Mä olen ujo, niin ujo, että mietin nytkin koko aamupäivän uskallanko tätä kirjoittaa. Ehkä tämä on kuitenkin parasta terapiaa. Olen 30-kymppinen nainen 09-alueelta. En enää nykyisin uskalla liikkua valoisaan aikaan juuri missään. Näin syksyllä on helpompaa, kun on pimeää, mutta keskikesällä oleilin vain sisällä. Laihduin kymmenen kiloa, kun en uskaltanut mennä kauppaan ja ruoat alkoi loppumaan. Onneksi keksin pizzataksin, joka toi ruoan suoraan postiluukkuuni. Nykyään en voi katsoa itseäni edes peilistä, kun alkaa tuntua, että toi peilikuva tuijottaa ja alkaa nauraa päin naamaa. Mikä mulla on?? Olenko sairaan ujo? Pitäiskö mennä lääkäriin tutkituttamaan tuo pääkoppa. Mä pystyn kyllä ihan järkevään ajatteluun, mutta nyt mun täytyy lopettaa... Pizza saapuu!!!!
Mä vaan tässä...
Ulla
71019
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kyllä ujous menee yli, jos ei ulkonakaan voi tehdä enää normaalia asioita. Olen itsekin todella ujo ja ulosmeneminen ahdistaa joskus, mutta käyn ulkona silti. Kuten kirjoitit, minäkin pidän pimeällä kävelystä. Kannattaa mennä psykiatrille jos ujous rajoittaa elämää toden teolla.
Moikka!
Missäspäin vaikutat?
Olisi kiva jutskailla kanssasi,jos kiinnostaa?
Ja toi joka oli aloittanut tän keskustelut ei ehkä puhunut asiaa.....ei tollasta voi olla kuin muumimaailmassa =)
T:Mies Helsingistä
..mies helsingistä! olen porvoosta eli aika lähellä helsinkiä. Minkäs ikäinen olet?
Mullakin on päiviä, että tuntuu ettei ulos oikein jaksa lähteä ihmisten keskelle. Sitten päätän lähteä, koska muuten sitä uppoaa ihan omaan maailmaansa. Ihmisten sekaan menemällä kyllä huomaa ettei ole sen kummempi kuin muutkaan. Kohti pelkoja vain. Pahemmissa pelkotiloissa terapia varmasti auttaisi.
Mä olen niin ujo, että en uskalla edes tilata pizzaa. Soittaminen pizzeriaan vaatisi liikaa. Sitten pitäisi vielä asioida pizzan tuojan kanssa. On sittenkin helpompi ostaa ruokaa kaupasta, varsinkin kun siihen lopulta on jo hieman tottunut.
Usein tulee lykättyä ulos kauppaan lähtemistä myöhempään ja sitten tulee todettua, että on jo liian myöhäistä lähteä. Huomenna sama uusiksi.
Uudet asiat ujostuttavat. Olen ajatellut esim. mennä käymään elokuvissa, mutta kun en ole käynyt, niin en tiedä, miten siellä toimitaan. Jos olisi kavereita, niin homma olisi opeteltavissa helpommin.
Asiat näköjään helpottuvat, kun niihin tottuu. Muutamien kertojen jälkeen ei enää jännitä niin paljon. Tännekin olen jo muutaman kerran kirjoittanut. Ensimmäistä kertaa harkitsin todella pitkään.
Hei Ulla!
Ensin sinun pitää hylätä tuo asenne "MÄ VAAN", ET OLE VAAN olet ihminen niin kuin me muutkin. Minäkin kärsin välilä ujoudesta ja kun pitää ihmisten kanssa puhua niin välillä menee sanatkin ihan sekaisin ja sitten on päiviä jolloin olen itsevarma ja keksin puhumista ihmisten kanssa ja rupattelua ym. Ota itseäsi niskasta kiinni ja lähde ulos, etsi jokin rauhallinen paikka aluksi missä voit katsella ihmisiä , äläkä koko ajan mieti mitä ihmiset sinusta ajattelevat, sillä taitaa olla niin että se joka sinua katsoo ajattelee sinun ajattelevan samaa hänestä, että mitä sinä mahdat ajatella hänestä! TOSI ON! Tsemppiä"
toi ei oo enää ujoutta vaan sosiaalistentilanteiden pelko joka luokitellaan mielenterveyshäiriöihin sen voi hoitaa pois lääkkeillä tai siis siihen voi saada lääkityksen,ja sitte sä et enää jännitä mitään esim.päivällä ulos menemistä.JOs vaan uskaltaa mennä lääkärin vastaanotolle ja sit se määrää sulle lääkkeen.hyvää jatkoa sulle.
suomalaisista noin 15 prossaa kärsii sosiaalistentilanteiden pelosta.JA maailmassa niistä kärsii noin 10 prossaa.