Olen pitkään ihmetellyt miksi ihmeessä lasten vanhemmat pitävät sossuja/psykologeja niin suuressa arvossa, vaikka saavat näiltä törkeää kohtelua. Sossut/psykologit ovat yleensä kaikkitietäviä vanhojapiikoja jotka moittivat ja neuvovat isiä ja äitejä.
Eivätkö vanhemmat huomaa tilanteen korniutta?
Eivätkö vanhemmat huomaa tilanteen korniutta?
Vastaukset 16
Vanhimmat
huomaavat. Mutta täällähän on meitä moneen lähtöön, eli puolesta ja vastaa. itse ole samaa mieltä, kuin keskustelun aloittanut.
Täällä on muutenkin hankalaa keskustella ilman, että miltei kaikesta syntyy vain sana harkkaa.
Meno on hetkittäin, kuin lastentarhassa hiekkalaatikon reunalla.
Joskus vanhemmat luulevat, että ns asiantuntija on OIKEASTI asiansa osaava ammattilainen. Kun on tottunut sellaiseen, että apua saa ja on luvallista pyytää, niin tietämättään tulee kysyneeksi neuvoa tyypiltä, joka aliarvioikin vanhempia karkeasti...
Sitten on jo myöhäistä.
Koulujen auttajiin en IKINÄ enää luota! He seisovat yhtenä rintamana viranomaisten vierellä.
Senkin jälkeen kun vanhemmat ovat huomanneet kantapään kautta sosiaalisysteemin todellisen luonteen he yhä vain käyttäytyvät ikään kuin olisivat riippuvaisia sossuista.
Esimerkkinä vaikkapa Kari Närhi jonka tytär Tiia teki itsemurhan mielisairaalassa:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4500000000001326&posting=22000000039555557
Karvasta totuutta paetaan etsimällä lehdistä kaikki mahdollinen vähänkin sossuilulle haiskahtava ja lukemalla kaikki se kuin uskovainen raamattua. Ihan turhaan, totuus kun ei pala tulessakaan.
Pisteenä iin päälle, vielä vapaa-aikanaankin he ovat sossujen seurassa. Miksi ihmeessä?
huosta, on se niin traumaattinen kokemus, että siitä syntyy yleistynyt pelko. Sitä ei pysty kuvaamaan, se on murentanut terveen järjen. Sosiaali-ihmisille on tietääkseni hyvin työläs tehdä lähestymiskieltoa, jo huomautus epäasiallisesta toiminnasta saa aikaan pelon kostotoimista.
Pitää olla suht hyvin toimeentuleva, jotta voi ostaa itsensä vapaaksi sos.toimesta, jotta ei tarvitse olla riippuvainen siitä. Minunkin oli lainattava rahaa asianajajaan, joka auttoi sitten lapseni kotiinpääsyssä. -Nykyään meillä on uusi sos.työntekijä, joka ei änkeä asioihimme, mutta 2 x vuodessa pitää käydä ilmoittautumassa...emme kerro yhtään mitään mistään. Ei tosin ole kerrottavaakaan.
Kaikilla ei ole niin hyvä tilanne. Riippuu sos.työntekijästä. Jos se päättää olla huolissaan, niin hänen ei tarvitse kuin vihjaista huostaanotolla, niin se saa aikaan valtavan pelon: Voisi verrata sellaiseen tilanteeseen, kun väkivaltainen puoliso uhkaa ottaa lapset itselleen, jos toinen vanhempi haluaa erota.
Se on yhdenlaista Kauhun Tasapainoa. Pakkomiellyttämistä.
Siinä pikkuvirkamies hallitsee pelolla ja valtakunnan johto siunaa tilanteen.
Tämä on hyvin tyypillinen kauhun tasapaino myös muualla suomalaisessa viranomaiskulttuurissa, esim. työvoimatoimiston tai kelan kanssa asioitaessa, jossa sieltäkin voi tulla lisäselvityspyyntöjä tyyliin, "tietoomme on tullut, että ...". Kenties olemme niin jo geneettisesti sisäistäneet kylmän sodan aikaisen sisäsuomettuneen toimintamallimme. En usko, että muuallla nykymaailmassa enää moinen kauhun tasapainoilu onnistuisikaan.
Vai onko niin, että jos on erilainen käytöskulttuuri, esim. ulkomaalaistaustainen, niin hänen kohdallaan suomalaismalli ei toimi, vaan asiakasta kunnioitetaan, kun hän niin edellyttää eikä pelkää (koska voi aina lähteä inhottavaksi kokemastaan maasta kotimaahansa tai toiseen maahan). Olemme hyvin alisteinen kansa ja pikkuvirkamiehet, itsekin alistettuna, kyykyttävät autettaviaan, kirjoittelevat kieroja kirjeitään, kutsujaan ja muuta soopaa, mutta aina niin, että vastuuta ei synny. Virkamiehen kanssa ei viihdy kuin toinen virkamies, eikä kauan sekään. Nämä ovat saaneet jonkun entisen ddr-koulutuksen, koska ihminen ei heille yksilönä ole minkään arvoinen, vaan ainoastaan systeemin (ja virkamiehen) orja. Minusta tämä pitää tiedostaa, jotta ei tule huonosti kohdelluksi. Pitää istua selkä suorana ja rinta rottingilla siellä virastossa virkamiestä vastapäätä, pitää katsoa silmiin eikä varpaankärkiä, pitää vaatia eikä anoa, eikä tule sallia sinuttelua, vaan vaatia teitittelyä, ja jos joku virkamies on yhtään epäkohtelias, niin pitää pyytää häntä käyttäytymään kohteliaasti. Ja jos joku loukkaa, pitää sanoa, että nyt olette rouva virkamies pahoittanut minun mielen, ja sitten voi alkaa nyyhkiä krokotiilinkyyneleitä. On virhe niellä huono kohtelu, vaan pitää näyttää mitä pahaa huono virkamies saa aikaan. Ja seuraava kirje kun tulee, niin siihen pitää vastata niin, että edellisen kerran kaikki ilkeydet tulee kirjatuksi ja muistutetuksi, jotta virkamies näkee, että minkä taakseen jättää sen edestään löytää. Kauhun tasapaino pitää muuttaa toisin päin, siten että pelon puolella onkin virkamies, joka pelkää palkkansa menetystä. Me kansalaiset olemme työntantajia ja nämä työskentelevät meille. Tämä on virkamieskoulutuksessa päässyt unohtumaan.
Miten kauhan tuokin äiti ja lapsi joutuvat 2 x vuodessa käydä ilmottautumassa. Onko se lainmukainen määräys. Entäs jos he ovat matkalla ulkomailla. EU-kansalaisilla on vapaa liikkumisoikeus- ja matkustusoikeus. Miten tollanen määräys voi olla lainvoimainen. Minä kyllä ihmettelen, millä oikeudella tollanen on, ihan kuin joku ehdonalainen. Onko tuo tosiaan noin, että voidaan määrätä ilmoittautumaan sosiaaliviranomaiselle. Ihan oikeesti. Mitä sanoo Oikeuskansleri.
Minulle toi suurta tyydytystä, kun näin entisen sos.työntekijän pelkäävän. Hän vapisi, sekosi sanoissaan...sinänsä ei pitäisi olla vahingoniloinen, mutta hän puhui törkeästi lapselleni ja minulle niin usein kahden kesken ja yhteisissä istunnoissa, että todella oli oikein, että lopulta selätin hänet. Tein sen suurinpiirtein noilla eleillä ja tempuilla mitä luettelit: Suoraan silmiin katsoen jne kun ensin olin voimiintunut ja tietoinen omista oikeuksistani.
Eli toinen lapsista puhui niin, että olimme sossut ja minä ja Äitini paikalla, toista haastattelivat niin, että puhuivat yksin lapsen kanssa. Kirjasivat sitten sellaista, että lapsi itkien sanoi minulle, ettei ollut ikinä sellaista puhunut tai tarkoittanut. Eli minä en sossuun luota, olivat sitten vanhojapiikoja tai ei. Samaa sylttyä syöneet kaikki.
lausuntoonsa. Eli lapsi sanoo jotain ja sossu tulkitsee sen vielä omien käsitystensä ja tarkoitusperiensä mukaiseti ja tämä on sitten se LAPSEN ETU JA MIELIPIDE. Näin se on meillä aina mennyt.
olisi edes sitä tarvittavaa ja laissa määrättyä koulutusta ja ammattitaitoakaan niin kirjauksia saadaan vapaasti ja minkään tahon (ei edes Hallinto-oikeudessakaan....)
kyseenalaistamatta
tehtailla lapsista, nuorista, vanhemmista ja ikuisiksi ajoiksi sossujen arkistoihin. Olipa sitten totta tai ei.
Jotain tarttis tehdä ja kovin äkkiäkin, epäpätevien kirjauksia saadaan lukea vielä 3.polvessakin näiden tanttojen luomista satumutu -arkistoista.
Feikkitanttojen, joiden pätevyys ja koulutus voi todellakin olla ihan mitä vain maan ja taivaan välillä.
-----
Väitöskirja "Lastensuojelun sosiaalityön asiakirjoina"
https://oa.doria.fi/bitstream/handle/10024/42567/lastensu.pdf?sequence=1
koulutuksesta tai sen puutteellisuudesta kiinni, jos pääkoppa ei ole kunnossa siinä ei hyväkään koulutus auta.
kun niitä on jo 7-8 feikkitanttaa 10 joukossa!
Todennäköisempää on siis saada se
kouluttamaton ja epäpätevä hoitamaan näitä äärimmäiseen toimenpiteeseen eli huostaanottoon johtavia ja lapsen-, ihmis-, kansalaisoikeuksiinkin kajoavia lapsen tai nuoren asioita
kuin että sattuu kohille tantta
joka on ammattilainen ja nuppi sekaisin.
miten sinun kuuluu elää ja mitä sinun tulee tehdä. Näillä naimattomilla ja lapsettomilla on ollut aikaa haalia itselleen uskomaton valta varsinkin naisten ylle, joilla on lapsia.
Sitä VALTAA EI HORJUTA TÄLLÄ HETKELLÄ MIKÄÄN. Pitäisi kirjoittaa ja kirjoitaa lisää tästä nutturapäiden vallasta, jossa ei tutise muu kun pää mielihyvästä, kun saa ihmisiä kyykyttää.
nuttura tutisee kun tupa roihuaa...
kannata mennä. Sossujen kotiosoitteet ovat muuten tarkasti varjeltuja salaisuuksia.
Auton rekisteritunnukset otan aina ylös, seuraan lyllertävää tanttaa bussilla, kävellen, taksilla, eräs ent ministerinkin piilopaikka löytyi teiskosta, pulesjärveltä hieman viitapohjaa kohti, siinä vasemmalla, näsijärven rannalla,
Juupajoelle olen seurannut, vesilahdelle, kyllä kunnon jäljestäjä löytää.
Tottakai välillä jäljestäjä vaihtuu, esim bussilla kun lähdetään, jäljestäjä vaihtuu bussissa, ym ym ym
Mielenkiintoista työtä jäljestäminen.
töissä sellainen sossu, joka kuulema kävi istumassa asiakkaan kotona, arvosteli lastenhoitoa ja kasvatusta jos jollakin tavalla, ja lisäsi joka lauseen loppuun kommentin "Ei minulla kyllä omia lapsia ole, mutta..."
Omasta mielestään parhaita asiantuntijoita ovatkin yleensä ne henkilöt, jotka asioista kaikkein vähiten tietävät...