käsittelevään keskusteluun.
Ennen on maalla rakennettu hyvin, puusepät on saaneet aikaan paljon kauniimpaa kuin meidän aikanamme. Ellei nykyinen suunta muutu, niin kauniita kansallisia rakennuksia saadaan kohta enää nähdä vain museoista.
Aikamme on niin politiikan värittämä, että maallikot harvoin joutuvat kiinnittämään huomiota
todellisiin kauneusarvoihin, eritoten kun on kysymyksessä rakennukset ja niiden sisustaminen.
Miten monta vanhaa kaunista taloa on vandalisoitu ellei kokonaan turmeltu kaikenmoisilla rumentavilla lisärakennuksilla.
Eihän ennenkään ollut arkkitehtejä, jotka olisivat neuvoneet rakentajia, eikä heitä kaivattukaan. Silloin oli maalaisväestöllä enemmän sielua kuin nyt.
Työ tehtiin rakkaudesta itse työhön.
Rakkaus kehitti muodot.
Tämänpäivän ihmiset kuvittelee, että maalla pitää olla samanlaista kuin aivan toisissa olosuhteissa elävällä kaupunkilaisella.
Eri tarpeiden ja ympäristön eroavaisuutta ei huomata.
On osoittautunut, että se, mikä kaupunkitaloissa on komeata, eriskummallista ja liiallista/silmiinpistävää on vaikuttanut maalaisrakentajaan valtavammin kuin yksinkertainen kauneus ja rauhallinen ulkoasu.
Entisaikaan pidettiin vaatimattomuutta ja yksinkertaista koristelua arvossa.
Täytyy samalla muistaa, että on välttämätötä pitää eri ammatit erillään toisistaan, meidän on opittava ymmärtämään, että maanviljelijä on maanviljelijä, käsityöläinen on käsityöläinen jne. Siihen suuntaan on pyrittävä, että päästään mauttomuudesta ja epätaloudellisista hairahduksista johon maalaistemme rakennustaide ja taito on joutunut.
Tällä ei tarkoiteta sitä, että kaikessa pitäisi palata vanhoihin oloihin.
Nykyään seinät rikotaan suurilla ja monilla ikkunoilla. Niiden takia huoneet kadottaa kodikkuutensa ja käy mahdottomaksi huonekalujen oikea asettaminen seinien vierustoille.
Onkohan todellakin niin, että vanha arvostelukyvyltään terve maalaisaisti on tullut niin arkiseksi ja pinnalliseksi ja epäkodikkaaksi, kuin nykyinen maalaisrakennustaide osoittaa ?
Täytyy kysyä: Miksi me ihmiset emme ole paremmin hoitaneet esivanhemmilta perimiämme kalliita aarteita: kauniita rakennuksia ja huonekaluja.
Asian ymmärtämys on saatava maalaiväestön keskuudessa hereille. Tässä suhteessa olisi nuorisoseuroilla yhä vielä nytkin suuri ja tärkeä kulttuuri tehtävä.
Se mitä tässä on sanottu tarkoittaa sitä, että pyrittäis väärältä tieltä pois.
Tämän luettuanne sanotte: Haapavesi on kaupunki.
Ainakin yhden sukupolven ajan tämä pitäjä mallaa ihan tavallita maalaiskuntaa.
Ennen on maalla rakennettu hyvin, puusepät on saaneet aikaan paljon kauniimpaa kuin meidän aikanamme. Ellei nykyinen suunta muutu, niin kauniita kansallisia rakennuksia saadaan kohta enää nähdä vain museoista.
Aikamme on niin politiikan värittämä, että maallikot harvoin joutuvat kiinnittämään huomiota
todellisiin kauneusarvoihin, eritoten kun on kysymyksessä rakennukset ja niiden sisustaminen.
Miten monta vanhaa kaunista taloa on vandalisoitu ellei kokonaan turmeltu kaikenmoisilla rumentavilla lisärakennuksilla.
Eihän ennenkään ollut arkkitehtejä, jotka olisivat neuvoneet rakentajia, eikä heitä kaivattukaan. Silloin oli maalaisväestöllä enemmän sielua kuin nyt.
Työ tehtiin rakkaudesta itse työhön.
Rakkaus kehitti muodot.
Tämänpäivän ihmiset kuvittelee, että maalla pitää olla samanlaista kuin aivan toisissa olosuhteissa elävällä kaupunkilaisella.
Eri tarpeiden ja ympäristön eroavaisuutta ei huomata.
On osoittautunut, että se, mikä kaupunkitaloissa on komeata, eriskummallista ja liiallista/silmiinpistävää on vaikuttanut maalaisrakentajaan valtavammin kuin yksinkertainen kauneus ja rauhallinen ulkoasu.
Entisaikaan pidettiin vaatimattomuutta ja yksinkertaista koristelua arvossa.
Täytyy samalla muistaa, että on välttämätötä pitää eri ammatit erillään toisistaan, meidän on opittava ymmärtämään, että maanviljelijä on maanviljelijä, käsityöläinen on käsityöläinen jne. Siihen suuntaan on pyrittävä, että päästään mauttomuudesta ja epätaloudellisista hairahduksista johon maalaistemme rakennustaide ja taito on joutunut.
Tällä ei tarkoiteta sitä, että kaikessa pitäisi palata vanhoihin oloihin.
Nykyään seinät rikotaan suurilla ja monilla ikkunoilla. Niiden takia huoneet kadottaa kodikkuutensa ja käy mahdottomaksi huonekalujen oikea asettaminen seinien vierustoille.
Onkohan todellakin niin, että vanha arvostelukyvyltään terve maalaisaisti on tullut niin arkiseksi ja pinnalliseksi ja epäkodikkaaksi, kuin nykyinen maalaisrakennustaide osoittaa ?
Täytyy kysyä: Miksi me ihmiset emme ole paremmin hoitaneet esivanhemmilta perimiämme kalliita aarteita: kauniita rakennuksia ja huonekaluja.
Asian ymmärtämys on saatava maalaiväestön keskuudessa hereille. Tässä suhteessa olisi nuorisoseuroilla yhä vielä nytkin suuri ja tärkeä kulttuuri tehtävä.
Se mitä tässä on sanottu tarkoittaa sitä, että pyrittäis väärältä tieltä pois.
Tämän luettuanne sanotte: Haapavesi on kaupunki.
Ainakin yhden sukupolven ajan tämä pitäjä mallaa ihan tavallita maalaiskuntaa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
esitän eriävän mielipiteeni.
tyhjentävästi tuotu oikea asia esille.
On ohjetta rakentajille ja purkajille. Hyvä.