Oma tilanne ahdistaa joten ajattelin kysellä onko muilla kenties samanlaisia kokemuksia ja jos niin miten tilanne selvisi?
Eli olin seurustellut mun mies ystävän kanssa n. puolisen vuotta kun huomasin yllättäen olevani raskaana. Itsellekin tilanne oli kieltämättä vaikea eikä oikein tiennyt että mitäs tässä nyt sitten tekisi. Kerroin miehelleni asian ja tämä reagoi paljon rauhallisemmin kuin olin odottanut. Meillä meni hyvin eikä mies sanallakaan sanonut edes mitään aborttiin viittaavaa. Ei kuitenkaan mennyt kauaa kun mies alkoi selvästi vältellä minua, ei vastannut viesteihin eikä puheluihin eikä myöskään itse ottanut yhteyttä minuun. Olisin halunnut vaikka vain jutella mieheni kanssa mutta en yksinkertaisesti saanut häneen yhteyttä. Nyt tätä on kestänyt n. kuukauden ja mies on alkanut vältellä myös sisartaan joka yritti puhua tälle. En tiedä mitä tekisin...haluaisin unohtaa koko miehen ja keskittyä tulevaan lapseen mutta sekin tuntuu vaikealta. Raskauteni on nyt viidennellä kuulla ja näkyy jo lapsi on minun puoleltani erittäin tervetullut ja varmaan ainoa asia mistä osaan tällä hetkellä iloita.
Eli olin seurustellut mun mies ystävän kanssa n. puolisen vuotta kun huomasin yllättäen olevani raskaana. Itsellekin tilanne oli kieltämättä vaikea eikä oikein tiennyt että mitäs tässä nyt sitten tekisi. Kerroin miehelleni asian ja tämä reagoi paljon rauhallisemmin kuin olin odottanut. Meillä meni hyvin eikä mies sanallakaan sanonut edes mitään aborttiin viittaavaa. Ei kuitenkaan mennyt kauaa kun mies alkoi selvästi vältellä minua, ei vastannut viesteihin eikä puheluihin eikä myöskään itse ottanut yhteyttä minuun. Olisin halunnut vaikka vain jutella mieheni kanssa mutta en yksinkertaisesti saanut häneen yhteyttä. Nyt tätä on kestänyt n. kuukauden ja mies on alkanut vältellä myös sisartaan joka yritti puhua tälle. En tiedä mitä tekisin...haluaisin unohtaa koko miehen ja keskittyä tulevaan lapseen mutta sekin tuntuu vaikealta. Raskauteni on nyt viidennellä kuulla ja näkyy jo lapsi on minun puoleltani erittäin tervetullut ja varmaan ainoa asia mistä osaan tällä hetkellä iloita.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Niin, vaikea on tilanteesi. Voi olla että mies on kriisissä, josta pelastaa vain aika ja sitä kautta hankittu ymmärrys. Tärkeätä nyt on, että itse jaksat tuossa tilanteessasi. Varmaan vaikeata ettet saa edes päällimmäisiä tunteitasi kohdennettua häneen. Itse vastaavanlaisessa tilanteeessa lähettäisin hänelle kirjeitä, purkaisin ahdistukseni ja sitä kautta kokoaisin itseni uudelleen mahdollisimman ehjäksi äidiksi tulevalle lapselle. Vaikka mies ei mitenkään kommentoisi ei hän voi tuosta huonoakaan tykätä, sillä sinun jaksamisesi lapsen edun vuoksi on nyt tärkeintä.