mikä naimisiinmenossa

Monesti jos pitää jotain asiaa turhana, pitää sitä samalla myös jokseenkin negatiivisena asiana. Tai tunnelataus asiasta on negatiivinen. Esimerkiksi itse pidän ruotsin kielen pakollista opiskelua turhana ja samalla ajattelen siitä negatiivisesti. Eiväthän nuo nyt ole ollenkaan sama asia mutta yritinkin vain antaa esimerkin... Mutta kuitenkin. Jos joku tulisi sanomaan minulle, että no hei, eihän siitä opiskelusta mitään haittaakaan ole jos ajattelet että se on pelkkä muodollisuus, näkisin varmaankin punaista. Miksi minun pitäisi tehdä jotain mielestäni turhaa?

Ajat selvästikin takaa sitä, että sinä haluaisit naimisiin mutta kumppanisi on sanonut ettei hän halua, koska se on ihan turhaa. Haluaisitko oikeasti naimisiin henkilön kanssa, joka ei pitäisi asiaa minään? Minusta tuntuu todella oudolle että kaksi ihmistä, joista toinen olisi onnensa kukkuloilla ja toiselle päivä olisi kuin mikä tahansa, menisivät naimisiin. Eikö kannata viettää elämänsä sellaisen ihmisen kanssa, joka on kanssasi samoilla linjoilla ja itkee kanssasi onnen kyyneleitä sitoutuessanne loppuelämäksi?

Mutta jos nyt välttämättä haluaa alkaa listata avioliiton hyötyjä verrattuna avosuhteeseen niin kannattaa lukea sellainen teos kuin Perhevarallisuusoikeus (Aarnio, Aulis). Lainsäätäjä on saanut aikaiseksi vaikka kuinka monta syytä mennä naimisiin. Ja ei: näitä seikkoja ei voi saada aikaiseksi pelkällä keskinäisellä sopimuksella. Nämä kyseiset asiat saa pelkästään olemalla naimisissa.

Samaa mieltä kuin "nuori nainen" eli kyllä avioliiton pitää olla semmoista, jota kumpikin edes solmimisen hetkellä haluaa. Onhan se vihkikaavassakin "tahdotko...". Olisi ikävää, jos joutuisi miettimään, että "en tahdo, mutta kun toi vaatii..." ja sitten päräyttää sen tahtomisensa papin tai maistraattivirkamiehen riemuksi. Nooh, todellisessa elämässä naimisiin on varmaan menty monituiset kerrat, vaikkei ole niin tahdottukaan, mutta nykyään kun on aika hyvin valinnanvapaus.

Tavallaan vastasit itse omaan kysymykseesi "jos se kihloihin meno ja avioliitto ei ole niin tärkeä juttu, niin miksi se kuitenkin on sellainen asia jota ei missään nimessä voi tehdä". Naimisiinmeno on oikesti muutakin kuin pelkkä paperi, joten on hyvä edes vähän tahtoa eikä mennä vaan toisen mieliksi.

Niin, ja miksi joku ei tahdo. Ehkä häntä pelottaa vanhempiensa esimerkki, toinen ehkä miettii, että "nyt se haluaa vihille ja sitten se haluaa... ja sitten...", kolmas ehkä ei ole koskaan ajatellut menevänsä naimisiin - onhan noita syitä. Jos juttu on niin kuinka eka vastaaja epäili, että omassa elämässäsi toivoisit muuta kuin tällä hetkellä on tarjolla, niin usko pois, jos joskus menette naimisiin siten, että se toinenkin tahtoo oikeasti, niin viimeistään silloin huomaat eron.

Täytynee vielä lisätä, että kyseinen "avioitumisongelma" ei tällä hetkellä koske omaa elämääni. Tulipahan vain ihmeteltyä, kun tuota kyseistä ongelmaa ja riitoja tuon parisuhteen virallistamisen suhteen on ollut viime aikoina useammallikn tuttavapariskunnalla. Kaikkein mielenkiintoisinta -ja kieltämättä myös omituisinta- on mielestäni kuitenkin se, että useampi näistä edellämainituista pariskunnista on kuitenin hankkinut lapsia ja yhteisen omistusasunnon, vaikka nehän ovat huomattavasti kauaskantoisemmin, voimakkaamin ja peruuttamattomammin tulevaan elämään vaikuttavia asioita kuin mitä esimerkiksi kihlaus ja avioliitto (joista aina voidaan erota) voivat olla.

Olen kyllä itsekin seurannut tuttavapiirini avioliittokeskustelua ja törmännyt samaan, että toinen ei halua naimisiin koska "se on turhaa". Yhdessä tapauksessa mies ei missään tapauksessa halunnut pitää sormusta ja vetosi myös siihen, että onhan heillä yhteinen asunto. Se kuulemma sitoi heidät enemmän yhteen kuin kihlaus ja avioliitto. Minäkään en ymmärrä miksi on niin helppoa sitoutua suureen velkaan yhdessä ja tehdä lapsia, mutta naimisiin ei voi mennä. Onko se sitten vain niin ettei haluta olla sen toisen kanssa lopun elämäänsä... Pelkäävätkö he eroa? Itse ainakin haluan odottaa niin kauan että löydän sen ihmisen, jonka kanssa haluan elämäni jakaa ja mennä naimisiin, ennen kuin ostan kodin ja saan lapsia.

Yksi mahdollisuushan on se, että inhoaa periaatteessa avioliittoinstituuttia, siten kuin instituutteja muutenkin usein inhotaan. Joku saattaa tuntea avioituessaan pettävänsä oman vakaumuksensa. Tuo "ei se mitään merkitse" on eräänlainen vastenmielisen instituution mitätöinti. En väitä, että kaikilla on tämä takana, mutta joillakuilla varmaankin.

...avioliitto olisi aikalailla yksi ja sama, mutta siihen liittyy tietty lainopillinen puoli mikä tekisi siitä varsin järkevän ja kaukokatseisen ratkaisun. Esimerkiksi kuolemantapaukset ja lastenteko.

Kirkkohäitä en vietä vaikka kirveellä uhattaisiin. Kakkukahvit saatan kivoille sukulaisille tarjota ja parhaille kavereille ilmaista viinaa.

Mikäli kokee kihlat ja avioitumisen turhanpäiväisenä muodollisuutena, niin silloin ko. henkilö ei mene naimisiin, sillä se ei ole tarpeellista.

Pitäisikö aina tehdä ja toimittaa sellaiset asiat, joilla ei ole väliä? Niinkö sinä toimit?

Minä pyrin hoitamaan tärkeitä ja merkityksellisiä asioita... tosin pyrkimiseksi se välillä jää :P

Kyllähän naimisiin voi missään nimessä mennä, mutta jos sen kokee turhana niin miksi mennä? Silloin saattaa asenne olla vähän negatiivinen koko avioliittoa kohtaan kun "kaikki" (

vuosiksi eteenpäin...ikinä et voi tietää mitä se tuo tullessaan. En itsekkään tiennyt..jos olisin, olisin juossut ja lujaa... Menimme naimisiin liian pian n. 3kk tutustumisesta. Hälytys kellot kyllä soi päässäni et jotain on pieles...mutta eihän sitä usko kun on ihastunut...kai luuli et tämä on se ainoa ja oikea. Ja paskat mies oli pelkkä siipeilijä ja paskan puhuja...valitettavasti ei ainoa...niitä näyttää riittävän...sikiävät kai kuin täit.

Ja kuulisin mielelläni lisää syitä avioliitto/sitoutumis-vastaisuudelle. Ettei vaan jää pelkistettyä kuvaa, että: miehet ei vaan halua sitoutua.
Paljon puolustellaan kielteistä kantaa juuri tälläisillä "latteuksilla": eihän se muuta mitään ja eihän sillä ole mitään merkitystä. Kuten ap:kin sanoi, minulle tuollainen "neutraali" syy ei mene läpi. Miksei helkkari vieköön voida olla edes sen verran "miehiä", että sanottais se oikea syy, jonka on pakko olla jotain ihan muuta, kuin noin neutraalia - siitä kovasta vastustuksesta päätellen! Kuvitteleeko miehet, että se "varmuus" asiasta vaatii jotenkin vuosikymmeniä kypsyäkseen? Kun mä taas olen ymmärtänyt, että jollei asia parissa vuodessa joinkuin selkiä, niin ei siinä sitten enää aikakaan auta. Miksi roikutaan suhteissa, joissa ei haluta edetä?? Eikö löydy sen vertaa munaa?

Mä olen ite miettinyt tätä kihlausta viimeaikoina paljon. Allekirjoitan kyllä väittämän, ettei sormus "muuta mitään". Eihän sen pitäisikään muuttaa. Minulle se on juuri merkki siitä, että kaiken halutaan jatkuvan näin!? Että jos tätä tahtia jatkuu, niin sitte ruvetaan miettimään naikkariin menoakin ym.

Sen sijaan, jos toinen ehdottomasti kieltäytyy kyseisestä "jatkuvuuden" merkistä, alkaa mulla epäilykset välittömästi kaihertaa.
Sormus ym. eivät muutakkaan mitään.

Mutta se muuttaa, jos mä EN SAA niitä.