Tilasin tänään ajan lääkärille, keskiviikkona asia etenee. Kuinka nopeasti Kuopiossa mahtaa päästä ko.toimenpiteeseen?
Olen pakkoraossa, lapsen isän kanssa ollaan oltu ½-vuotta yhdessä ja hän ei halua tätä, vaan jyrkästi painostaa keskeytykseen. Nyt olen itsekin siihen viimein taipunut, ei ole vaihtoehtoja. Olen tätä asiaa itkenyt ja harkinnut viimeviikonlopun ja tähän päädyin. Helppoa ei ole, enkä olisi ikimaailmassa uskonut että tässä tilanteessa olen.
Ei ole ketään kelle kertoa, pidettävä kaikki sisällään vaan. Mies ei juuri tue tai lohduta. Taidan antaa kenkää mokomalle paskiaiselle kun tämä kaikki on ohi, ja lskun perään.
Olen pakkoraossa, lapsen isän kanssa ollaan oltu ½-vuotta yhdessä ja hän ei halua tätä, vaan jyrkästi painostaa keskeytykseen. Nyt olen itsekin siihen viimein taipunut, ei ole vaihtoehtoja. Olen tätä asiaa itkenyt ja harkinnut viimeviikonlopun ja tähän päädyin. Helppoa ei ole, enkä olisi ikimaailmassa uskonut että tässä tilanteessa olen.
Ei ole ketään kelle kertoa, pidettävä kaikki sisällään vaan. Mies ei juuri tue tai lohduta. Taidan antaa kenkää mokomalle paskiaiselle kun tämä kaikki on ohi, ja lskun perään.
Vastaukset 61
Vanhimmat
Ai, että tunnen vihaa tuollaisia miehiä kohtaan. Mitä itse haluat? Mies ei joudu kokemaan aborttia, vaan sinä. Tuskin välinne paranevat. Älä anna painostaa, jos olet toista mieltä.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=1500000000000024&posting=22000000032541751#22000000032541751
http://www.mediuutiset.fi/uutisarkisto/article123369.ece
tutustua ennen päätöksen tekemistä:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=1500000000000024&posting=22000000037592436#22000000037592436
Kuuntele itseäsi ja tee päätös sen mukaan. Kukaan ulkopuolinen ei saa siihen sekaantua, painostuksesta puhumattakaan. Sellaiselle miehelle voi kyllä huoletta antaa kenkää joka tapauksessa, päätit raskauden suhteen mitä hyvänsä.
Mitä sinä miehestäsi puputat? Ei ole hänestä kyse vaan vauvastasi!
Älä tuhoa kohdussasi orastavaa elämää. Itse tein niin 12 v. sitten, enkä koskaan tule pääsemään syyllisyydestäni eroon!
Abortti on todella raskas asia joka kannattaa harkita kunnolla loppuun asti.
Minä olen tehnyt kaksi aborttia, toisen seitsemän vuotta sitten ja toisen kuusi vuotta sitten ollessani 16-17 vuotias. Molemmat ovat olleet todella raskaita päätöksiä enkä voi vieläkään sanoa, että ne olisivat olleet oikeita päätöksiä.
Ensimmäinen abortti tehtiin kaapimalla ja toinen lääkkeellisesti sairaalassa. Molemmat ovat olleet todella raskaita ja hirveitä kokemuksia. Tätäkin kirjoittaessa tulee kyyneleet silmään. MINÄ olen tapattanut kaksi lastani sen takia, että pelkäsin kuinka pärjäisin..
Jälkimmäinen (lääkkeelinen) abortti oli vielä hirveämpi kuin ensimmäinen. Se tehtiin ollessani raskausviikolla 12.
Supistuksia tuli joitain tunteja ennen kuin tuli tunne, että nyt on tulossa jotain muutakin kuin verta. Istuin sairaalan vessaan tuodulle pöntön tapaiselle ämpärille (hoitaja oli käskenyt istua siinä jos tulee jotain isomman oloista). Jokin kopsahti metallisen "ämpärin" pohjalle. Nousin ylös kurkistaakseni astiaan. Silloin vasta kunnolla tajusin mitä olin tehnyt.
Astian pohjalla veren keskellä makasi kyljellään kippurassa pieni ihmisen alku. Sillä oli jo raajatkin. En voinut kuin itkeä tuijottaa sitä kuollutta ihmistainta. Makasin puoli tuntia vessan lattialla itkien hysteerisesti kunnes hoitaja tuli tarkastamaan kuinka voin.
Noin vuoden näin painajaisia usein. Sama uni toistui. Unessa oli noin kaksi vuotias poika joka istui pimeässä huutaen "Äiti missä sinä olet!? Äiti!". Pikkuhiljaa poika katosi pimeään ja huuto vaimeni.
Vuoden päästä jälkimmäisestä abortista tapasin nykyisen aviomieheni. Sitten kun halusimme saada lapsia sain kaksi keskenmenoa. Tuntuu, että ne tulivat syntieni takia.
Jälkimmäisessä keskenmenossa menin sairaalaan heti, kun verenvuoto alkoi ja ultrassa näkyi kuinka pikkuiseni sydän vielä löi, mutta seuraavana päivänä ei kohdussa ollut enää mitään.
Vuoden yrityksen jälkeen esikoisemme sai alkunsa. Nyt meillä on kaksi lasta. Olen onnellinen, mutta vieläkin välillä ajattelen tekemiäni abortteja eikä syyllisyys ja suru väisty. Keskenmenot eivät satuta niinkään enää, mutta abortit kummittelevat varmaan aina. Haluasin uskoa, että sovitin syntini, kun sain ne kaksi keskenmenoa, mutta en minä voi antaa itselleni anteeksi.
Siksi sanonkin, että mieti mitä SINÄ haluat tehdä. Älä mieti mitä poikaystäväsi haluaa.
asia. Mikset tunne tunnontuskia kerran kuukaudessa tai edes kerran vuodessa, missatessasi uuden lapsen.
abortteja joka kuukausi?
Normaaleissa kuukautisissa mitään lasta ei ole ollutkaan (tai ei kiinnittynyt).
Kyllä on hieman outo tuo sinun viestisi. Onko sinulla kaikki ihan kohdallaan pään sisällä?
Miksi joku tuntisi tunnon tuskia siitä, että on kuukautiset? Sitä kaiketi tarkoitit?
Viestini tarkoitus oli saada tämä henkilö miettimään asia loppuun omalta kannaltaan eikä vain toimia toisen painostuksen alla. Sinun viestisi tarkoitus ei kyllä nyt ihan mennyt perille jos tarkoituksesi oli vain saada minut tuntemaan itseni tyhmäksi sillä hölmö viestisi sai minussa lähinnä huvitusta aikaan.
sukusoluthan ovat eläviä ja joku valopää täällä sanoi että elämää ei saa tappaa edes pienimmässä muodossaan.
Uuden mahdollisen lapsen menetys kerran vuodessa ei sureta sinua, mutta kun veren seassa on muutaman sentin mittainen möykky, niin suuret tunteet tulevat esiin ja koet menettäneesi lapsen, etkä vain uutta lapsen mahdollisuutta, kuten ehkäisyä käyttäessäsi. Jos todella olet sitä mieltä, että abortti on lapsen tappamista, niin kannattaisi jättää se abortin tehtailu sikseen, ihan vaan oman mielenterveytesi kannalta, ei siksi että se olisi yleisesti epähyväksyttävää. Mutta sehän on sinun pääsi sisäinen asia, koska todellisuudessa raskaushan eli kehitysprosessi vain keskeytettiin, ihan niin kuin ehkäisylläkin keskeytetään kehitysprosessi erillisistä sukusoluista hedelmöittymiseen. Se ei ole kovin kummoinen ero onko kehitysvaihe sukusoluasteella vai pienen askeleen edellä eli hedelmöittyneenä. Ne ihan samat dnat ja kromosomit ovat tarjolla aiemmassakin vaiheessa.
Keskenmeno raskauden loppuvaiheessa taas on jo ihan eri asia, koska silloin todella voidaan puhua jo lapsen menetyksestä eikä vain mahdollisuudesta ja siihen voin ottaa osaa ihan vilpittömästi.
Sulla ei tosiaan ole kaikki kotona?? Lisäät näitä älyttömyyksiäsi vähän joka ketjuun. Tässäkin ketjussa useampi sun viesti, päätön sellainen. Siois pitäisi tuntea syyllisyyttä että on menkat? Huh huh.....
älytön ajatus on että hieman pidemmälle edennyt solu olisi yhtä kuin ihminen.
Tätä älyttömyyden hiffaamista
(alkion pitämistä ihmisenä)
ja tunnustamista olen yrittänyt saada teitä huomaamaan, mutta se ei näköjään onnistu kuin kärjistämällä, jos silloinkaan :(
Ja voit olla varma, että vastaan typeriin väitteisiin vastaväitteillä, ihan yhtä usein kuin havaitsen älyttömyyden.
on melko perustavalaatunen ero onko sukusolutkin vielä erillään (ei tiedetä yhtyykökään, kiinnittyykö alkio jne. Raskauden alkamisen todennäkösyys parhaissa oloissa n.20%/kk) kuin että raskaus on alkanut ja alkiota aletaan repiä irti alustastaan, kun muuten sen elämä jatkuis erittäin todennäkösesti (keskenmeno riski aborttivaiheessa 10-15%) syntymään saakka ja usein vuosikymmeniä sen jälkeen.
no, faktaa nyt kuitenkin jos 'pidemmälle edenneellä solulla' alkiota (etkä sukusolua) tarkoitit :)
koittasit joskus perustella ja todistaakin niitä järjenvastasia väitteitäs muutenkin kun jankuttamalla mutuasi..katos kun ne sun omat 'Alkio ei ole ihminen'-älyttömyytes ei oikein vakuuta.
Emme selvästikään ole samaa mieltä asioista tai sitten sinä tosiaankin vain yrität ärsyttää, mutta onneksi minulla on pitkä pinna eikä jonkun tuntemattoman ihmisen sanomiset minua hetkauta. ;)
Uuden lapsen mahdollisuus (kuukautiset) ei ole lapsi, mutta kehittyvä alkio/sikiö on lapsen alku. Siinä on hieman eroa.
Jos tuolla veren seassa olevalla möykyllä tarkoitat tuota kuvailemaani lääkkeellistä aborttia niin voin valaista sinua. Veren seassa ei todellakaa ollut mitään möykkyä vaan pieni ihmisalku joka oli suunilleen samassa kasvuvaiheessa kuin tämä http://www.ehd.org/prenatal-images.php?thum_id=425 . Se oli noin 6-8cm pitkä pää-perä mitaltaan.
Ja mitä tuohon minun abortin tehtailuun tulee niin en ole aborttia tekemässä enkä ole edes raskaana. Abortit tein 6-7 vuotta sitten ja mennyttähän en voi muuttaa. Sen varmaan sinäkin ymmärrät? Joten se minun mielenterveydestä "huolehtimisesta".
En oikein edes ymmärrä miksi yrität kieltää minun tunteeni ja annat ymmärtää ettei minulla ole oikeutta olla pahoillani tai surullinen teoistani.
Minulle on aivan samantekevää tunnetko sinä syyllisyyttä abortin tekemisestä tai oletko edes tehnyt aborttia, mutta pitäisi ottaa huomioon, että joku muu saattaa katua päätöstään kovastikin. Sen takia halusin kertoa oman kokemukseni. Minusta tämä on sellainen asia mikä pitää miettiä huolellisesti, ei siitä ainakaan haittaa ole jos harkitsee.
Raskauden loppuvaiheessa ei enää tapahdu keskenmenoa. Raskausviikosta 23 eteenpäin lapsi syntyy joko ennenaikaisesti tai täysiaikaisena riipuen millä viikolla ollaan. Toki pieni keskonen tai täysiaikainenkin lapsi voi kuolla, mutta se ei silti ole keskenmeno. Hienoa kuitenkin, että voit tälläisessä tilanteessa vilpittömästi ottaa osaa jonkun lapsen kuolemaan.
ketjuun omat perustelusi. Ne 'kaikki' Ja huom. väitteesi ei ole sama asia kuin perustelu. Et voi vaatia muilta perusteluita, jos et itsekään perustele. Jos lasketaan yhteen minun perusteluni, niin voitan sinut 6-0. Se on sitten täysin eri asia, että sinä hyppäät perustelujeni yli. Sinulla on äärimmäisen kiero keskustelutaktiikka. Aloin jo jossain vaiheessa sääliä sinua, koska alun perin en halunnut loukata ketään. Susta ei ole todellista vastusta perustelujesi suhteen, se nähtiin jo alussa, mutta nämä kierot ja ylimielisen röyhkeät kommenttisi muuttivat mieleni, enkä todellakaan enää tuhlaa sääliä sinuun.
En todellakaan vaivaudu perustelemaan enää sinun omia perustelemattomia väitteitäsi vastaan, ellen näe sitä tarpeelliseksi muiden seikkojen kannalta. Sinä esität väitteesi ja minä esitän perään oman väitteeni. Siinä se. Voit koska tahansa lopettaa.
Millä tavalla muuten sinun 'alkio on ihminen' -väitteesi vakuuttaa? -> "Alkio on ihmisen lajia. Alkio on yksilö. Raskausaika on ihmisen ikävaihe." Tässä sinun perustelujesi vakiokalustoa ;)Esille ottamasi lähdeviitteesi todistaa minun väitteeni puolesta, ei sinun! Juupa juu, jatka vaan :) Odotan mielenkiinnolla pystytkö kehittämään lisäarsenaalia keskustelutekniikkaasi.
kielletään vaan kaikki toisen perustelut kun ei itse kyetä niihin vastaamaan :D vai unohtuko jo esim. se linkki jonka aiemmin laitoin? Itse kun et ole kyennyt siihenkään vähään, jossa jollakin tieteellisellä -tai ylipäätään millään- sivustolla tuettas omaa väitettäs alkion olevan jotain muuta kuin ihminen varhaisessa vaiheessaan! Voi voi, säälin tunne on kyllä ihan täällä päässä...:D Turha sulle mitään on vaivautua perusteleen kun epätoivoissas kuitenki alat leikkiin sokeeta ja kiellät että mitään olikaan!
"Millä tavalla muuten sinun 'alkio on ihminen' -väitteesi vakuuttaa? -> "Alkio on ihmisen lajia. Alkio on yksilö. Raskausaika on ihmisen ikävaihe." "
faktat voi toki kieltää ja hakata sitä päätään seinään mutta ei oikein vakuuta jos toistelee että 'eikä oo, uskokaa jo!'..etpä ole mitenkään kuyenny näitä kumoamaankaan ja mahdoton tehtävä se onkin. Mutta kiitos että tuot mun puolesta aina uudelleen nämä kiistattomat tosiasiat esille ja lisäät omaa tuskaasi..
selästä. Todistit juuri vuodatuksellasi sanomiseni oikeiksi.
Samaa mieltä. Nuo ovat ihan käsittämättömän naurettavia esityksiä: hedelmöittyneen munasolun tahallinen poisjärjestäminen olisi sama asia kuin hedelmöittymättömän munasolun spontaani poistuminen kuukautisverenä? Mensuista pitäisi tuntea syyllisyyttä? Heh heh! Hedelmöittyneen munasolun ( = alkaneen ihmiselämän ) tietoinen tuhoaminen ei merkitse mitään, koska kyseessä on "vain"....elämä? Siis mitä?? Tämmöisten väitteiden esittäjällä taitaa vähän viirata, kyllä maar.
kuten sinäkin.. todistat omasi vääriksi ihan itse.
kysynyt äidiltäsi miksi sua ei ole abortoitu?
eivät ol yhtä ulkokultaisia kuin sinä.
kuningaslinja: typerät väitteet ilman perusteita kerta kerran jälkeen toistettuina väsyttävät älykkäimmätkin keskustelijat. Näillä suoli24:n mattinykäsillä on valttikortit käsissään. Ei ensimmäistäkään omaa ajatusta, hymiöillä höystettyä höpötystä vain. Toimii!
subjektiivinen näkemys, että alkio olisi jo ihminen.
tarvetta. Olen lapsesta asti tiennyt olevani toivottu lapsi ja tiennyt olevani äidilleni tärkeintä maailmassa.
Haluan, että muutkin lapset saisivat kokea saman äidin rakkauden. Pakkosynnytykset saavat pahaa jälkeä aikaan.
perustellakin tuon, niin vois joku uskookin.
Joko se on ihminen tai ei ole. Kumpi on faktaa, kumpi 'näkemystä'?
Jos ei ole niin mikä laji se sitten mahtaa olla? :)
pahaa (veristä) jälkeä saakin aikaan!
Jos sinä et tahdo abottia tehdä, MIKSI IHMEESSÄ miehen takia sen teet, vielä kun tiedät että suhde tulee siihen loppumaan????
En osaa kuvailla mikä turhautuminen tässä iskee, miksi ihmeessä teet itseäsi vastaan, sellaisen miehen mieliksi jolle kenkää tulee kohta kuitenkin?
***
olin aikoinaan, exän painostuksen alla. Äitini sai -vahingossa mutta onneksi- tietää asiasta ja avas mun silmät siitä mitä olinkaan tekemässä.. Ilmoitin ukolle vaan lopulta että en tee sitä ja sen jälkeen asiasta ei enää jauhettu, vaan hommasi kämpän meille. Ero tuli silti myöhemmin.
Onneksi annoin lapseni elää, koska nyt mulla ei olisi sitä ainoatakaan jos sen paskiasen mielivaltaan oisin taipunu. Nyt on uusi hyvä suhde mutta raskaaksi en ole tullut vuosikausienkaan jälkeen. Ajatteles jos tämä lapsi on sullakin se ainoa mahdollisuus koskaan...
Minulla on pian jo täysikäinen lapsi joka ilmoitteli aikoinaan tulostaan yllättäen .
Isänsä kanssa oltiin pari kuukautta seurusteltu ja asuttiin eri paikkakunnilla minulla opiskelut oli kesken .
Vaikka taloudellinen tilanne sun muut seikat pelottivat kaikki lopulta järjestyi .
Isänsä kanssa mentiin jopa vihille mutta ero tuli kyllä nopeasti .Ei kuitenkaan lapsen takia vaan hänen alkoholin käyttönsä .
Lapsella säilyi isäänsä suhde .
Älä anna miehen painostaa .Minä sanoin heti että aborttia en edes suostu harkitsemaan .
Ymmärrän hyvin mitä käyt läpi nyt. Tulin myös raskaaksi muutaman kuukauden seurustelun jälkeen. Mies painosti aborttiin, mietin pääni puhki, itkin ja juttelin ystävieni kanssa. Meillä meni välit poikki, kun en suostunut tekemään aborttia.
Päätin, että antaa luonnon hoitaa asian niinkuin on tarkoitettu...sain keskenmenon... Tekisin samoin, jos joutuisin samaan tilanteeseen. En pysty tekemään aborttia, vaikka mikä olisi. Eri juttu on, jos kaikki olisi mennyt muuten ok, mutta sikiöstä olisi löytynyt vakavia vaurioita... Minusta olisi tullut yksinhuoltaja, mutta silläkin uhalla en siihen suostunut.
Ymmärrän hyvin mitä nyt käyt läpi. Mieti sitä, että jos tämä raskaus on ainoa mahdollisuutesi saada lapsi. Se saattaa olla sitä...
Muistan hyvin sen tuskan määrän, kun mies ei ollut tukena millään lailla. Hänellä ei ollut kuin yksi vaihtoehto, ja karmeaa on, että senkin voin ymmärtää ja jopa hyväksyä. Tilanne vain oli sellainen silloin. Tukea silti olisin kaivannut.
Vieläkin joskus tulee "muistot" mieleen siitä, kun sain yksin kotona ollessa keskenmenon, mikä sujui "hyvin"...mutta minulla ei ollut siinä ketään vieressä tukemassa sillä hetkellä. Se oli raskasta... Vaikeaa on katsoa esim. sairaalaohjelmia, joissa synnytetään...muistan sen yksinäisyyden tunteen. Mutta!!! Olen siitä selvinnyt, ajattelen sitä vain tietynlaisissa tilanteissa.
Toivotan sinulle hyvää jatkoa siihen mitä ikinä päätätkään tehdä. Minulla se selkiytyi parin viikon aikana ja tosiaankin tiedän mitä nyt tekisin, jos tulisin raskaaksi; pitäisin lapsen. Mutta jokainen tekee omat ratkaisunsa ja elää sitten niiden kanssa. Voimia!!! =)
sellanen abortti että synnytän tämän lapsen seuraavan kolmen viikoa aikana rv37 nyt, vaikka olikin alussa ei toivottu nyt todellakin toivottu ja haluttu. painostaa aborttiin ei saisi, mies saa tunteen että hallitsee kumppaniaan. voimia sulle!
Eilen kävin lääkärissä, hyvä että itkultani sain sanottua mistä on kyse. Tulee kuulema jo kiire, toimenpide lienee jo ensiviikon alussa.
Tämä kaikki tuntuu niin groteskilta. Kun lähdin lääkäristä, radiosta tuli pitkä juttu paikallisesta synnytyssairaalasta, että on ollut paljon vauvoja mutta kaikki voivat tulla turvallisin mielin synnyttämään. Sitten illalla tv:stäkin tuli ohjelmaa jossa näytettiin vastasyntyneitä :(
eillinen päivä oli painajaismainen kaikkiaan, päivän lopuksi pomo haukkui minut miunlle ja alaiselleni puhelimessa. On tosi voimaton olo tällä hetkellä. Silti on vaan näytettävä normaalia naamaa töissäkin.
Hullua, miten kroppa valmistautuu vauvaan, kaikki ne muutokset, tuntemukset ja tunnekuohut. Pahoinvointi muistuttaa asiasta koko ajan.
En tiedä miten selviän kaikesta, minulla on tosi vaikea vuosi takana, isoja pahoja asioita joita en voi kertoa tässä ettei tunnisteta.
Et siis lukenut viestejä. Miksi olet niin heikko, että suostut painostukseen?
Asiaa monelta kantilta ja tullut tulokseen ettei minusta kait ole tähän. Ainakaan yksin. Minulla on yksi pieni lapsi joka kaipaa kovasti huomiota, kun on isästäänkin viikot erossa. Yhteinen talo on myynnissä joten en tiedä missä asun puolen vuoden päästä esim.
Ja edellisen vuoden traumaattiset kokemukset painaa, en taida olla ihan tasapainossa vielä.
Mutta jos mies olisi ollut innoissaan tästä (niinkuin uskoin aluksi) varmaan en tällaista miettisi.
Toivon, että harkitset asiaa viimeiseen asti, ettet tule katumapäälle sitten, kun on liian myöhäistä.
Joka tapauksessa paljon voimia sinulle, siitä riipumatta minkä päätöksen teet.
Nyt tuli kutsu, 4.12 on aika. Kutsussa ei mainita mitään miten tulisi valmistautua, vai onko se vasta joku lääkärin haastattelu/tutkimus, milloin ne tekee sen "toimenpiteen"?
Luulen päättäneeni asian, mutta aamulla kun heräsin ja tunsin toisella puolella alamahassa selvän patin, alkoi taas tämä tahtojen taistelu omassa päässä. Mies on taas viikonlopun muualla, on peliä ja saunailtaa jne.
Hän sanoo ettei tunneta tarpeeksi, että hänen sydäntä särkee nähdä miten minun tyttö ikävöi ja itkee isäänsä viikolla. Ettei hän halua kokea sellaista omalle lapselle. Ja että hän ajattelee myös minua, että tuskin haluan olla kahden eri isälle olevan lapsen sinkkuäiti. Miksi se ajattelee meistä noin pessimistisesti, ettei meillä olisi tulevaisuutta? Aikookohan se lempata minut heti kun tämä asia on "hoidettu".
Olen ihan sekaisin ja rikki. Kenellekään en voi puhua, apkko yrittää vaan esittää normaalia :(
ettei suhteellanne ole kuitenkaan tulevaisuutta. Mies tuntuu keksivän tekosyitä jotta saisi sut aborttiin ja itse luistamaan mahdollisista velvollisuuksista.
Voisit ilmoittaa miehelle ettet tee aborttia mutta voitte sopia ettei hänen tarvitse maksaa elatuksia (saat ne kunnalta) eikä olla lapsen kanssa tekemisissä. Lapsi ei ikävöi sellaista ketä ei edes tunne. Onko sulla muuta tukiverkkoa, esim. sukulaisia ym. turvallisia aikuisia, joista voisi olla apua lapsen kanssa?
Kannattaa miettiä mitä haluat jäävän jäljelle tästä suhteesta, todennäköisen katumuksen ja iäti vaivaavan syyllisyyden vai lapsen joka on aina elämässäsi. Olen varma että tulet pärjäämään, ja tunnut toivovan enemmän henkistä tukea lapsen pitämisen kannalta. Lapsellesi tämä on ainoa tilaisuus elää ja ehkä sullekin ainoa mahdollisuus koskaan saada lisää lapsia ja lapsellesi sisarusta. Miltä tuntuisi myöhemmin jos nyt teet tämän miehen mieliksi abortin etkä koskaan enää saisi lapsia jonkun toisen paremman miehen kanssa?
Kehottaisin todella miettimään, ennenkuin on liian myöhäistä. Voiko abortista seurata mitään hyvää jos jo nyt olet sekaisin ja rikki? Haluatko jatkaa sellaisen miehen kanssa joka olisi painostanut sut tälläsen tekoon?
Voin sanoa että tiedän miltä tuntuu koska olin itse samanlaisessa tilanteessa. Kun puhuin siitä muille enkä hautonut luuloa että sen joutuisin tekemään, vain omassa päässäni, niin oli helppo ja äärimmäinen helpotus päättää olla tekemättä sitä. Tuskin sinäkään tulisit katumaan jos annat lapsesi elää? Itse katuisin katkerasti varsinkin nyt myöhemmin kun en ole saanut enempää lapsia.
Harkitse vielä..asioilla on kuitenkin tapana järjestyä parhain päin.. toivon jo nyt onnea odotukseesi!
Toivottavasti olet pelkkä provo. Jos et, olet ihminen jota en kunnioita tippaakaan. En kyllä usko että olisit oikeasti lastasi tappamassa.
että jätät tuon miehen kokonaan ja jätät myös lapsen isyyden vahvistamatta. Ilmoitat lastenvlvojalle, ettet tahdo lapsesi isyyttä tutkittavan.
Suosittelen siis kengän antamista miehelle, mutta lapsen pitämistä. Miehet tulevat ja menevät kuin raitiovaunut, he eivät ole niin tärkeitä naisen elämässä kuin omat lapset.
Et kai usko suhteenne paranevan, kun olet tehnyt abortin. Ihminen ei ole kone,ja kun tajuat, mitä teit ja miksi, syyllisyys iskee ja lujaa. Tuollainen mies ei ole edes mies.
Naisena en käsitä, että ei löydy rakkautta tulevaa lasta kohtaan.
Varaudu rajuun tunnemyrskyyn ja katumukseen.
Valitettavasti en arvosta noin "saamatonta ihmistä".
Näin viime yöän painajaista. Rukoilin illalla merkkiä, miten toimia. Unessa vauva muljuili mahassa niin että se näkyi selvästi. Unessa olin lääkärissä, kunnes tajusin että olin väärässä paikassa odottamassa ja olin hukannut sen kutsulapunkin. Uni loppui siihen. Kun heräsin, mahassa oli kova patti toisella puolella (ollut muutamana aamuna nyt) ja painoin sitä vähän niin tunsin kaksi pientä ja nopeaa nykäisyä.
Lääkäriaika on muutaman tunnin päästä. Olen ihan sekaisin ja paniikissa.
Tuo ei ole mikään pakko, meillä on vain yksi pakko, muu on valintaa.
Mielesi antaa noin selkeitä varoituksia ettet tekisi paruuttamatonta virhettä.. toivottavasti vielä ei ole liian myöhäistä!!
Ollaan nyt siinä tilanteessa että vauva on ja voi hyvin :)
Heti silloin torstai-aamuna kerroin miehelle nämä merkit ja että olin toivonut jotain ohjausta.
Mies ilmoitti minulle ½-tuntia ennen lääkäriaikaa, että peru se, että kai sen on mentävä näin..
Kävin kuitenkin siellä lääkärissä,sain jutella ihanan lääkärine kanssa joka repi ne paperit sitten..lopuksi katsottiin ultralla ja todettiin että se olikin pidemmällä ja keskeytys olisi alkanut olla myöhäistä jokatapauksessa. Palatessani töihin sain toisen "merkin" ja nyt uskon johdatukseen, että kaikella on tarkoitus.
Toivottakaa minulle onnea ja eetä meistä tulisi onnellinen perhe. Pelottaa ja jännittää mitä tulevaisuus tuo.
Koko perheelle onnellista odotusta!!!!
Olipa helpottavaa kuulla ratkaisu asiaan. Pöytäkirjaan merkittäköön että en niele juttua johdatuksesta, sinä itse annoit ja tulkitsit itsellesi sen merkin minkä halusit saada, ja oikein hyvä niin. Ehkä myös ajattelen hiukan joillakin näistä viesteistä olevan vaikutusta asiaan, olisin moisesta hyvin onnellinen.
Hyvä että mies myöntyi myös. Todella, kun vauvan liikkeet ensimmäistä kertaa tuntee, kun raskaus on omassa mielessä hyvä asia, ei siitä tunnemyrskystä ole enää takaisin kääntymistä. Se on vähän kuin rakastuisi :D omaan jälkeläiseensä. Sen tunteen päihittää ainoastaan se syntymän jälkeinen hetki kun näkee tulokkaan kasvot enimmäistä kertaa ja tunnistaa niissä perheensä.
Onnea jatkoon.
***
lukea täältä näitä hyviäkin uutisia, juuri näin sen pitää mennä!
Alku aina pelottaa ja jännittää ketä tahansa, se on ihan normaalia, mutta kyllä se siitä! :)
ONNEA odotukseen koko perheelle!!
Vaikkei elämä aina ruusuilla tanssimista tule olemaan niin en usko että tätä päätöstä kadut :)
"pöytäkirjaan merkittäköön etten niele juttua johdatuksesta" ,mitäs sun nielemiset tähän kuuluu jos hän niin kokee niin ei oo sun asia sitä tulkita.
Minähän puhuinkin vain omasta nielemisestäni, en ap:n oikeudesta kokea asiaa miten kokee. Mistäs sinä nyt noin hiillyt?
***
käsityksen että viittaat kintaalla johdatuksille ja ettet arvosta toisen uskoa esim..Ja sellainen saa aina sapen kiehumaan.
mitä arvostamista siinä on..? Arvostatko sinä jonkun uskoa joulupukkiin tai Odiniin?
Johdatuksen ajatukselle tosiaan viittaan kintaalla, se on totta. Kuitenkin se mitä kukin henkilökohtaisesti uskoo, on hänen asiansa, ei minun. Mainitsin tuon jottei jäisi väärinkäsitystä siitä mitä moisesta johdatuksesta ajattelen :D kun niin selkeästi ihminen tise antaa itselleen juuri ne vastaukset joita halusikin. Itsepetos ei ole kenellekään kunniaksi, toisin kuin uskonnollinen yhteisö tuntuu ajattelevan.
Henkiökohtainen usko on jotain minkä ymmärrän ja joka on minulle sellaisenaan yhdentekevää. Jos se tuodaan keskusteluun, kerron kyllä oman kantani aina.
Miksi uskoa pitäisi arvostaa? Rauhoita muuten se sappi ennenkuin vastaat, tästä voi tulla hyväkin keskustelu. Mieti, perustele. Miksi pidät itsestäänselvyytenä arvostusta asialle joka minun näkökulmastani on samaa tasoa hammaskeijuun uskomisen kanssa? (olen melko varma että tämä kuulostaa loukkaavalta, uskothan kun sanon että sitä sen ei ole tarkoitus olla. Vain keskustelunavaus)
***
ei tuollaisia perusasioita ymmärrä itse niin sitä on rautalangasta turha vääntää..
Pitää olla aika sokea jos ei näe mihin suuntaan ihmiskunta on menossa ja se ei todellakaan ole uskon tai uskontojen vika,,vaan seurausta siitä kun yhä suuremmalla osalla ihmisistä on todelliset arvot kateissa.
Hmmh. Tunsin kerran ihmsien joka sanoi samalla tavoin joka kerta kun ei tisellä ollut perustelua tai edes ajatuksia johonkin aiheeseen. Onko sinulla?
Minusta aiheesta voi keskustella vähättelemättä toista :D haluaisin ihan oikeasti kuulla kantasi ja ajatuksiasi. Jos et tahdo niin sitten ei, mutta älä pakene oisen tekosyyn taakse :D perusasioita ymmärrä :D
Ymmärräthän että vaikka en arvostaisi ihmisen uskonnollisuutta, arvostan ihmistä itseään siitä huolimatta.
Mihin suuntaan ihmiskunta sitten on menossa? Minusta se on menossa tiedostavampaan suuntaan, minusta se on hyvä asia.
Mitä ovat ne "todelliset arvot"? heittelet ilmaan paljon asioita itsestäänselvyyksinä, mutta et tahdo määritellä niitä?
***
jotka on kohta maan multaa pitäis "keskustella" asioista joihin ei keskustelemalla tule ratkaisua?
Koska siitä saa älyllistä nautintoa, koska se on mielenkiintoista ja auttaa meitä kaikkia kasvamaan apremmiksi ihmisiksi. Siksi esimerkiksi, toki jokaisella on omat syynsä keskusteluun. Nuo ovat muutamia minun syistäni.
Vihjaatko ehkä että koska en usko kuoleman jälkeiseen elämään, kuolemaa edeltävä elämäni olisi jollakin tavalla turhaa? :D
***