Ajatus jatko-opinnoista kiinnostaa jollain tasolla, sillä opintointoa riittää ja yliopistollakin vinkkailivat että sekin voisi olla mahdollisuus.
Työllistyn tällä hetkellä matkailualalla, olen ollut yrityksessä jo useamman vuoden ja vakiinnuttanut asemani siellä. Työ on kuitenkin kausiluontoista ja saan vain talvikaudella kuukausipalkkaa, muun ajan toimin freelancerina. Rakastan kuitenkin työtäni enkä halua siitä luopua, sen takia ajatus jatko-opiskeluista kiinnostaakin.
Mutta, jatko-opiskelu jutuissa puhutaan aina rahoituksesta ym. Tarvitaanko apurahoja ym välttämättä? Yritys jossa nyt toimin elättää kyllä minut, mutta koska työtä ei esim. syksyisin ole päivittäin, olisi minulla aikaa tehdä väikkäriä. Voinko siis tehdä väikkäriä ns. harrastuspohjalta? Tutkijanurasta en haaveile, väikkäri olisi minulle lähinnä haaste ja tavoitteena kehittää omaa osaamistaan..
Työllistyn tällä hetkellä matkailualalla, olen ollut yrityksessä jo useamman vuoden ja vakiinnuttanut asemani siellä. Työ on kuitenkin kausiluontoista ja saan vain talvikaudella kuukausipalkkaa, muun ajan toimin freelancerina. Rakastan kuitenkin työtäni enkä halua siitä luopua, sen takia ajatus jatko-opiskeluista kiinnostaakin.
Mutta, jatko-opiskelu jutuissa puhutaan aina rahoituksesta ym. Tarvitaanko apurahoja ym välttämättä? Yritys jossa nyt toimin elättää kyllä minut, mutta koska työtä ei esim. syksyisin ole päivittäin, olisi minulla aikaa tehdä väikkäriä. Voinko siis tehdä väikkäriä ns. harrastuspohjalta? Tutkijanurasta en haaveile, väikkäri olisi minulle lähinnä haaste ja tavoitteena kehittää omaa osaamistaan..
Vastaukset 1
Vanhimmat
Jos et tarvitse "palkkarahaa", apurahat eivät ole tarpeen. Itse olen tehnyt pari vuotta kokovuosiapurahalla väikkäriä, lopun ajan ihan labrani palkkarahalla. Kokovuosiapurahoissahan on se jippo, että niiden kanssa ei saa olla muita tuloja (muuten maksaisit niistä veroja ja siihenhän säätiöt eivät suostu). Omasta mielestäni apurahalla työskentely ei todella ole herkkua mutta monilla ei ole muuta vaihtoehtoa, tai jos ei ole huolta toimeentulosta (esim. puolisolla ok-tulot) niin silloin voi sopia.
Teoriassa opinahjosi saattaisi olla innoissaan väikkärin tekijästä, josta ei ole "kustannuksia" mutta "tuottaa" tulonsiirtona valtiolta kun väittelee. Omalla alallani tälläinen ei onnistuisi, sillä proffani haluaa vain täyspäiväisiä tekijöitä nimiinsä mutta meillä (luonnontiedeala) onkin hyvin duunimainen työnkuva. Humanistisessa tuskin on mielekästä istua "työpaikalla" klo 9-18 tutkimusta ja opintoja tehden?
Väikkäriinhän kuuluu Suomessa vielä pirusti niitä lisäopintoja, 60 op (=40 ov). Itselläni niiden tekemiseen hurahti parisen vuotta. Puolet niistä on melkoista ajan hukkaamista mutta mikäs teet.
Itsensä kehittäminen on ihan hieno ajatus ja jos voi olla varma (mitä se on?) ettei tohtoristatus tuo haittaa tulevaisuudessa niin mikä ettei. Itselläni empimiskausia tulee aaltoina mutta kun kerran tutkimusta haluaa tehdä, niin tämä etappi on välttämätön..