mä en voi enään puhuu psykologillekkaan mistään. tuntuu et heikkojen kuuluu tappaa ittesä. välillä se tulee niin lähelle muo, nään ja tunnen jo sen ku viillän itteni hengiltä.
se olis musta niin hienoo.
pääsisin pois ja kaikki olis hyvin. mä en osaa enää ees itkee. en saa ittestäni mitää ulos, kaikki vaa jää mun sisää ja rikkoo kaiken. kaikki on jotenki niin synkkää, mustaa, eikä missää oo mitää kivaa mikä muo kiinnostais. jotenki tää olo on niin karmiva.
ei mulla oo enään mitää! mä oon vaan mun huoneessa kaikki päivät ja mietin asioita, ei mulla ole töitäkään nyt, se pahentaa asiaa.
pelkään etten tuu enään onnelliseks. en vaan tajua mitä tää on. ku haluisin hyvän elämän ja elää onnellisesti. mut oon vaan niin heikko ja tyhmä.
ei mistään vaa tuu mitään. kaikki mitä ajattelen, ajattelen et mitä järkee siin on....
se olis musta niin hienoo.
pääsisin pois ja kaikki olis hyvin. mä en osaa enää ees itkee. en saa ittestäni mitää ulos, kaikki vaa jää mun sisää ja rikkoo kaiken. kaikki on jotenki niin synkkää, mustaa, eikä missää oo mitää kivaa mikä muo kiinnostais. jotenki tää olo on niin karmiva.
ei mulla oo enään mitää! mä oon vaan mun huoneessa kaikki päivät ja mietin asioita, ei mulla ole töitäkään nyt, se pahentaa asiaa.
pelkään etten tuu enään onnelliseks. en vaan tajua mitä tää on. ku haluisin hyvän elämän ja elää onnellisesti. mut oon vaan niin heikko ja tyhmä.
ei mistään vaa tuu mitään. kaikki mitä ajattelen, ajattelen et mitä järkee siin on....
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mulla on aivan samanlaisia ongelmia ja ajatuksia. Psykologille en voi puhua mitään henkilökohtaista ja hymyilen vaan niin kuin kaikki olisi hyvin.
Enkä puhu kenellekään mistään. En ole koskaan puhunut. Vedän kaiken negatiivisen itseeni ja syytän itseäni kaikesta. En pysty enää itkemään, vaikka olisin kuinka surullinen tahansa- itku ei vaan tule. Lääkkeet eivät ole auttaneet ja mikään ei enää kiinnosta pätkääkään. Tekee mieli vaan kuolla heti pois. Unelmoin siitä päivittäin.
Kenellekään ei ole korvaamaton, paitsi vanhemmille.
Mä haluan lohduttaa sua... mutta en ala tähään mitään tavallista nyt kirjoittamaan. Joten tervehdin vain Sinua. Olen lukenut viestisi ja mietin... Itselläni samaa tunnetta, että oikein mikään ei huvita ja aloitekyvyttömyys on suuri.
Olen tullut siihen tulokseen, että jotakin ulkoapäin tulevaa pitäisi tapahtua minulle, että se sykähdyttäisi, saisi minut paremmin elämään. Mitään itsetuhoisia ajatuksia minulla ei ole, niistä soisin sinunkin vapautuvan!
Mitähän ikäluokkaa sinä olet? Itse olen lähempänä 60 kuin 50, ja siksi voin sanoa, että aaltoliikettä elämässä on. Olen sen kokenut, ja tässä odottelen taas parempaa "aaltoa". Uskoisitko itse, että parempi ja ihan hyvä elämän pätkä on sinullekin mahdollista. Sanon 'pätkä', kun se on muotia kuin pätkätyö!
Ei heikkojen kuulu tappaa itteensä. Heikoissa on toivo.