Paha mieli

Tuo on aika tavallista, kun ei enää voi lähteäkään "radalle", ei kaverit pyydä mukaan, eikä keksi itse kivempaa tekemistä viikonloppuisin. Kannattaa osallistua äitiysjumppaan, kysy neuvolasta erilaisista ryhmistä, sieltä löytyy varmasti jotakin mukavaa, ja sitä kautta uusia tuttavuuksia joilla sama ongelma :)

Itsekin vähän erakoitunut, mutta ihan oma vika koska ei yksinkertaisesti huvita mikään. Joskus pakotan itseni menemään kavereita moikkaamaan, mutta ei siitä oikeastaan kukaan saa mitään irti kun olen niin apaattinen. Kai tämä on jonkilainen raskausmasennus tai joku. No, viihdyn peiton alla hyvin, eiköhän tämäkin ohi mene. Odotan kovasti vatsan kasvamista ja aikaa jolloin uskaltaa jo ruveta hankkimaan tarvikkeita jne.

Harmi juttu että sulla on paha mieli - ja sitä voi tosiaan pahentaa ne raskaushormonitkin (mulla ainakin tekee just niin, odotan nyt toista vauvaa vaikka itsekin aiemmin sanoin etten tee yhtäkään lasta.. heh). Ja harmillista myös jos sun "ystävät" ovat päättäneet tehdä katoamistempun :( Oikeat ystävät pysyvät maisemissa elämäntilanteista riippumatta.

Tämä ei välttämättä nyt kauheasti lohduta mutta uskon, että kun saat vauvan syliin, mikään muu ei enää tunnu niin merkitykselliseltä mistä kannattaisi ainakaan murehtia. Toivottavasti löydät paljon uusia äitikavereita nyt raskautesi ja tulevan synnytyksen myötä, me kanssasisaret kun yleensä jaksetaan löpistä loputtomiin odotus- ja vauvajuttuja :D

Jaksamista sulle ja toivottavasti odotusajastasi tulee kaikesta huolimatta onnellinen mistä jää ihanat muistot!

Musta kanssa tuntuu siltä. Ja toinen raskaus menossa. Eilenkin itkin melkein koko päivän.
Tuli sellainen olo,että kukaan muu ei halua,että nämä syntyvät,kuin minä vaan.
Sekin johtui siitä,että olin viikon pyytänyt eri "ystäviä" ja äitiä ostamaan mun kanssa vaunuja. Ja mikään päivä ei kenellekään sopinut. Siskon mies sitten pelasti tänään päiväni ja toi minulle navigaattorin lainaksi,että osaan mennä ostamaan ne vaunut. Ostin siis yksityiseltä käytettynä. Se kyllä pelasti päiväni ja antoi hiukan uskoa taas.
Itse olen meinaa tosi huono ajamaan minnekään ja en osaa ajaa minnekään.
Muutenkin huomaan,kuinka yksinäinen nyt olen. Yleensä olen itsenäinen ja en kaipaa neuvoja ja sun muuta,mutta kyllä tämä raskaus on muuttanut minua.
Minulla ei ole siitä kysymys,että oli vk.loppu ja en päässyt baariin koska en ole muutenkaan käynyt ja minulla on lapsi kumminkin ennestäänkin.
Voimia ja jaksamista kaikille!! Kait se jossain vaiheessa tämä herkkyys hävii... =)

Kiitos kannustuksesta ja luulen että tosiaan muuttuu tilanne kun raskaus on pidemmällä ja kun lapsi syntyy. Ajattelinkin mennä odottavien jumppaan koska sieltä saa varmasti uusia kavereita jotka jaksavat puhua vauvaa :) Ymmärrän toki lapsettomia ystäviäni, koska olen itsekin käyttäytynyt vähän vastaavasti, toki en ole hylännyt heitä. Kyllä tämä tästä.

itsestäni tuntuu aivan samalta! tuntuu että kaverit ei soita yhtä usein kun ennen tai pyydä mihinkään...en tiedä onko totta vai kuvittelenko vaan. itse olen päästäni vieläkin hieman sekaisin tästä raskaudesta muutenkin niin kaipaisin tukea ja turvaa lähimmäisiltäni mutta en viitsisi itse sitä ruikuttaa. luulisi että ystävät olisivat kiinnostuneita tilanteestani,minä ainakin olisin jos joku ystävistä odottaisi. enkä ole mitenkään sairas tai vammainen etten voisi lähteä mihinkään niinkuin ennen, kyllä ilman viinaakin pystyy mukaan lähtemään...tuntuu vaan ettei "ystävät" sitä tajua...

Tuo nimittäin et ystävät hylänny lähes kokonaan. Mulla ei montaakaan ole, tuskin yhtäkään ystävää, pari kaveria enää. Odotan kolmatta ja mun maailma pyörii pienten lasten ja raskauden ympärillä, eipä muutakaan ole. Masennun ku oon niin yksinäinen :/

Olisi tosi mukavaa perustaa yhteisö ja tutustua muihin yksinäisiin odottajiin? Jos vaikka sattuis samalla paikkakunnalla asumaan. Voisi vaikka sopia tapaamisia ja sitä myötä tutustua paremmin. Kehittää yhdessä jotain tekemistä yksinäisiin vapaisiin ja viikonloppuihin.