Hei! Olen joutunut huonon lantioni vuoksi synnyttämään lapseni 06 ja 04 sektiolla. Ensimmäinen oli kiireellinen sektio ja toisella kertaa yritettiin käynnistystä, joka ei tuottanut tulosta. Sektiossa todettiin, että kohtu ohentunut, ei varsinaisesti revennyt, mutta niin ohut että tuskin saatiin kursittua kasaan ja ommeltiin vähän paikkaakin sinne.
Lääkäri kertoi repeämän mahdollisuudesta, jonka tiedän olevan pahimmassa tilanteessa hengenvaarallinen. Uskaltaisinkohan silti joskus vielä raskaaksi? Ketään joka ollut samassa tilanteessa? Millaisia tutkimuksia kävitte läpi ennen raskautta? Itse kävin muista syistä gynekologilla, joka katsoi kohtua ultralla ja totesi arven selvästi edelleen ohuena näkyvän ja kehotti hakeutumaan myöhemmin 4D-ultraan, mikäli vielä joskus raskaudesta haaveilen.
Vauva ei olisi ajankohtainen nyt, vaikka kovasti kuumetta onkin välillä. Ketään saman kokenutta?
Lääkäri kertoi repeämän mahdollisuudesta, jonka tiedän olevan pahimmassa tilanteessa hengenvaarallinen. Uskaltaisinkohan silti joskus vielä raskaaksi? Ketään joka ollut samassa tilanteessa? Millaisia tutkimuksia kävitte läpi ennen raskautta? Itse kävin muista syistä gynekologilla, joka katsoi kohtua ultralla ja totesi arven selvästi edelleen ohuena näkyvän ja kehotti hakeutumaan myöhemmin 4D-ultraan, mikäli vielä joskus raskaudesta haaveilen.
Vauva ei olisi ajankohtainen nyt, vaikka kovasti kuumetta onkin välillä. Ketään saman kokenutta?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Aika ison riskin olisit valmis ottamaan jos vielä raskaaksi tulisit. Käytännössä joutuisit olemaan koko raskauden loppupuoliskon aivan sairaalan lähellä. Lapsi otetaan pihalle sektiolla ennen laskettua aikaa koska kohtu ei kestä välttämättä loppuun asti. Jos kohtu repeää raskauden aikana etkä ole lähellä sairaalaa on aivan mahdollista että sekä sinä että lapsi kuolette.
Itse tietysti päätät, mutta sinuna ennemmin ajattelisin jo olemassa olevien lastesi parasta ennen kuin lähtisit ottamaan isoja riskejä.
Minulla siis on kohtu revennyt aika pahasti toisessa synnytyksessä, ja aikaisemmasta sektioarvesta oli lähtenyt repeämään. Onneksi tämä tapahtui sairaalassa ja päiväsaikaan, muutoin olisi ainakin lapselle käynyt huonosti, nyt pääsimme leikkaukseen välittömästi (n. 15. min, ja lapsi saatiin elvytettyä.
Sen jälkeen olin raskaana, ja se päättyi keskenmenoon. Mei vuosi, ja oli jälleen raskaana. Lääkärit eivät millään muodoin kyllä rohkaisseet, mutta minusta ei ollut aborttiin, ja kuulun niihin ihmisiin, jolla ei ehkäisy näköjään toimi. Päätimme siis kuitenkin uskaltautua, koska lääkärit eivät missään kohdassa sanoneet lapsen olevan mahdoton ajatus, mutta täysiaikainen ei raskaus saanut olla.
Eli, jo alussa määriteltiin, että sektio tehdään suunnitellusti rv32-37 välillä, tarvittaessa jo aiemminkin. Ultralla yrittivät seurailla kohdun tilaa, mutta se ei ole luotettava menetelmä. Tietysti suåistukset alkoivat jo rv 12, ja lopulta oli pakko jäädä sairaslomalle kotiin löhöilemään jo aikaisessa vaiheessa, supistuksethan ovat ne pahimmat. Jos se ei olisi auttanut, niin sairaalassa olisin joutunut olemaan, eikä se ollut kovin mukava ajatus. Joten muksut siis päiväkotiin, ja itse lepäilemään.
Kaikki meni hyvin, mutta meinasi lipsahtaa liian pitkälle sektio, se tehtiin vasta rv 37. Se viivästyi siksi, että satuin sairastumaan, joten katsoivat paremmaksi siirtää sektiota, jotta saan antibioottikuurilla itseäni edes hiukan parempaan kuntoon. Kohtu oli kuitenkin jo liian ohut, eli kohta olisi pettänyt. Mutta tuloksena terve ja ihana lapsi, en voi väittä valinneeni väärin silloin aikanaan.
Mutta seuranta on tiukkaa, ja on varauduttava kaikkeen. Jos asut kaukana sairaalasta, voi olla hyvin lähellä pidempikin sairalassaolo. Minulle korostettiin, että herkästi on ambulanssi tilattava, koska on kyseessä todella suuren sisäisen verenvuodon riski.
Minullakin on vauvakuume, mutta en taida enää uskaltaa. Alkaa tulla jo repeämäriskin lisäksi keskosuusriskiäkin.
Hei,
Olen erittäin hyvin tietoinen riskeistä, lukenut aiheeseen liittyvää tutkimustietoa yms. enkä aio spekuloida niitä nyt tässä yhteydessä tällä kertaa. Kuten sanoin, tällä hetkellä elämäntilanne ei ole sellainen, että voisin ajatella lasta muutenkaan.
Ymmärrän kuitenkin, että ihmisen, jolla ei itsellään ole asian suhteen samanlaista taustaa, voi olla vaikea tätä ymmärtää, saati että joku oikeasti on valmis riskeeraamaan itsensä ja lapsensa vielä lapsen puolesta. On silti totta, että raskausajasta tulisi äärimmäisen raskas psyykkisesti. Siksi olen ajatellut, että JOS niin vasta kun aiemmat lapseni ovat vanhempia kuin nyt.
Asumme 10 minuutin matkan päässä yliopistollisesta sairaalasta,(ambulanssilla ehkä noin 4-5min) jossa erinomainen päivystysvalmius kyllä. Myös aiheeseen liittyvä tutkimustieto varmasti parasta maassa, joten sen suhteen en olisi huolissani.
Kysyn vielä, että kuinka usein sinua raskausaikana ultrattiin? Entäs millainen ikäero lapsillasi on?
Eli, minä olen sellaisen sairaalan alueelta, joss ei aikaisemmin ollut ollut vastaavaa tapausta, joten konsultoivat Oulun yliopistollista, koska siellä ilmeisesti on kokemusta enemmän (paljon lestadiolaisia, ja todella usein synnyttäneitä). Hoito ja seuranta keskitettiin kokeneimmille lääkäreille, ja minulla oli myöskin "oma kätilö" siellä. Tästä on nyt aikaa yli neljä vuotta, viime vuosinahan repeämätapauksetkin ovat yleistyneet, tai ainakin niistä on alettu puhumaan. Itse sain vielä 2000 vuonna sellaista tietoa, että niin ei voi käydä, se on aivan turha pelko. Mutta siis varmaan on yleistyminen yhteydessä myöskin sektioiden lisääntymiseen.
Raskausaikana oli todella kivulias, koska tuosta repeämästä johtuen minulla tuli sen edellisen sektion jälkeen vaivoja mm. pahat kiinnikkeet, sekä sitten mm. virtsarakko jotenkin vaurioitui. Eli psyykkisesti oli raskasta, ja sitä ei tosiaan parantanut sekään, että toiset lapset olivat pieniä vielä, eli vanhempi 6, ja nuorempi 2. Enkä meinannut millään sopeutua sohvaperunaksi, kun "täydestä vauhdista" se tilanne tuli eteen. Esimerkiksi opinnot jäivät todella huonossa vaiheessa kesken. Aika oli raskasta myöskin puolisolle, koska hän pelkäsi ehkä jopa enemmän kuin minä. Hän oli paikalla siinä edellisessä sektiossa, ja tajusi mm. lapsen olevan huonossa kunnossa, ja koska tilanne oli myöskin leikkaussalin henkilöstölle todella yllättävä (repeäminen siis huomattiin vasta sektiossa, eikä niitä ennen ollut tullut vastaan) oli ollut todella sekavaa. Siis koko episodin näki, itse en, koska olin ihan taju kankaalla, minut siis nukutettiin. Ja tilanteen lauettua, ei kukaan ollut muistanut miehelle kertoa, että mihin voi mennä, ja mitä meille kuuluu, vaan hän oli monta tuntia täysin pimennossa ja yksin ehti mietiskellä paljon asioita.
Tuosta ultrauksesta. Aluksi oli sairaalassa aika vajaan kuukauden välein, mutta ne tihenivät loppua kohti. Supistuksiin ei tarvittu lääkitystä, mutta koska ne aiheutuivat ilmeisesti streptokokista, niin antibioottihoitoa kyllä. En muista miten usein määrällisesti ultria tehtiin, mutta kyllä varmaan yhteensä liki 20. Joka kerralla tutkittiin alakautta kohdunsuun tilanne ultralla, samoin lapsen kehitystä seurattiin tarkkaan, eli tosi tarkkoina olivat. Kuulemma siksi, että kaikkiin mahdollisiin ongelmiin osataan varautua jo hyvissä ajoin. Sitä vastoin neuvolakäyntejä oli harvemmin, koska niiden ei katsottu olevan tarpeellisia. Ne aiheuttivat muiden lääkärireissujen lisäksi vain turhaa rasitusta, ja kaikki asioinnit meni ilman lähetettä niin, että olin itse yhteydessä suoraan synnytyspolille.
Naapurit kyllä huolehtivat myös, välillä tuntui, että liikaakin ;) Jos minusta ei näkynyt monenn tuntii, tai kuulunut silloin kun olin yksin kotona, niin kyllä jo joku kysyi, että onko kaikki hyvin. Miehen matkoilla ollessa auttoivat mm. kauppareissuissa, eli jos jokin loppui, niin minun ei tarvinnut sitä itse lähteä hakemaan. Pitivät autoni puhtaana lumesta, ja muutoinkin myöskin oven edustan.
Eivät lääkärit mitenkään hirveän kauheasti varoitelleet enää siinä vaiheessa, mutta tosiaan jo alussa määriteltiin se ykköstavoite, eli rv 32, jolloin heidän mukaansa lapsen on suht. turvallista syntyä jo. Ei vaaratonta, mutta ennuste on erittäin hyvä. Ja sen jälkeen sitten katsottiin ihan lyhyin väliajoin tilannetta, koska jokainen päivä eteenpäin oli lapselle tärkeitä. Eli sellaista riskien kanssa tasapainoilua se oli. Mutta riskitkin ovat hyvin yksilöllisiä, ja ennuste on kiinni myöskin siitä aikaisemmasta, eli miten hyvin on saatu kohtu korjattua, miten yksilöllisesti on parantunut ja sitten se jäljelle jääneen kohdun tilavuus on arvioitu. Minulla ainakin oli repeämä suhteellisen siisti. Arpi tosin oli f-kirjaimen muotoinen, mutta sellaisessa paikassa, että suurin paine ei siihen kohdistunut. Kaikista huonoin "aines" on poistettu siinä vaiheessa, kun kohtua on korjattu.
Kysyit myös noista viilloista. Eli kyllä sektio on aina tehty minulle samasta kohdasta. Eli ulsopäin näkyy vain pystyviiltoarpi. Samoin kohdussakin, se tehdään käsittääkseni aina samasta kohdasta, eli siellä ei ole yhtä monta arpea kuin on leikkauksiakin. Minulla tosin vielä on niitä repeämän jälkeisiä korjausarpia siellä tuon synnytysviillon lisäksi.
Lasten ikäero oli siis ihan suositusten mukainen, eli aika ei riitä selitykseksi siihen, miksi kohtuni repesi. Ilmeisesti sillä on kuitenkin tekemistä oksitosiinin kanssa, eli synnytystä pyrittiin vauhdittamaan supistuksia voimistamalla, ja se oli arvelle liian suuri rasitus. Myöhemmin en saanut toki suoraa vastausta siihen, miksi ja millaisilla annoksilla sitä käytettiin, ja miksi ei sektioon menty aiemmin, vaikka minä tiesin, ettei kaikki ole hyvin. Yksi syy siihen, että kätilö yritti kaikki konstit, eikä edes lääkäriä kutsunut oli varmasti se, että hänellä oli opiskelija, ja olin liian tärkeää "oppimateriaalia". Hän sanoi suoraan, että opiskelijoiden tarvitsee saada kokemusta myöskin näistä hyvin vaikeista synnytyksistä, kun yritin asiaa vaatia. Kun lääkäri vihdoin saatiin paikalle, ei enää aikailtukaan yhtään, vaan sektiopäätös tuli samantien, ja vapaa salikin oli välittömästi käytössä. No, tuossa vaiheessa oli jo kätilö vaihtunut, onneksi, koska sen edelliusen mielestä vain minä olin hankala synnyttäjä, ja turhan valittaja. Eikä salannutkaan sitä yhtään. Opiskelijalle tosin järjesti ikimuistoisen oppimiskokemuksen, eikä hän varmasti halua toistaa sitä omassa työssään. Eli jotakin positiivistakin asiassa on. Mutta Tosiaan, minulla oli klassiset oireet kyllä vissiin kaikki, mutta eivät osanneet niitä mihinkään vakavaan yhdistää. Ultrallahan varmaan olisi asia selvinnyt, mutta sellaista ei käytetty tutkimiseen lainkaan.
Mutta jokainen tekee itse päätöksensä, itse en suosittele puoleen tai toiseen. Koska loppu peleissähän jokainen itse tekee ratkaisunsa. Kannattaa kuitenkin miettiä myöskin niitä asiantuntijoiden suosituksia silloin, kun olet kotiutunut synnäreiltä. Kyllä he kertovat silloin, jos ei uutta raskautta suositella ajateltavaksikaan. Kukaan muu lääkäri ei sitä kohdunkuntoa voi tietää kuin se, joks on ollut leikkaamassa, joten hänen sanaansa kannattaa uskoa eniten.
Kiitokset sinulle hyvin perusteellisesta vastauksestasi. Itselleni sanottiin, ettei raskaus ole suositeltava ohuen kohdun vuoksi, mutta suoraan emme kuitenkaan sitä kiellä sinulta. Eli todella epämääräinen vastaus. Lisäksi minut leikkasi joku apulaislääkäri, kokeneempi synnytyslääkäri oli kuvauksen perusteella sitä mieltä, että kohtu näyttää aina sellaiselta kahden sektion jälkeen ja jopa kyseenalaisti tämän nuoren naisen leikkauksessa tekemää "paikkaa", lieneekö revennyt minunkin kohtuni pöydällä, eipä vaan ole sanottu leikkuukertomuksessakaan mitään. Itsellenikin on jäänyt paljon katkeruutta ja epäselvyyttä asioista. Kurjaa, että sinulle myös.
Oli upeaa saada kuulla realistinen kuvaus asiasta, jotain tuollaista olen kuvitellut, mutta tietenkään täysin en osaa kuvitella mitä se on. Itse en vielä olisi tuollaiseen koettelemukseen valmis, ehkä joskus myöhemmin kun lapset isompia, esim. kouluiässä ja eskarissa.
Olet ollut rohkea nainen, kun olet siitä selviytynyt. Sektioiden määrä on lisääntynyt ja lisääntyy koko ajan, joten ehkäpä näistäkin asioista saa tulevaisuudessa lisää tietoa ja tulee uusia suosituksia.
Vai mistä sait tiedon, että voit vielä raskautua turvallisesti? Kävitkö yksityisellä synnytyslääkärillä vai missä? Kiitos vielä vastauksesta.
Se on se palaveri, jossa vauvan kanssa kotiudutaan, missä nämä asiat käydään läpi. Missään vaiheessa ei kuitenkaan kukaan ole turvallista raskautta luvannut, ja tuo olikin kyllä ns. "suunnittelematon" raskaus. Mutta että sanoivat silloin,uusi raskaus mahdollinen, mutta se ei ole missään tappauksessa täysiaikainen.
Kun olin raskaana, tehtiin sitten varsinainen hoitosuunnitelma ihan äitiyspoliklinikalla.
Kysyn vielä, että tehtiinkö leikkaus samasta viillosta, vai tarvitsiko tehdä uusi viilto esim. poikittain? Ihon pinnalle siis.