Kivun keskellä
miettii kuin
kujaa kulkiessa..
Ahdistuksen reunat,
sietokyky.
Kaukana takanapäin,
syntymän, rakkauden,
kultainen laakso.
Ajassa, peruuttamattomien
aamujen alussa.
Mihin se aika
oikein hävisi.
Tuntemattomaan..
oli vaan, olevinaan..
Minunhan se
pitäisi tietää,
istuinhan ikkunapaikalla
koko matkan.
Helvetinkö hyöty
niistä kelloista oli,
näyttivät väärin
koko ajan.
Jumalaton määrä
kysymyksiä,
vaikka,
minä uskon..
miettii kuin
kujaa kulkiessa..
Ahdistuksen reunat,
sietokyky.
Kaukana takanapäin,
syntymän, rakkauden,
kultainen laakso.
Ajassa, peruuttamattomien
aamujen alussa.
Mihin se aika
oikein hävisi.
Tuntemattomaan..
oli vaan, olevinaan..
Minunhan se
pitäisi tietää,
istuinhan ikkunapaikalla
koko matkan.
Helvetinkö hyöty
niistä kelloista oli,
näyttivät väärin
koko ajan.
Jumalaton määrä
kysymyksiä,
vaikka,
minä uskon..
Vastaukset 19
Vanhimmat
....- tämä aika itse kullakin
takanapäin ja pirun hyvin sanoin
sait tunnelmaa luotua ja särmää.
Hyvää aamua kun
heräät.
..kiitos Dolan. Hyvää tätä päivää myös sinne.
uutta aikaa kohden, sinne haluan mennä...:)
Forza..
Tarkkis
Hyviä uuden aikojen myötämäkeä
Sinulle,kun tuo myrskykin on
laantunut.
dolan
kuinka tuttuja onkaan runosi lauseet/säkeet.
Kerrassaan koskettavaa ajan kulkua
' kultainen laakso
ajassa peruuttamattomien
aamujen alussa '
Ja ihmettelyä, mihin aika hävisi.
Vahva viimeinen säkeistö, joka kuitenkin päättyy
uskoon. Usko Tarkkis, usko - niin minäkin.
Huikaiseva runosi on !
Kiitos sulle Rellu, kyl mie uskon, ihan oikeesti!!
Lumen kaunista päivää sinulle Lindal
Tarkkis
Mikä se semmoinen on
kun ottaessaankin antaa...?
Sitä kutsutaan elämäksi!
Runosi synnytti minussa oikean sanavyöryn - säästän Sinua jäämästä sen alle ja hipsin hissunkissun takavasemmalle...
Tykkäsin kovasti!
Sinun sanavyörysi otan kiitollisena vastaan, sitten joskus..:--)
Elämää sinne sulle, kauneutta..Kiitos
Tarkkis
Oppia laskemaan päivänsä oikein ei onnistu matemaattisena laskutoimituksena, mutta sitten kun onnistuu, siinä ikkunapaikan eksistentiaalisessa ahdistuksessa ja humahduksessa oivalluksen armoa voi löytää sydämen, ainakin omansa, ja kiitollisena ihmettelee.
Minuakin kiehtoo aika ja ajan kuluminen ja siihen kiehtovuuteen liittyy tavattoman paljon kipeyttä, no, ainakin haikeutta, mutta myös kauneutta, sitä samankaltaista suloisenkipeää haikeutta mitä tunnen katsellessani pellon reunaan unohtuneita ruosteisia traktoreita ja vanhoja kivinavettoja joista on katto romahtanut sisään ja puistonpenkkejä tai talojen seiniä missä hilseilevän maalin alta näkyvät aiemmat maalikerrokset, en ole juurikaan pysähtynyt miettimään mikä minua tuollaisissa maisemissa niin kovasti viehättää mutta viime aikoina olen tullut ajatelleeksi, että ajan kulumiseen sekin varmasti liittyy.
Runo on kokonaisuutena todellisentuntuista ja hyvää ajattelua ja jokaisessa kappaleessa on koskettavia elementtejä. Sisältöön en mene enempi mutta poimin yhden kohdan mikä jo runollisena ilmauksena on mielenkiintoinen
näyttivät väärin
koko ajan
Menneisyyden pohtiminen ja kaipaus ja syyllisyyskin, ei aina välttämättä siitä mitä on tehnyt vaan usein ehkä mitä on jättänyt tekemättä, kuuluvat nykyhetkeen, mutta niihin juuttuminen ja itsesyytösten suossa vellominen taas estävät elämästä tämän hetken mahdollisuudet, joten siinä sitä ollaan, toisaalta menneisyyttä kuuluu ajatella että opimme nykyhetken arvon, ja oman henkilöhistorian kivut on hyvä kohdata ja käsitellä, kuitenkin juuri sillä tavalla ja niin että juuri siinä missä kulloinkin on, syntyisi oivallus ja kiitollisuus tästä päivästä. Tällainen ajatus päällimmäisenä nousi mieleen runoa lukiessa.
- - -
nyt olemme tässä
niin kuin olemme joka hetki olleet
käteni vastapäätä kättäsi
se on totta
Melkein sanaton nyt. Muutaman ajatuksen palautteestasi jaoin, samaistuin. Oivalluksesta armon läsnäolon, ajan kulumiseen liittyvän haikeuden, minulla mmm.luopumisen tuskaa lapsista
lapsista kasvaessaan..Ajan vääjäämättömyydestä kumpuava kiitollisuus ja nöyryys ..kyllä!
Kiitos sinulle jakamisesta
Tänäänkin on ihmeelinen päivä, jälleen kerran.
Kumpa herätessäni veisin sen mukanani iltaan..
Oma haiku, kaukaa menneisyydestä :-)
Tarkkis
että kellot seisahtavat ja aika pysähtyy,
tai näyttävät aikaa väärin. :)
Runosi oli hyvin punottu, oli tunnelmaa
ahdistuksesta uskoon!
Vaikka rakkaus olisi kaukana takanapäin,
aina se tavallaan on edessä.
Kyllä, edestä löytyvät menneisyyden hyllyt ja tulevaisuuden toiveet ja usko...
Kiitos sinulle tänäänkin :-)
Tarkkis
kirjoitin juuri yhden tankan, mutta en oikein viitsisi laittaa aloitukseksi ettei tule yhdeltä nimimerkiltä liian paljon aloituksia, kun muutenkin tulee toiselle puolelle, ehkä, mikäli saan nyt viidentoista aloituksen multisikermän valmiiksi tai kuinka se muokkaantuu, toisaalta voi olla että jätän homman sikseen mutta sitä olen "aikani kuluksi" tässä väsännyt päivänä muutamana sikäli kuin on ehtinyt.
Niin että laitan tuoreen tankarunoni tähän ketjuun ja onhan tässäkin keskeinen elementti aika...
TODELLISUUS
lumeen jäi jäljet
huomasin että itkit
juostessasi pois
lumi on jo sulanut
itkusi jäljet eivät
Tämä oli upea. Äijää ja paljon muutakin.
Arpinen sydän sykkii
haavojaan unohtamatta..
Kiitos viel kerran!
Tarkkis
Täystyrmäys tässä päässä. Kukunor
Gongi soi..!!Jospa minä sitten herättelisin sinut..
Kiitos ytimekkäästä sinusta..:-)
Tarkkis
runo, joskin tunnelma oli todenmukaisen ahdistava. Minne ne vuodet ovat menneet? Miksen osannut elää toisin?
Loppujen lopuksi, ihan hyvä, että ne vuodet kuluu. Koetetaan olla somiksessa niiden kanssa. Kiitos kun kävit täällä.
Tarkkis
...olet ottanut pohdintaan koko elämän...
Hienosti taipuu runosi, tosi hyvä. Lukunautinnosta kiittäen.
Hellouta Tomppa!
Kiitos sanoistasi. Jotenkin se elämä on vaan nyt läsnä, mutta hyvässäkin..
Tarkkis