Etääntyvää selkääsi tuijotan.
Kutistut, pienenet,
katoat.
Rakkauden loppua se tarkoittaa,
selkäsi.
Tämä asia on käsitelty
iäksi.
Selviäminen ehjänä jättää
tyhjäksi.
Ikävää suurta, itseni tunnistan
tyhmäksi.
Kun jonakin päivänä nauran tälle kaikelle,
mitä olin luullut
suureksi,
kadonneelle, loppuneelle,
alkaa muuttumisleikki,
uudeksi.
Nauru: mahdollisuus uudelle,
rakkaaksi.
Olethan jo siinä nurkan takana ja
odotat…?
Onneksi.
Lähestyviä silmiäsi herkeämättä tuijotan.
Kasvat ja suurenet, ojennat kätesi,
syliisi katoan.
Iäksi?
Kutistut, pienenet,
katoat.
Rakkauden loppua se tarkoittaa,
selkäsi.
Tämä asia on käsitelty
iäksi.
Selviäminen ehjänä jättää
tyhjäksi.
Ikävää suurta, itseni tunnistan
tyhmäksi.
Kun jonakin päivänä nauran tälle kaikelle,
mitä olin luullut
suureksi,
kadonneelle, loppuneelle,
alkaa muuttumisleikki,
uudeksi.
Nauru: mahdollisuus uudelle,
rakkaaksi.
Olethan jo siinä nurkan takana ja
odotat…?
Onneksi.
Lähestyviä silmiäsi herkeämättä tuijotan.
Kasvat ja suurenet, ojennat kätesi,
syliisi katoan.
Iäksi?
Vastaukset 16
Vanhimmat
...olla hetkessä menneen ja tulevan
kuin kulkea sade pisaroiden välissä
kastumatta.
olet onnistunut kuvailussasi äärettömän hyvin
ja loppu on toivekas,onnellinen.
niin se usein menee:yksi jättää,toinen ottaa.
melkein voittaa talo runosi.
hip hurraa hyvä upea kuunkeiju!!!
elämän kulku. Eivätkä keijut tapaa jäädä toimettomiksi tai rypemään rapaan. Hetkellinen ravistelu, siipien oikominen ja nenu kohti uutta. - Kiitos kun luit ja pidit ja kommentoit. Olen talo - sitäkin jaksat vielä muistella, olen aivan otettu... Ehkäpä tuo runosuoni taas aukeaa, kun keiju muutaman viikon tässä vielä siipien hienoon verenkiertoon verta pumppaa.
Niin usein on maa kadonnut
jalkojeni alta, silti sinua
Rakastan.
Usein olen ollut rikki,
eheytynyt sinun rinnalla,
Siksi sinua Rakastan.
Kadottanut olen suuntani ja
tieni, tähteni taivaalla.
Miten sinua Rakastankaan.
Kuohuiksi nousseet tunteeni
ja kultani, sinusta ollut
muualla. Silti olet minulle
Rakas.
Tämä on tieni jonka valitsin
ja tämä minun on käytävä. Aina
sinua Rakastaen.
Kun tulee aika, on tieni enkelin
ja jätän hyvästejä. Ikuisesti
sinua Rakastellen.
Tänäinkin ja aina.
http://www.youtube.com/watch?v=4HhAcvlCPb4
Kiitos runostasi.
Rakkaus kasvattaa ja
kypsyttää, jos niin
on tarkoitettu.
Mutta tekeekö se heikoksi
ja voi murtaa ihmisen?
Yhdessä Rakastaen vahvistuu.
Mutta jos Rakastaa yksin,
ja toinen kulkee vain
mukana???
Pidin runostasi ja sen
sisältö liikautti.
Hyvin rakennettu ja
ajateltu runo.
Viihdyin siinä.
lämpimän tuskallisen herkistä riveistä, joita vastarunoosi punoit. Onnellinen se nainen, ketä ajatellen tämä syntyi!
Tervehdys Sinulle jonnekin ja ei olla
yhteyksissä oltu...milloinka viimeksi
ja edes olenko ehtinyt runosi
äärellä olemaankaan.
Nyt yritän silmiisi katsella tässä
runosi vierellä...taidan aika
pieneksi jo muuttua "pitkästä
varrestani"huolimatta.
Hemmetti kun napakkaa tekstiä,
joihin olen aina tykästynyt
- ollaanko niin omanlaisiamme.
Rakkaus tulee nurkan takaa ja
KuunKeiju nauraa...miehelle
joka pihkaantuu...saaden naurut.
Pikku hulvatonta kevyttä yritän
myös minäkin täältä "kairoilta".
Lupsakkaa sylipäivää Sinulle.
kommentistasi. Mutta antaa sen sylipäivän nyt olla toistaiseksi, hihi! Aikanaan sitten, ehkä, tai sitten ei. Mutta nauru on se ehtymätön voimavara, jonka avulla voi selvitä, ainakin se on aina isona apuna raskaissakin tilanteissa. Onkohan se keijujen salainen ase? Jakoon tästä kaikille, jotka naurua kaipaavat :D
Aina lämmin sana,katse,ele kuin
sylikin lämmittää...pyryä vastaan.
Tiedä mitä salaisia aseita
keijuilla on...pitäisköhän
kurkata satukirjoihin.
pitää kurkata satukirjaan. Keijuja on monenlaisia; siis moneen satukirjaan!
Eiköhän aleta suunnittelemaan ihan
omaa Satukirjaa,laitetaan viisauden
hampaat vastakkain pään ohessa
- niin bestseller syntyy,ja lapsilta
kielletty - ...- kohtauksien
vuoksi.
No niin överiksi tämä nyt
meni...eikös tämän pitänyt
satua ollakin.
minullakin, mutta ehkä emme tyhmänä kuitenkaan, sillä kyllähän jokainen parhaan kykynsä mukaan yrittää lennellä eteenpäin. Itselleen hymyillen kun voi jättää sen taakseen, niin pian jo voi pitää itseään yhtä kokemusta rikkaampana. Hauskasti olit sen runoon pukenut.
mutta eiköhän jokainen joskus tunne itsensä tosi tyhmäksi, vaikka ei sitä olisikaan? Äh, olisipa ikävää, jos olen ainoa... Mutta yksi nielaisu *glups*, ryhdistäytyminen, nokka pystyyn ja menoksi, niin tyhmät teot unohtuvat! Ja niin elämä alkaa taas hymyillä.
elokuva: oivaltavasti ohjattu, vahvasti visualisoitu, laadukkaasti leikattu. Kukunor katseli silmät pystyssä. 8-)
elokuvana, mielenkiintoista! Siis harrastat paitsi kirjoittamista, myös filmailua... hm... tätä täytyy kypsytellä. Kiitokset ajatuksia herättävästä kommentistasi!
saa, jos ei nöyristy ja pyydä anteeksi omia erehdyksiään (tekojaan) jokainen erehtyy, mutta harva myöntää ja pyytää anteeksi... :)
Kiva runo... :)
kommentistasi. En nyt vaan ihan tiedä, miksi sen juuri tähän yhteyteen laitoit. - Mutta kiva, että silti pidit tuosta runosta.
tosi hyvä kuten kaikki edellisetkin teoksesi, jatkahan samaan malliin OK! Niitä on kiva lukea... :)
Nyt nukkumaan, kauniita unia...