Lämmitän taloani kaksoiskattilalla ja puita käytän pääsääntöisesti lämmityksessä. Haluaisin pesässä palotapahtuman kestävän pidenpään ja hiilloksen muodostuksen jälkilämpöä tuottamaa.
Mikä puulajeista parasta käyttäjien mielestä, onko koivupuu ylivoimaisen parasta. Itse lämmitän lähinnä lautatavaralla ja sekalaisilla rakennus / purkulaudoilla mitä onnistun hankkimaan. Ne palavat mielestäni kuumalla liekillä, mutta nopeasti ja jälkihiillos melko huono. Haluaisin varsinkin illalla pitkään lämpöä tuottavan pesällisen puilla lämmitettäessä.
Mikä puulajeista parasta käyttäjien mielestä, onko koivupuu ylivoimaisen parasta. Itse lämmitän lähinnä lautatavaralla ja sekalaisilla rakennus / purkulaudoilla mitä onnistun hankkimaan. Ne palavat mielestäni kuumalla liekillä, mutta nopeasti ja jälkihiillos melko huono. Haluaisin varsinkin illalla pitkään lämpöä tuottavan pesällisen puilla lämmitettäessä.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Kokeile puun sytyttämistä päältä päin. Minulla ei ole kokemusta kattilassa poltosta mutta saunaa olen jo toista vuotta lämmittänyt puukasan päältä systyttäen. Saunassa tämä tapahtuu seuraavasti. Pinon kaksi riviä koivuklapia päällekkäin, kaarnapuoli alaspäin. Puun täytyy olla ehdottomasti kuivaa. Päälle laitan kanamunapakkauskennon puolikkaan (kuuden munan :)) ja siihen vielä hiukan tuohta ja muutamia tikkuja ristiin systykkeeksi. Kanamumakenno sytytetään ja sopivasti saunan luukulla säätäen aluksi annat tarpeeksi vetoa, niin että puut lähtevät palamaan. Nyt voit huoleti antaa palaa lähes puoli tuntia ennen kuin tarvitsee lisätä seuraava pesällinen. Ekan pesän täytyisikin antaa palaa lähes loppuun ennen kuin laitetaan pesään lisää puita. Tässä systyttämitavassa syntyy myös mahdollisimman vähän haitallisia hiukkasia joten tämä tapa on varsin ympäristöystävällinen. Ja kyllä laudat sun muukin sekapuu näin syttyy kunhan on vain kuivaa.
Puukattilassa polttelen pääsääntöisesti koolinkia ja lautaa. Eilen päätin kokeilla tätä mielestäni yliarvostettua jaloa lehti puuta eli koivua. Puun kulutus mielestäni lähes sama koivua meni puolipesällistä vähemmän. Loppu hiilloksen lämpöarvo oli koivulla huomattavasti parempi. Sammutin varaajan latauspumpun kun pesässä oli hehkuvia kekäleitä ja kattilan lämmöt oli 90 astetta. Raksakamaa polttaessa näin on voinut tehdä, koska hiilloksesta ei ole lämpöä irronnut. Koivun kohdalla tilanne oli toinen ja kun kattilan lämpömittaria vilkaisin lähes 10 minuuttia pumpun sammutuksen jälkeen lämpöä oli lähes sata. Eikun pumppu päälle ja loputkin kilowatit talteen. Paloajassa ei mielestäni ole suurta eroa kun vertaa koolinkiin. Hiillos kestää koivua käytettäessä pitkään ja siitä tuntus vielä lähtevän lämpöä.
Ainakin grillatessa olen havainnut koivun ehdottomasti parhaaksi puulajiksi. Siis ainakin näistä tyypillisistä puulajeista puhuttaessa. Ainakin mänty on todella surkea, siitä ei saa hiillosta tekemälläkään.
Mutta grillaus ja puun poltto kunnollisessa tulisijassa eivät ole läheskään sama asia, toki jotkut perusasiat ovat ja pysyvät, mutta mukaan tulee hieman muitakin, esim. ensiö- ja toisioilman suhde. Polttoa kun voi säätää ilmamäärillä, ilman että homma menee tervanpolton puolelle, täytyy vain tietää mitä säätää ja miksi. Nimittäin puun kaasuuntumiseen vaikuttaa etenkin panoksen lämpötila, ja mikäs sitä panosta lämmittää muu kuin hiillos. Hiilien hehkua taas voi säätää vedolla, näinhän sepätkin ovat vuosisatojen ajan tehneet, kun halutaan kuumentaa rautaa komennetaan apupojat palkeisiin, lisäilma nostaa lämpötilat tarvittaessa lähelle raudan sulamispistettä. Kun kuristaa arinavetoa, hiillos ei saakaan happea, ja rauhoittuu. Tässä vaiheessa täytyy kuitenkin ottaa huomioon, että vajaallakin hapella hiillos voi rauhoittua, mutta ei kuitenkaan sammu, eli puu jatkaa kaasuuntumistaan. Syntyvien kaasujen, kuten esim. häkäkaasun, tervan ja tärpätin polttoon tarvitaan happea, eli tarvitaan toisioilmaa. Tällä tavalla on mahdollista pidentää jopa heikomminkin hiillostuvien puiden paloaikaa, päästöjä lisäämättä.
Tosin koivun etuihin lukeutuu myös mm. korkeampi tiheys, eli pesälliseen mahtuu koivun muodossa enemmän kilowatteja kuin vaikkapa mäntynä.
Tilavuudella mittaaminen on tästä poisluettava. Täysiä pesällisiä ei voi polttaa hyötysuhteen kärsimättä. naurettavaa näpertelyä laittaako 30 cm pitkää koivukalikkaa vai 33 cm pitkiä mäntykalikoita. Sitä paitsi huonolaatuinen koivu ei välttämättä ole tiheämpää kuin havupölkky.
No voi pyhä yksinkertaisuus, en minä täysistä puhunutkaan, sanoin vaan, että tihempää puuta käytettäessä pesälliseen mahtuu enemmän kilowatteja, tämä on fakta latasipa pesänsä sitten oikeaoppisesti hieman vajaaksi, tai vääräoppisesti niin täyteen kuin ikinä saa mahtumaan.
Tokihan lahonnut koivu saattaa olla mäntyä kevyempää, mutta ellen nyt ihan väärin muista, niin taulukoiden mukaan ero koivun ja männyn välillä on melkein 100 kiloa per kiintokuutio, olikos koivun tiheys jotain vähän päälle 115% männyn tiheydestä.
Niin, sitä kitupolttoa ajattelin opetella
SEKApuu on parasta ei tuu nokipalon vaaraa.Puuta poltetaan kiloina kun lämpöarvot on kutakuinkin samat kiloissa.Parhaan hiilloksen saa kuusella.Riippuu vehkeistä millä saa parhaan tuloksen,se on opeteltava jos ei oo kaveria kuka samanlaisilla vermeillä on poltellu.
Ei saa sahatavarana. Pitäisi hommata halkoa, joka yleensä on koivua. HS yleisönosastossa on juttu puun laadusta. Siinä oli pihkaantuneesta ydin puusta. Se on varmaan parasta, mitä saa. Mänty palaa pitkällä liekillä ja runsaasti kaasuttaen ja pieten. Kannattaa hommata lyhyt liekkistä eli lehtipuuta ja tiheätä puuta eli tyvipölliä. Eli koivun pölkkyjä saa ruveta takomaan haloiksi ja kuivaamaan niitä sitten.
Itse koen onnistuuneeni lämmityksessä, kuin tuli palaa hyvällä liekillä loppuun asti ja viimeisen liekin sammuessa arina on tyhjä.
Energia vapautuu palaessa, jos jää suuri hiillos, niin silloinhan on jäänyt puuta palamatta. Se ei ole toivottava lopputulos.
Jollei se pala kerralla tuhkaksi.
Puun poltossa on nk. hiillosvaihe ja hiiloksessa on helposti vielä jäljellä 30% puun lämpöarvosta.
Mitä painavampi puu, sen paremmin on hiiloksesa voimaa, koivu hyvä, jos jostain löyty kunnon pihlajametsikkö tai vanhaa omenapuuta, niin vielä parempi. Omassa käänteispalokattilassa ainakin hiillosvaihe on melkoisen pitkä, varaajassa eivät lopussa enää mittarit nouse, mutta talo lämpiää tuolla hiiloksen aikaansaamalla jälkilämmöllä useita tunteja.
Moni kaksoipesäkattilaimmeinen on paukkupakkasia varten hankkinut koksia, sillä voi hiilossysteemillä ajaa vielä paljon pidempään.
Ei suuri hiillos ole välttämättä merkki huonosta palamisesta, se voi olla myös merkki ensiöilman pienestä osuudesta. Jos (yläpaloisessa) kattilassa pitää ensiöilman syötön vähäisenä, ei poltto ole välttämättä vielä huonoa, vaan mikäli toisioilma riittää, niin palaminen voi olla jopa keskimääräistä puhtaampaa.
Mainittakoot, että argentiinalainen veturinsuunnittelija L. D. Porta (1922-2003) tuli sellaiseen tulokseen että ensiö-toisioilman suhteiden optimi olisi noin 20/80%. Eikä hänen työnsä jäänyt akateemiseksi teoretisoinniksi, vaan hän osoitti pätevyytensä ihan käytännössäkin. Ja käytännön kokeet osoittivat että melko kevyilläkin muutoksilla sai aikaan tuntuvia eroja silloisten vetureiden hyötysuhteisiin.
Ja jos vähänkin polttotekniikoihin perehtyy, huomaa pian että hänen ajatuksissaan on paljonkin järkeä. Jos ajatellaan vähän vaikkapa sitä minkälaiset kattilat ovat tällä hetkellä parhaita niin hyötysuhteensa kuin päästöjensäkin osalta, niin esille nousevat alapaloiset. Joku voisi teorisoida että kyse on savukaasujen vetämisestä hiilloksen läpi, mutta minun mielestä kyse on pikemminkin siitä että ensiöilmaa ei anneta liikaa, eikä hiillosta hehkuteta liian kuumaksi. Sillä kuuma hiillos ja runsas ensiöilma saavat aikaiseksi vain suuret määrät kaasua, tämän kaasun polttaminen taas vaatisi suorastaan valtavat määrät ilmaa, mutta siinä vaiheessa ensiöilma on jo käytetty. Alapalokattiloissa on kiinnitetty huomiota polton säätöön ja kaasujen polttoon.
Portan työ osoittaa kuitenkin että sama onnistuu myös yläpaloisena, avainasemassa on ensiö ja toisioilman suhde. Ensiöilmalla syötetään ensisijaisesti hiillosta, mitä enemmän ensiöilmaa, sitä enemmän panoksesta irtoaa kaasuja poltettavaksi. Paljon ensiöilmaa, paljon kaasuja, ja mikäli toisioilma riittää, siitä seuraa myös suuri teho. Tosin käytännössä nuo ilmasuhteet ovat valitettavasti lähempänä lukemia 80/20%, kuin 20/80, ja seurauksena on huono hyötysuhde ja päästöjä.
Saman suuntaisia havaintoja ovat myös jotkut takkavalmistajat tehneet, ja sieltä täältä osuukin silmiin mainoksia "uusista polttotekniikoista", joihin oleellisena osana kuuluu toisioilman lisäys, ja parannettu jako, arinavedon kuristusta unohtamatta.
Itsekin olen taipuvainen olemaan samaa mieltä, ilmaa tarvitaan, mutta ei sovi unohtaa sitäkään mihin se ilma käytetään. Hehkuva hiillos ja iso kuuma lieska eivät aina ole hyvän palamisen tae.
pidentäminen onnistuu antrasiitillä. Atrasiitti on ainut polttoaine, jota pystyy kunnolla kitupolttamaan.