Sitä näin viikonloppuisin havahtuu siihen yksinäisyyteen mitä elää, elänyt jo vajaat 30 vuotta, siis eihän mulla ole kavereita, ei ketään ei mitään, siis todellakaan. Täytyy ihmisen olla tosi huono, kun näin on asiat...mikähän tämän elämän tarkoitus sitten on, olen monesti miettinyt...elämää ilman tarkoitusta.
totaaliyksinäinen(N)
totaaliyksinäinen(N)
Vastaukset 8
Vanhimmat
Hyviä kysymyksiä. Myönnän itsekkin miettineeni niitä syksymmällä.
Oletko yrittänyt hankkia kavereita?
En itse ole ihan totaaliyksinäinen, koska sisaruksia on, mutta ei kavereita, enkä ole seurustellutkaan koskaan.
Minulla on sukulaisia ja ns. kavereita...
Kummallista että minun on oltava se joka pitää yhteyttä. kukaan ei koskaan ota minuun yhteyttä, se vaan mietityttää....
Muutama vuosi sitten havahduin tuohon samaan juttuun.
Miksi aina minun oli soitettava?
Miksi aina minun oli otettava yhteyttä?
Miksi kukaan ei ikinä ottanut yhteyttä minuun päin?
Kummallista.
Aloin kapinoida tätä vastaan ja lopputulos: nyt minulla ei ole enää ketään johon edes ottaa yhteyttä, koska se yhteys on katkennut...
Itse pelkään sitä, että herään joskus neljäkymppisenä ja huomaan, että olen jäänyt aivan yksin.
Vielä minulla on perhe, siis vanhemmat elämässäni, mutta entä sitten kun he vanhenevat ja kuolevat, mitä minä sitten teen...
Toki tässä on vielä aikaa etsiä niitä ystäviä elämään, mutta tähän mennessä tulos on ollut sen verran huono ystäviä etsiessä, että jotenkin vain en hirveän vakuuttunut ole, että ystäviä enää tässä vaiheessa voisin löytää.
Kaveritko antaisi sun elämälle taas tarkoituksen? Mitkä on sun syyt yksinäisyyteesi?
Kyllä kaverit antaisi mun elämälle tarkoituksen tai ihmiset ylipäänsä, jos niitä olisi mun elämässä. Tietäisi elävänsä ja olevansa merkityksellinen jollekin, tietäisi että on ihmisiä jotka välittää..mutta eipä kukaan kysele minun kuulumisiani, tule käymään tai soita. Olen siis merkityksetön ihminen, tainut olla aina. Miksi olen yksinäinen? Syitähän on monia, enkä rupea tässä niitä luettelemaan. Sanotaanko, että elämä on kohdellut minua kaltoin, paljon olen ikävää kokenut ja ihmiset ovat vaan kaikonneet ympäriltäni. Ihmiset kun ovat pinnallisia, ei jakseta välittää, jos jollakin menee huonosti..tiedä vaikka se huono onni vaikka tarttuisi tai jotain, en tiedä... no ei ole oikein ketään..ei edes perhettä, minkäänlaista. Joo, säälittävä tapaus, mutta ei voi mitään.
voisi auttaa ulos yksinäisyydestä, sitä kautta löytää myös tarkoituksen elämälleen.
Vapaaehtoisia etsitään ja myös koulutetaan esim: seurakunnat ja punainen risti.
Kun on kone voi alkaa tutkia mahdollisuuksia omalla paikkakunnalla.
Tässä maailmaassa on hassua kun yksinäisiä on hyvin paljon, teidän pitäisi keksiä tapa kohdata toisenne.
Minä olen paljon yksin mutta omasta tahdostani, olen usein miettinyt yksinäisyyden proplematiikkaa eikä se ole helppo.
Vaatii rohkeutta lähteä etsimään ystäviä mutta itse paljon vapaaehtoistyötä tehneenä voin lämpimästi sitä suosittella