Olen sitonut kaulaasi solmion,
harhaillessasi ylitse, ohitse
vuosituhansien
maidon.
Olen katsellut lähtöäsi,
pidellyt kiinni hihoistani;
siiviksi ne tuntisin,
jos en jo tietäisi.
Ehkä palaat, ehkä et;
tulet muunlaisena.
Tulet kuitenkin.
Olenhan pyhästi vannonut olevani pysyvä.
harhaillessasi ylitse, ohitse
vuosituhansien
maidon.
Olen katsellut lähtöäsi,
pidellyt kiinni hihoistani;
siiviksi ne tuntisin,
jos en jo tietäisi.
Ehkä palaat, ehkä et;
tulet muunlaisena.
Tulet kuitenkin.
Olenhan pyhästi vannonut olevani pysyvä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
voin melkein nähdä siipesi,
ellen tietäisi niiden olemassaolottomuutta.
Tässä oli taas se jokin, jokin ...
On mulla lapaluut. Mutta luulen, ettet aivan tähän vastauksellasi pyrkinyt.
Mielenkiintoinen tapaus,joka
herättää aistimuksia,että
miten ottaisin tästä
tukevasti kiinni.
Hyvin laadittu eikä helpolla
kaikki ymmärrä,joilla ei ole
kokemusta runojen käsittely
taidoista.
Runosi vetää puoleensa
... - tähän uuteen
aamuun.
Mulla ei ole mitään "runonkäsittelytaitoja", vaan olen muuten vaan ihan pöljä.
Ei näistä kannata ottaa stressiä.
Äläppäs huoli ja vähättele itseäsi,
sillä tuokin osoittaa jotain
elävää sisimmässäsi....
Stressitöntä päivää
Sinulle.