberit siis kauhean arvaamattomia ja
suojelevaisia? Ja ennen kaikkea soveltuvatko ne
lapsiperheeseen?
Vastaukset 5
Vanhimmat
...www.saunalahti.fi/sdy/ sieltä löytyy tietoa
dobberin kouluttamisesta ja luonteesta ym.
...on dobberi mustasukkainen siskoni pienestä
vauvasta. Minä ja mieheni emme saa koskea vauvaan
ollenkaan
...dobberi sopii täysin perhe-, koti- ja
lapsikoiraksi. Tietenkin kaikki koirathan ovat
yksilöitä ja joka koirasta saa mustasukkaisen
lapsesta, mies- tai naisystävästä tai mistä vaan,
jos sen jättää huomiotta uuden asian tultua
elämään. Minusta tuo ei ole rotukysymys.
Varsinkin narttudobberi on varsinainen äitihahmo
(ainakin meillä, ja kaikilla dobberin omistavilla
tutuillamme) jos perheeseen (laumaan) syntyy
vauva. Tiedän tapauksia, joissa dobberi (narttu)
avittaa KAIKESSA vauvanhoidossa aivan
vaipanvaihdosta lähtien, vieden likaiset vaipat
roskiin...ulkona 'opettavat' pienokaisia maailman
vaaroihin estäen niitä menemästä vaarallisiin
paikkoihin (ojat, lammikot, jyrkät pudotukset
jne...). Jotkut jopa tarkistavat tietyin
väliajoin vauvan 'olemassaolon' sen nukkuessa,
kurkaten varovasti vauvaa herättämättä vaunuihin
tai sänkyyn.
Suojelevaisuuteen dobberilla on tietenkin
taipuvaisuus, aina ei vieras saa suoraan mennä
kurkkimaan vauvaa vaunuihin mutta toisaalta, onko
se muutenkaan kovin hyväksyttävää.
Nämä kaikki ominaisuudet ovat tietysti aina
koirakohtaisia, sekä omia mielipiteitäni ja
kokemuksiani. Eli kunhan koira ei jää koskaan
täysin huomiotta uuden asian astuttua mukaan
elämään, ei ongelmia pitäisi syntyä.
Kannattaa silti tutustua niihin SDY:n
kotisivuihin, joista joku jo mainitsikin, sieltä
saat myös yhteystietoja dobberipiireihin, he
varmasti kertovat mielellään lisää rodusta ja sen
piirteistä.
Kiitoksia vastauksista.
Narttu dobberia olen harkinnutkin ja sen takia
käyttäytymistiedoista oli suurta apua!!
Kesän jatkoja :)
perheessämme on ollut monia dobbereita ja joskus
aikoinaan se oli myös ensimmäinen koirarotu jonka
hankin.
mielestäni dobberi on erittäin
aktiivinen,lapsirakas,ei agressivinen, pehmeä
koulutusta ja virikkeitä vaativa rotu.
eli pennusta alkaen on oltava virikkeitä muuten
se purkaa energiansa sellaiseen johon se ei
saisi, kokemusta on alkuajoilta jolloin
ensimmäinen dobberini söi sohvani,kenkäni melkein
kaiken.
lapsien kanssa meillä ainakin koirat tulevat
toimeen, koiramme suoraa jumaloivat pienintä
lastamme 2-vuotiasta pikku poikaa ja yleensäkin
meillä on silleen että jos itku tulee lapset
menevät halimaan koiriamme.
dobberit ovat kyllä suojelevaisia, mutta ei
mielestäni arvaamattomia. ja oman omistajanhan
koiransa pitää tuntea.
hyvä harrastuskoira, voi harrastaa tokoa,
näyttelyitä,pelastusta, vetohiihtoa tai pitää
vaan ihan kotikoirana.
perheeseeni kuuluu tällä hetkellä 5 dobberia; 8-
ja 6 vuotiaat nartut sekä 3 hunsvotti urosta
kaksi 3-vuotiasta ja 1,5 vuotias.
suosittelen jos sinulla ja poikaystävälläsi on
AIKAA ko.koiralle.