Toivon todella että joku voisi antaa minulle hyviä neuvoja, sillä niitä nyt todella kaipaisin.
Olen 17-v tyttö ja en ole koskaan ollut rakastunut, en kai edes ihastunutkaan...
Olen keskittynyt kouluun ja jalkapalloon. Ja jalkapalloon tämä juttu liittyykin.
Pari kuukautta sitten joukkeeseemme tuli uusi pelaaja ja sen jälkeen mikään ei ole ollut samoin.
Sen mää muistan ensitapaamisesta, että kun hän käveli kentälle niin koko maailma tuntu pysähtyvän.
Mää tuijotin sitä kaunotarta varmaan viiden minuutin verran kun se puhu meidän valmentajalle. En pystynyt liikkumaan, enkä oikeastaan edes ajattelemaan.
Sen jälkeen me ollaan tutustuttu kunnolla ja mun elämäni on mennyt aika sekaisin. Sen lisäksi että hän on kaunein koskaan näkemäni ihminen, hän on hauska, fiksu, urheilullinen ja aivan tajuttoman kiltti.
Välillä kun hän vaikka lukee lehteä ja katselen salaa häntä, niin tuntuu kuin en pystyisi hengittämään, sydän alkaa hakata ja perhoset lentelee vatsassa.
Aina välillä jään kiinni tästä tuijottelusta ja hän joko hymyilee tai iskee silmää minulle ja silloin minusta tuntuu kuin taju lähtisi.
Minulla ei ole ongelmia myöntää itselleni että tämä mitä todennäköisimmin tarkoittaa että olen rakastunut häneen, tai edes vähintään ihastunut.
Mutta ne parit ongelmat mitä minulla on ovat nämä:
-Miksi juuri hän? Olen pelannut jalkapalloa puolet elämästäni ja ollut nättien ja kauniiden tyttöjen seurassa jatkuvasti. Mikä tässä tytössä on se mikä tämän kaiken sai purkautumaan?
-Miten minä kerron hänelle ihastumisestani? Olemme välillä puhuneet asioista jotka sivuavat homoja ja lesboja ja hän suhtautunut myönteisesti näihin asioihin. Mutta kuinka paljon painoarvoa minä voin laittaa niille hymyille ja silmäniskuille?
Mitä minun pitäisi sanoa hänelle etten pelottaisi häntä pois vaikka hän ei pitäisikään tytöistä?
Haluaisin vain olla hänen lähellään ja jakaa hänen ilonsa ja surunsa, jollei muuten niin ainakin ystävänä.
Olen 17-v tyttö ja en ole koskaan ollut rakastunut, en kai edes ihastunutkaan...
Olen keskittynyt kouluun ja jalkapalloon. Ja jalkapalloon tämä juttu liittyykin.
Pari kuukautta sitten joukkeeseemme tuli uusi pelaaja ja sen jälkeen mikään ei ole ollut samoin.
Sen mää muistan ensitapaamisesta, että kun hän käveli kentälle niin koko maailma tuntu pysähtyvän.
Mää tuijotin sitä kaunotarta varmaan viiden minuutin verran kun se puhu meidän valmentajalle. En pystynyt liikkumaan, enkä oikeastaan edes ajattelemaan.
Sen jälkeen me ollaan tutustuttu kunnolla ja mun elämäni on mennyt aika sekaisin. Sen lisäksi että hän on kaunein koskaan näkemäni ihminen, hän on hauska, fiksu, urheilullinen ja aivan tajuttoman kiltti.
Välillä kun hän vaikka lukee lehteä ja katselen salaa häntä, niin tuntuu kuin en pystyisi hengittämään, sydän alkaa hakata ja perhoset lentelee vatsassa.
Aina välillä jään kiinni tästä tuijottelusta ja hän joko hymyilee tai iskee silmää minulle ja silloin minusta tuntuu kuin taju lähtisi.
Minulla ei ole ongelmia myöntää itselleni että tämä mitä todennäköisimmin tarkoittaa että olen rakastunut häneen, tai edes vähintään ihastunut.
Mutta ne parit ongelmat mitä minulla on ovat nämä:
-Miksi juuri hän? Olen pelannut jalkapalloa puolet elämästäni ja ollut nättien ja kauniiden tyttöjen seurassa jatkuvasti. Mikä tässä tytössä on se mikä tämän kaiken sai purkautumaan?
-Miten minä kerron hänelle ihastumisestani? Olemme välillä puhuneet asioista jotka sivuavat homoja ja lesboja ja hän suhtautunut myönteisesti näihin asioihin. Mutta kuinka paljon painoarvoa minä voin laittaa niille hymyille ja silmäniskuille?
Mitä minun pitäisi sanoa hänelle etten pelottaisi häntä pois vaikka hän ei pitäisikään tytöistä?
Haluaisin vain olla hänen lähellään ja jakaa hänen ilonsa ja surunsa, jollei muuten niin ainakin ystävänä.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kuulostaa hienolta, että uskallat tuntea nuo tunteet ja kuvauksesi ihastumisen tunteesta on aivan ihastuttava! Rehellisyys näissä asioissa on se kaikkein tärkein (mielestäni) ja tuota tyttöäkin kohtaan kannattaa olla rehellinen. Kerro rohkeasti ihastumisesta ja toiveistasi sitten kun siltä tuntuu. Tarkempia ohjeita en osaa antaa (paitsi tilanteeseesi sopiva kirjallisuusvinkki: Kehä, Tiitu Takalo).
melkeimpä sukupuolettomasti ja ilman näkyviä syitä. Kauneus on yksi syy miksi teini-iässä saattaa tuntea ihastusta samaan sukupuoleen.
Mitäs jos jatkat hänen kanssaan hengausta, ystävyyttä. Mikä kiire sulla on kertoa mitä tunnet, miksi et nyt itse anna ajan kulua ja tutkaile miten sinun tunteesi kehittyy. Tuskin teidän ystävyys katoaa jos annat ajan näyttää mihin asiat muotoutuvat. Ennenmmin se katoaa jos koitat tehdä asioista kauhean totista heti kun siltä vähänkin tuntuu.
Nauti teidän ystävyydestä, opettele tuntemaan häntä, anna hänen oppia tuntemaan sinua. Kyllä ne asiat menevät oikeaan suuntaan kun niille antaa aikaa.
Mitään ei pidä luulla saavuttavansa hetkessä, ja aina on valmiimpi kun antaa vähän ajan ja mietteidensä kehittyä ajan kanssa.
Nauti siitä mitä teillä on nyt, se on ensi askel johonkin, oli se sitten vain ystävyyteen tai johonkin isompaan. Aikansa kaikella.
Itselleni kävi melkeinpä juuri samoin. Tosin olen pieniä ihastumisia tuntenut koko ikäni, niin naisiin, miehiin, poikiin ja tyttöihin. Kuitenkin tämä tyttö tuli elämääni pari, melkeinpä kolme vuotta sitten. En tuntenut häntä laisinkaan ennestään, mutta muutamat ystäväporukassani tunsivat hänet, joten hän alkoi liikkumaan meidän kanssamme.
Aluksi kun näin hänet tunsin niin outoa viehätystä häntä kohtaan, etten edes ymmärtänyt mistä on kyse. Väittäisin jopa joskus kokeneen pelkoa ja vakuuttelin itselleni etten koskaan halua tutustua tuohon tyttöön. Hän kovan ulkokuorensa alta alkoi kuitenkin kuoriutumaan mitä viehättävin tyttö. Koska olimme päivittäin yhdessä minulle tuli melkeinpä jopa elinehdoksi saada hänet nauramaan ja hymyilemään. Ollessamme viikon yhdessä leirillä välimme alkoivat lämpenemään. Emme enää tarvinneet muita ystäviä ympärillemme ja ryhdyimme viihtymään parhaiten kaksistaan.
Kerran humalapäissään hän suuteli minua niskaan. Siitä lähtien kuljimme melkein aina käsikkäin, sormet punoutuneina toisiinsa. Istuimme toistemme sylissä ja minä kuvittelin enemmän.
Paras ystäväni kuitenkin tuli jokseenkin mustasukkaiseksi kun en löytänyt hänelle enää huomiota, joten tahallani jäähdyttelin välejä tyttöön.
Ajattelin pitää hänet pelkästään ystävänä, koska en olisi muuta uskaltanut. Enkä ollut kuitenkaan varma hänen tunteistaan. Ryhdyin seurustelemaan jätkän kanssa ja minun ja tytön välit alkoivat jälleen lämmetä. Voisin sanoa että meistä tuli jopa parhaat ystävät hetkittäin.
Tilanne on tällä hetkellä juuri tuollainen. En enää seurustele jätkän kanssa, koska koko ajatuskin ahdistaa liikaa. Tyttö pitää minua parhaana ystävänään, pidämme toisiamme käsistä kiinni, vaihdamme poskisuudelmia ja minä olen liian onnellinen tytön seurassa. Tänään huomasin hänen katselevan minua ja tuijotimme toisiamme kauan. Pelkään, että koska tiemme erkanevat kesällä, ettei hän koskaan saa varsinaisesti tietää mitä tunnen. Mutten silti uskalla kertoa. Koska en edelleenkään ole varma olemmeko "vain" parhaita ystäviä.
Joten koska en tiedä mitä varsinaisesti haluat ihastukseltasi niin en voi kuin kertoa oman kokemukseni. Jos haluat tytöstä enemmän kuin ystävän ehkä sinun täytyisi jossain vaiheessa ilmaista kiinnostuksesi... Koska minusta tuntuu että nyt on omalla kohdallani liian myöhäistä. Olen valehdellut liian kauan, tuntuu kuin olisin pettänyt ystäväni.
Eilen se tapahtui. Oltiin illalla hänen luonaan ja juteltiin sekalaisia. Sitten se puhuminen loppui ja me vaan katsottiin toisiamme ja hymyiltiin. Hän otti minua kädestä kiinni ja me vaan katsottiin toisiamme. Sitten mää vaan sanoin hätäsesti että mää pidän hänestä. Hän hymyili ja sanoi että tiedän.
Sitten me puhuttiin lisää ja lopputulos on se että me että minulla on nyt tyttöystävä!
Nyt mun tekisi mieli kertoo tästä kaikillle ihmisille, tutuille ja tuntemattomille...
Tiedän ettei se olisi viisasta ja että tämä ei tule olemaan mitään ruusuilla tanssimista. Mutta jollekulle minun on pakko päästä tätä purkamaan.
On eri asia näin tuntemattomalle kertoa asiasta kuin sitten ehkä joskus tulevaisuudessa ihmisille jotka minut tuntevat.
No, tuokaan tulevaisuus mitä tuo, olen valmis!
Olen niin onnellinen sun puoles! ^^ Harvaa onni kohtaa noin nopeasti. Pidä huolta tytöstäs ;)
Hieno kuulla kuulumisiasi!
Annan taas kirjavinkkejä. Kun sitten aikanaan kerrot seurustelusta vanhemmillesi, apuna voisi olla tämä kirja: http://www.like.fi/kirja.php?detail_id=3776&haku=ulos kaapista&haku2=&ryhma2=hak varsinkin jos heille, kuten monille muillekin suomalaisille, homoseksuaalisuuden omakohtainen kokeminen on vierasta.