monet kirjoitukset ovat, vaikkakin osa ehkä kärjistettynä. Itse edustan vl-uskoa (ainakin vielä), tosin kriittinen olen monia sen opettamia juttuja kohtaan. Vl-uskossa olevien "sisäistä" kärsimystä on todelle, mutta täällä toisaalta uskotaan kiiltokuvauskonnon mukaisesti, eli ulospäin pitää näyttää mahdollisimman yksimieliseltä ja "meillä menee hyvin" -tyyliin. Asia koskee niin yhteisön ulkopuolelle annettavaa viestiä ja kuvaa kuin myös yhteisön sisällä olevaa painetta osoittaa, että "meillä menee hyvin ja jaksetaan hyvin, vaikka lapsia on paljon ja niin edelleen...."
Kirjoitan ehkä itsekin kärjistäen, mutta todellisuutta on kuitenkin se, että kaikki meistäkään eivät ole onnellisia, mutta... naiset on tavallaan vaiennettu tässä uskossa. Naisen "osa" on synnyttää, olla äiti, valvoa lasten takia, nuohota kotia, olla edustava ja muutenkin hyvä vaimo jne... Naisen osa on se. Siihen moni meikäläinen äiti luottaa ja uskoo... ei sitten uskalla rehellisesti katsoa peiliin ja todeta väsymystään, haluttomuuttaan seksiin avioliitossa, kyllästymiseen siihen että lapsilauma on aina jaloissa ja uutta pukkaa taas...
Seurakuntapäiviltä "haetaan voimia" olla arkisessa aherruksessa. Nom sen hetken se ehkä tuntuu siltä, mutta arki odottaa kotona ja sen mukanaan tulee ehkä katkeruus oman ajan puuteesta, jatkuva voimien uupuminen jne... Mutta...eihän sitä voi julkisesti sanoa... kun on se "äidin ja naisen osa..."
Näin se on. Itse tiedän, että näin ei saisi julkisesti kirjoittaa (yhteisön kirjoittamaton sääntö), mutta tää palsta lienee ainoa paikka, missä moni meikäläinen nainen voi saada ääntäään kuuluviin... Koska muualla sitä ei voi tehdä.
älkää tuomitko ja haukkuko lestadiolaisia. Moni, erityisesti perheelliset naiset ovat uskonnon uhreja, vaikka eivät sitä itse uskoisikaan!!!
Kirjoitan ehkä itsekin kärjistäen, mutta todellisuutta on kuitenkin se, että kaikki meistäkään eivät ole onnellisia, mutta... naiset on tavallaan vaiennettu tässä uskossa. Naisen "osa" on synnyttää, olla äiti, valvoa lasten takia, nuohota kotia, olla edustava ja muutenkin hyvä vaimo jne... Naisen osa on se. Siihen moni meikäläinen äiti luottaa ja uskoo... ei sitten uskalla rehellisesti katsoa peiliin ja todeta väsymystään, haluttomuuttaan seksiin avioliitossa, kyllästymiseen siihen että lapsilauma on aina jaloissa ja uutta pukkaa taas...
Seurakuntapäiviltä "haetaan voimia" olla arkisessa aherruksessa. Nom sen hetken se ehkä tuntuu siltä, mutta arki odottaa kotona ja sen mukanaan tulee ehkä katkeruus oman ajan puuteesta, jatkuva voimien uupuminen jne... Mutta...eihän sitä voi julkisesti sanoa... kun on se "äidin ja naisen osa..."
Näin se on. Itse tiedän, että näin ei saisi julkisesti kirjoittaa (yhteisön kirjoittamaton sääntö), mutta tää palsta lienee ainoa paikka, missä moni meikäläinen nainen voi saada ääntäään kuuluviin... Koska muualla sitä ei voi tehdä.
älkää tuomitko ja haukkuko lestadiolaisia. Moni, erityisesti perheelliset naiset ovat uskonnon uhreja, vaikka eivät sitä itse uskoisikaan!!!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kaikkein pahimpia oppeja ovat Raamatun mukaiset opit. Esim. määräys avionrikkojien kivittämisestä.