Joo tämä..

Mulla on myös kokemusta suhteista ja sen verran voin sanoa, että jokainen kirjottaa ja kertoo vaan omasta näkökulmasta asioita1 en toki kiellä ettetkö olis yrittänyt, kun en voi tietää teidän suhteesta, eikä muutkaan, mutta muistetaaas nyt kuitenkin, että jos suhteessa on kaiki hyvin, niin ei yleensä tule tollasia!

Jos kerran suhteenne oli onneton, niin miksi se nyt on kauheinta, että hän alkaa elämään. Sun kirjoitelmastasi sain kuvan, että sua ottaa kaaliin vaan se, että toinen jatkaa elämäänsä??

Sain ainakin sen kuvan, että "vuosi tehty eroa" No ei silloin ainakaan tyytyväinen toinen, tai kummatkin ole olleet. En tiedä mitä sanoa, ehkä hän vaan oli onneton! Silloin tiedän kokemuksesta, että on helpompi jatkaa elämää, kun on ollut onnetonta tarpeeksi kauan.

Lisäksi voin itse sanoa, että omalla kohdallani kävi juuri näin. Suhteemme aikana ei mun sanoja otettu ikinä vakavasti ja se ikäänkuin polki paikallaan. En väitä, että teillä olis näin, mutta täysin täydellistä ihmistähän ei ole olemassakaan, mutta se suhteen eteen töitä tekeminen, niin fraasille kun se kuullostaakin on pohja. Ehkä ette sopineet toisillenne ja hän etääntyi susta en tiedä, mutta tsemppiä:)

perspektiivi䨨 kirjoitti:

Mulla on myös kokemusta suhteista ja sen verran voin sanoa, että jokainen kirjottaa ja kertoo vaan omasta näkökulmasta asioita1 en toki kiellä ettetkö olis yrittänyt, kun en voi tietää teidän suhteesta, eikä muutkaan, mutta muistetaaas nyt kuitenkin, että jos suhteessa on kaiki hyvin, niin ei yleensä tule tollasia!

Jos kerran suhteenne oli onneton, niin miksi se nyt on kauheinta, että hän alkaa elämään. Sun kirjoitelmastasi sain kuvan, että sua ottaa kaaliin vaan se, että toinen jatkaa elämäänsä??

Sain ainakin sen kuvan, että "vuosi tehty eroa" No ei silloin ainakaan tyytyväinen toinen, tai kummatkin ole olleet. En tiedä mitä sanoa, ehkä hän vaan oli onneton! Silloin tiedän kokemuksesta, että on helpompi jatkaa elämää, kun on ollut onnetonta tarpeeksi kauan.

Lisäksi voin itse sanoa, että omalla kohdallani kävi juuri näin. Suhteemme aikana ei mun sanoja otettu ikinä vakavasti ja se ikäänkuin polki paikallaan. En väitä, että teillä olis näin, mutta täysin täydellistä ihmistähän ei ole olemassakaan, mutta se suhteen eteen töitä tekeminen, niin fraasille kun se kuullostaakin on pohja. Ehkä ette sopineet toisillenne ja hän etääntyi susta en tiedä, mutta tsemppiä:)

..minäkin olisin voinut vaan lähteä kun olin niin onneton. Olin
minäkin usein apeana ja masentunut kun hän jatkuvasti,välillä suorastaan agressiivisesti,epäili minua uskottomuudesta. Haukkui tavan takaa valehtelijaksi jne. Juu raskasta tämä kaikki oli,eikä suhde päässyt kunnolla kukkaansa koskaan.

Tästä kaikesta huolimatta jaksoin uskoa että asiat tavalla tai toisella selviäsi.Se usko elää minussa jopa vielä,siis sitkeää on laatuaan.. Olen vaan niin pettynyt kun toinen luovutti niin helpolla. Vielä viikko sitten kaikki näytti siltä mitä se kieltämättä pitkään oli ollut,koko ajan haavoilla,mutta ainankin osaltani silti niin täynnä rakkautta ja sitkeyttä oleva suhde.

Sit vaan jakkara alta..pum. Ai,oliks tää vaan unta..

T: silti pettynyt ex

perspektiivi䨨 kirjoitti:

Mulla on myös kokemusta suhteista ja sen verran voin sanoa, että jokainen kirjottaa ja kertoo vaan omasta näkökulmasta asioita1 en toki kiellä ettetkö olis yrittänyt, kun en voi tietää teidän suhteesta, eikä muutkaan, mutta muistetaaas nyt kuitenkin, että jos suhteessa on kaiki hyvin, niin ei yleensä tule tollasia!

Jos kerran suhteenne oli onneton, niin miksi se nyt on kauheinta, että hän alkaa elämään. Sun kirjoitelmastasi sain kuvan, että sua ottaa kaaliin vaan se, että toinen jatkaa elämäänsä??

Sain ainakin sen kuvan, että "vuosi tehty eroa" No ei silloin ainakaan tyytyväinen toinen, tai kummatkin ole olleet. En tiedä mitä sanoa, ehkä hän vaan oli onneton! Silloin tiedän kokemuksesta, että on helpompi jatkaa elämää, kun on ollut onnetonta tarpeeksi kauan.

Lisäksi voin itse sanoa, että omalla kohdallani kävi juuri näin. Suhteemme aikana ei mun sanoja otettu ikinä vakavasti ja se ikäänkuin polki paikallaan. En väitä, että teillä olis näin, mutta täysin täydellistä ihmistähän ei ole olemassakaan, mutta se suhteen eteen töitä tekeminen, niin fraasille kun se kuullostaakin on pohja. Ehkä ette sopineet toisillenne ja hän etääntyi susta en tiedä, mutta tsemppiä:)

..että enhän minä ole estämässä häntä elämästä,hän näköjään tekee sen ilman estelyjä. Reilun viimeisen kuukauden aikana käynyt jo erillaisia sähköposti- ja puhelin keskusteluja eri äijien kanssa ja olen ollut niistä ihan tietoinen hänen toimesta.

Kyse on vaan siitä tavasta jolla hän mua nyt kohtelee. Väkisin tulee mieleen merkitsinkö hänelle todellisuudessa mitään?! Kuinka hän näin sujuvasti tästä yli pääsi,eilen niin heleällä äänellä jutteli pitkään jonkun näistä monista jo matkan varrellamme kertyneistä siipeiliöistä. aavistukseni on kuitenkin kuka oli kyseessä ja kundi on varmaan ihan asiallinen,ei siinä mitään.Vitutti sen verran läksin vetää kunnon kännit ja nyt poden sitten sen mukaista kohmeloa..:(

Tuo eron helppous vaan ihmetyttää,harmittaa,vihastuttaa jne. Oliko tätä jo valmisteltu pidempään,odotettu vaan sopivaa ajankohtaa? Olen vaan niin pettynyt tästä kaikesta.

..näinhän se on. Suhteessa tarvitaan kaksi ihmistä. Mistä muuten tiedät etten itse tuota lieviskääni hoitanut??