Olen väljähtäneessä parisuhteessa elävä nainen ja lapsiakin on muutama.
Mies ei puhu,ei pussaa,mutta raskainta on se puhumattomuus-todella julmaa vallankäyttöä.
En toki enkeli minäkään,enkä enempiä tässä erittele suhteemme kompastuskiviä.
Olisi mukava vaihtaa ajatuksia jo eronneiden/eron partaalla olevien ihmisten kanssa,vaihtaa ajatuksia ja oppia katsomaan asioita eri kanteilta.
Eikä se toisen tukikaan pahaa tekisi.
Mies ei puhu,ei pussaa,mutta raskainta on se puhumattomuus-todella julmaa vallankäyttöä.
En toki enkeli minäkään,enkä enempiä tässä erittele suhteemme kompastuskiviä.
Olisi mukava vaihtaa ajatuksia jo eronneiden/eron partaalla olevien ihmisten kanssa,vaihtaa ajatuksia ja oppia katsomaan asioita eri kanteilta.
Eikä se toisen tukikaan pahaa tekisi.
Vastaukset 12
Vanhimmat
joukossa olisi oso johon vi mailia laittaa, vai onko tämäkin sellainen osoitteeton kompastuskivi jolla ei mitään tekoa?
joopa joo ei sit mee hyvin on hyvin tuttua
ite oon eronnut noin vuosi sitten suhde oli
tosi riitainen lapsia on kolme onneks ne
ei kärsinyt asiasta ovat tosi ihania liitto kesti
24.v siinä vaan tuli mitta täyteen itse ajattelin
asian niin että peilasin elämää taaksepäin ja
eteepäin ja totesin että kyllä pelottaa elää
eteenpäin päätin erota ja lapset on yhteishuoltajuudessa voin kerrankin hengittää
omilla keuhkoilla ja olen hyvin tyytyväinen ratkaisuun ja en ole katunut!on vain yksi elämä
sitä ei kannata haaskata päiväkään nyt olen omillani.
Olen seurannut elämää työssäni ja olen tullut siihen tulokseen että NAISET löytävät "itsensä" jossain elämänsä vaiheessa,toiset varhemmin,toiset myöhemmin,siinä omaksutaan oitis että tässähän ollaankin "taiteilijoita" ruvetaan oitis pipertämään jotain lokinpaska tauluja ja viimeistään siinä kohtaa elämässä MIES onkin vain turha riippakivi ja eiku ukko mäjelle ,eihän siinä nyt siinävaiheessa kerkiä ukon rötkyn kaa keskustelemaan kun ollaan "intensiivimummoja" ja niin taiteelisia että,boheemiakin vielä,.Tiedoksi vielä,tämän kaiken nään niin selvästi ammatissani(taiteilija "oikiasti")
Hyvä että olet " seurannut " elämää työssäsi!
Onhan se hyvä, että nainen jossakin vaiheessa
" löytää itsensä "! Oletko ajatellut, että
perheellinen nainen useastikin KADOTTAA itsensä
sinne pyykivuorten, kasvatusten, huolten ja
passaamisten alle??
Mitä pahaa siinä on jos alkaa pipertämään
lokinpaskatauluja, voithan itsekin alkaa harrastamaan jotakin. Täytyykö naisen omistautua
pesän tyhjetessä Sinulle ja vain Sinulle??
Elämä on loppujen lopuksi lyhyt!
Anna Hänen olla Hän ja ole Sinä Sinä!
"Anna Hänen olla Hän ja ole Sinä Sinä!"
Näin meillä onkin,ihan vaan selvennyksen vuoksi,harrastan kaikkea ja kotia hoidamme niin että kumpi kulloinkin kerkee menoiltaan ,ja olen huomannut ett aika tasan ainakin tänäpäivänä ne hommat jakautuu,kumppani sanoi ett se lokinpaskataulujen väsääminen on hänen harrastuksistaan se vihoviimeinen nukkumisen jälkeen,eli siihen hän ei sorru,työni onkin taitteilua,sitähän en voi harrastaa kun jo tienaan sillä.Niin nämä "kansankynttilät" ovat kovin edustettuna näissä "itsensälöytäneiden" naisten joukossa,tosin sinne mahtuu muitakin ,mut vähemmän.Ja kun mainitsit ett passaavatnaiset ainoastaan löytäisivät itsensä niin olet hakoteillä,suurin osa näistä virkanaisista ei osaa taloushommia edes nimeksikkään,väittävät että heillä menee kaikki energia töissä ja hehän eivät rupea taloushommiin kotona sitt ollenkaan,niin ja jos jotain energiaa jää niin menee lokinpaskataulujen väsäämiseen,tuskin maltetaan tulla ukon laittamaa ruokaa syömään,on se niin innostavaa olla taiteilija,,,et semmonen tapaus...
Joten tänne vaan,jo alkanutta,tekstiä.
[email protected]
Haetko "tulevaa" elättäjää????
Luultavasti odottaakin,mutta minun suhteeni hän pettyy pahemmankerran sillä minä olen tottunut siihen että naiset minut passaa ja elättää,eli en rupea elättämään naisia penskoineen,vaan odotan että pääsen joukonjatkoksi elätettäväksi,piste
En ole todellakaan miestä vailla,eikä näillä palstoilla semmoista löydykään.
Ikävää,että kusipäiden on aina saatava sanansa kuuluviin.
Eikä myöskään näiltä palstoilta kunnon NAISTAKAAN löydy,ovat lypsyjakkara runkoisia naisia ja sehän ei meille MIEHILLE käy,meille täytyy olla sutjakkavartaloisia ja pitkäsäärisiä neitoja,mieluummin impijä ja korkeintaan 25w ikäsiä,ei me kovin kauaa katsella narisevia akkoja penskalaimoineen,on se jämpti niin.
En ymmärrä, minkä takia joidenkin täytyy
aina vastailla typeryyksillä !
Milloin epäillään joutuvan elättäjäksi,
pelätään " penskalaumoja ", haukutaan lypsyjakkaraksi!
Lue sinäkin Mies Isolla Ämmällä aloittajan
teksti Tarkemmin !
Onko vaikeata ymmärtää, mitä haetaan? Hähh ?
Jos vain puolisosi ei ole psykopaatti, väkivaltainen, pedofiili (en keksi muita rajauksia) niin todella painokkaasti suosittelen, että haette ammattiapua parisuhteeseenne. Itsekin sitä yritin omassa suhteessani, mutta ajoitukset meni niin eri aikaan, että sitten kun puoliso suostui, niin oli jo liian myöhäistä mun näkökulmasta. Jos puolisossasi on vaikka vähänkin tykkäämisen arvoista vielä, niin voisitko itse puhua ja pussata ? Siis jotain vaikka kuinka pientä positiivista palautetta antaa joka päivä hänelle. Kertoa tunteistasi ilman odotusta, että saat heti jotain vastetta. Vaatii sulta kyllä paljon, mutta jos perhe pysyy ehjänä, niin on se sen arvoista. Tiedän kokemuksesta.
Virtuaalihali sulle ja potkua arkeen !
- maaria -